Pitäisi vissiin...

...alkaa pakkaamaan.

On se vaan jännä juttu, että vielä kahdeksan yhdessäolovuoden jälkeen jaksan hämmästellä sitä, että MINÄ olen se, joka pakkaa pesuaineet, laastarit ja muut mukaan.

Samalla NAU-TIN tästä reissua edeltävästä ajasta. Että saan häärätä pakkaamisen kanssa. Että koko reissu on vasta alkamassa. En todellakaan ole ottamassa kaikkia kuvan varvastossuja mukaan - vain kolmet noista. 😅

Aina sitä pakkaa liikaa mukaan. Nyt Y-RI-TÄN olla maltillinen. Hah. MUISTA OranssiPallo!!!

Palataan!

Kreikka-sukat

Sain tehtyä nuo valmiiksi.

Joissain sukissa vaan on hyvä tai huono mieli. Näissä oli se huono. Onneksi noita ei ole tilannut kukaan muu kuin minä itse itselleni!

Veikkaan, että nämä kestävät tasan yhden reissun. Väri on oranssimpi kuin kuin kuvissa. Kuvioonkin tuli virhe, mutta ihan sama. Sama virhe sentään molemmissa sukissa.

Mutta, kuten tiedätte, niin reissussa saattaa olla kylmät laattalattiat. Viime reissulla Kalymnoksella unohtui villasukat matkasta. Nyt niin ei käy.

Myin vielä viiden laukun lisäksi Kalevala korun Kuutar-riipuksen tänään, ja nyt...

...matkakassassa on kaksisataayksi euroa kirppisrahaa! HYVÄ MINÄ!? Jatkan myymistä reissun jälkeen!

Jokohan alkaisin pakkaamaan?

Kynsiä ja nahkaa

Viikonlopun alkua!

Kävin aamulla sovitusti TE-toimistossa. Jotain palkkatukipaikkoja katsottiin. Yksi olisi 'käsityöohjaajan' paikka johonkin "päiväpaikkaan". Sinne saatan soittaakin elleivät vaadi koulutusta hommaan. Kierrätyskeskukseen oli pari tavaroiden hyllyttäjän (niin minun juttu!) paikkaa ja sehän sopisi minulle JOS laittaisivat henkilökohtaisen ostokiellon, heh.

Tuossapa arvokkain kirppiskauppani tällä viikolla. Aivan törkeän painava, vanha, nahkainen prätkärotsi, joka ei a.) menisi minulla enää kiinni ja b.) on ehkä turhan nuorekas yli 5-kymppiselle naiselle. Ostaja oli oikein tyytyväinen.

Myöhemmin suuntasin kynsihuoltoon, mutta EI!?! Paikka oli tyhjyyttä ammollaan. Mitä??? Netistä löysin tiedon, että paikan vuokrasopimus oli päättynyt. Mitäs nyt sitten? Muistin yhden paikan lähellä ja kuinka ollakaan, niin pääsin sinne ilman ajanvarausta. Väri on huomattavasti oranssimpi kuin ylemmässä kuvassa. 

Ja hinta oli hieman kalliimpi kuin entisessä vakiopaikassa. No, lomakynnet on kunnossa kuitenkin.

Odottelen tässä naista, joka aamupäivällä ilmoitti tulevansa illalla ostamaan neljä laukkua (yht.10€). Ei kuulu mitään. Käyn pikaisesti kaupassa ja hätyyttelen sitten.

Leppoisaa iltaa!

Arabiaa

Kyllä tämä työstä käy.

Kaupanteko alkoi mukavasti, mutta nyt vaikuttaa hiljaisemmalta (kaksien kenkien sovitus/nouto sovittu tälle päivälle). Kävin eilen illalla Mamman asioilla; mm. ostamassa taas adressin ja postittamassa sen. Otettiin samalla vähän viiniä.

Noiden Arabian astioiden kanssa olen nähnyt vaivaa tunteja, mutta en tunnu saavan kaikista esille varmaa tietoa. Olen kuvannut kaikki erikseen ja kaikista pohjat, viat ja kulumat. Pessyt astiat. Facebook'issa on oma Arabia ryhmä, mutta sinne en halua noita laittaa. Pitäisi olla valmis postittamaan ja siihen rumbaan en lähde.

Kaipa laitan nuo ihan kohta myyntiin oma-arviohinnalla. Menee tai ei. Tai siis, en tee itse noilla mitään, mutta en haluaisi myydä liian halvalla. Kallein esine lienee tuo ehjä desin mitta. Kannattaisikohan mittakannut myydä yhdessä vai erikseen? Oikealla oleva pieni maljakko on käsinmaalattu enkä keksi sillekään hintaa. On tämä hankalaa.

Tuppo, joka nukkuu tuossa vieressä täällä Omassa Kotona, pääsee tänään illalla leikkauttamaan hiuksensa. 

EDIT. Samalla, kun kävin kaupassa, kävin noutamassa annoksen kebabia lohkoperunoilla. Oli pakko ottaa kuva ja laittaa se tähän. Tuossa on oikeasti vain yksi annos. Maksoi kuusi euroa!?

Minulla on huomenna (njääh) aamulla aika työkkäriin ja päivällä on käytävä huollattamassa kynnet lomakuntoon. Jalkahoitokin pitäisi tehdä ennen reissua, jotta tohtii läpsytellä paljain varpain. Varpaista puheenollen tajusin juuri, että Kreikka-sukat eivät ole vielä valmiit. Hopi-hopi.

Tänään paistaa aurinko ja on LÄMMIN.

Kauppa se on joka...

...jos ei kannata, niin ainakin ilahduttaa.

Tulin viime yönä Omaan Kotiin ja hieman nukuttuani aloin hommiin. Olin päättänyt, että tänään "päivätyöni" on kirppistely. Ennen ensimmäisiä kauppoja saapui pitkäaikainen Ystävätär Jo' kylään aamukahville. Pakko kertoa, vaikka se niin oudolta kuulostaakin, niin olemme olleet vähän yli parikymppisinä aika saman näköiset ja siksi kai hän meni aikoinaan naimisiin ex kihlattuni kanssa. Näkipä hän tänään ensimmäistä kertaa asunnon, jonka remppasin ko. miehen kanssa 1993-94. Hassua.

Kuva on torstai-illalta, kun Helsingissä "vähän" satoi. Olin saattamassa Ystävä TK:ta.

On vaikea selittää, mutta tämä Omassa Kotona oleminen on erilaista. Ensin ahdisti enkä osannut tarttua mihinkään. Nyt viikon sisällä täällä on vieraillut Ystävätär TK, Ystävätär Jo' tänään päivällä ja illalla Ystävätär Tii (joka sai mukaansa kukkaruukkuja). Kaikkien kanssa ollaan yhdessä pällistelty ympäriinsä ja jokainen heistä on kysymättä maininnut, että tässä asunnossa on hyvä henki. Minä uskon sen!

Samalla, kun yritän kiivetä pienillä askelilla eteenpäin, niin huomaan, kuinka ihania, rakkaita ja auttavaisia ystäviä minulla onkaan! Mikä rikkaus! 💖

Olen myynyt tänään noista neljistä sandaaleista kolmet. Helpot ja näppärät kaupat Oman Kodin alaovella. Neljänsiinkin on jonossa ostajia. Ja yhdet paksupojalenkkarit mennee huomenna tutulle lyylille.

Olen laittanut tänään monta myynti-ilmoitusta ja kuvan prätkärotsia tullaan sovittamaan huomenna aamupäivällä. EDIT. Kävi sovitusti, mutta takki oli liian pieni, hö.

Paljonkohan täällä mahtaa olla viikonloppuun mennessä? 😏

Jännää, että nyt "löytyy" ystäviä?! Nytkin yksi on tulossa kylään. Kivaa.

Tästä vain eteenpäin!

ÄitienPäiväKakkua

ÄitienpäiväBingossa.

Aurinko paistoi, kun kävelin TheBaariin. Muuten kiva sää, mutta tuuli melkoisen viileästi. Hyvin sai katupölyjä silmiin. Minun piti saada rahaa kahdelta naiselta; toinen ei ilmestynyt paikalle ollenkaan ja toinen siirsi maksua (taas) eteenpäin. En minä matkakassaa heidän varaansa ole laskenut, mutta olisihan ne rahat kiva lisä reissussa. Toki rahaa tarvii reissun jälkeenkin.

Karaoken vetäjätär oli tehnyt upeat ja erittäin hyvältä maistuvat kakut bingon pelaajille.

Kahdesta kakusta ei tainnut jäädä kuin tyhjät lautaset jäljelle. Kakkulapio on minun, koska sellaista kaivattiin ja minulle soitettiin ajoissa.

Äitienpäivän ekstrapalkintona oli näyttävä kiinanruusu ja kuinka onnellinen olinkaan, kun sen onnistui voittamaan Ystävättäreni TK. ONNEA!

Samainen Ihana Ystävä tuli torstai-iltana matkassani Omaan Kotiin ja PESI KOKO KYLPYHUONEEN!?! Ihan totta. Hanskat kädessä ja hiki päässä huhki lähes kattoa myöten kaiken; putket, seinät, pöntön, lavuaarin. Lattia jää minulle. Sanoipa tutun jutun, että toisten kotona on kivempaa siivota kuin omassa. Niinhän se menee. Tässä voi kyllä sanoa, että Hyvät Ystävät ON. 💓

VALTAVA KIITOS SINULLE TK!!!

Olin Tupon luona yötä, mutta alan tekemään pikku hiljaa lähtöä Omaan Kotiin. Kenkienmyyntiä jatkamaan...

Alkuviikkoa!

J.V. Snellmanin päivää

Ja...

OIKEIN HYVÄÄ ja AURINKOISTA ÄITIENPÄIVÄÄ! 💜

(Julkaisin saman kuvan jo aiemmin, mutta ei kai se haittaa?)

Tein juuri ensimmäiset kaupat FB:in kierrätysryhmän kautta. Siis tämän alkaneen urakan suhteen.

Myin lenkkarit viidellä eurolla ja...

...pyöräilykypärän neljällä. Olinko ilkeä, kun minulla oli euro verkkareiden taskussa, enkä antanut sitä ostajarouvalle? Maksoi siis kympillä ja sanoi, että hänelle se on ok.

Tuosta saattaa poikia lisää kauppoja. Nainen kertoi, että ostoksensa matkaavat Aftrikkaan. Ystävänsä on kuulemma perustanut sinne polkupyörävuokraamon ja kypärä matkaa sinne. Nainen mainitsi myös, että kaikki pyyhkeet, lakanat ja keittiötarvikkeet kelpaa. Että "jos tuntuu, ettet kehtaa laittaa myyntiin, niin laita minulle yksityisviestiä". YES!!! Kiitos Sude kannustuksesta!!!

Olen saattanut esitellä tämän Arabian kipon aikaisemminkin. Meillä kotona kerättiin itse puolukat, joista tehtiin mehua ja hilloa. Hillo oli isossa Riihimäen lasin purkissa ja sieltä sitä ammennettiin kuvan saviastiaan. Astia oli pöydässä ainakin silloin, kun ruokana oli maksaa tai lihaa.

Nyt päätin, että kerään sinne kaikki kirppismyynneistä mahdollisesti saamani rahat ennen reissua. Katsotaan, kuinka Stanstan käy...

Liskonaiselle KIITOS kymmenestä vuodesta! Tapasimme siis tasan kymmenen vuotta sitten ensimmäisen kerran ja paikka oli silloin Läyliäinen. PUS! 💓💓💓

Täällä on ahkeroitu muutenkin (KIITOS TK!!!), mutta kerron niistä jutuista myöhemmin. Soitan äidille ennen kun bingo kutsuu.

Nauttikaahan päivästänne valitsemallanne tavalla!

Saisiko olla pullaa?

Jos harjoitus tekee mestarin, niin tämä oli osa 1.

Olinhan jo jonkin aikaa suunnitellut ja siitä täälläkin maininnut, että haluaisin/aioin leipoa pullaa Omassa kotona. Eilen oli se ilta.

Ennen sitä tein vähän omenahilloa kanelilla höystettynä (kuin tietäen, että niitä tullaan kaipaamaan pullien seuraksi..). Harmittelin sitä, että uskollinen sauvasekoittimeni oli täällä Tupon luona. Niinpä muussasin omenoita pienellä puisella perunanuijalla, jonka muistan jo lapsuudestani. Nostalgiaa.

Tein taikinan ja annoin kohota. Mainittakoon tässä kohtaa, että ensin piti pestä taikinakulhot ja hillopurkit ennen kun niitä pystyi käyttämään. Sitten piti käytön jälkeen tiskata valmistus- ja muut välineet. Tuntuu, että tiskasin eilen ainakin viisi kertaa...

Neljä kertaa yhdeksän plus yksi niitä tuli. Hyvän makuisia, mutta turhan tiiviitä palleroisia. Uunihan on minulle uusi. Kaksi ensimmäistä pellillistä oli liian alhaalla. En edes ole varma oliko 'säätöni' kohdillaan. Säätövaihtoehtoja on kymmenen, joista yksi on pizzan paistamiseen. Täh.  Ensi kerralla vähemmän jauhoja? Kyllä minä vielä opin, koska osasinhan joskus aiemminkin.

Loput vehnäjauhot laitoin seuraavaan pestyyn purnukkaan. Näin tuo etenee.

Tuppo tuli illalla (melkeinpä yöllä) minua vastaan Omaan kotiin saakka ja sai pussillisen pullia. Näytin aikaansaannoksiani ja jotenkin tuntui, ettei hän (tietenkään?) arvostanut päivän uurastustani samalla lailla kuin minä itse. Kai se on ymmärrettävää? Käytiin TheBaarissa parilla ja tultiin tänne viettämään "suhdelaatuaikaa".

On todella outoa ja itsekseenkin analysoitavaa, kuinka kolme yötä Omassa kotona sai melkein kuin jännittämään Tuppoa. Täällä olo luo ristiriitaisia ajatuksia. Kuin olisin nyt tällä viikolla alkanut asettumaan takaisin Omaan kotiin. Enkä minä ole täältä enkä Tuposta tekemässä eroa. Ristiriitaista, mutta selvinnee, kun antaa ajatusten muokkaantua rauhassa.

Odotan ystäväni TK:n yhteydenottoa. Ollaan menossa pesemään kunnolla kylpyhuoneeni hänen tuomillaan ammattitason aineilla. Samalla teen apupalkaksi meille ruoan. Ja kuvaan kenkiä myyntiin, mutta niistä sitten erikseen...

PS. Lätkän MM-turnaus alkoi eilen Loistavasti: Suomi voitti Kanadan 3 - 1. JEE, ONNEA!
Ja tänään jännätään yhdeksän jälkeen, kun Suomi kohtaa Slovakian. Ei sillä, että minua kiinnostaisi.. 😅

Juhlitaanko teillä äitienpäivää ja jos, niin miten?

Jyrinää

Huomenta-päivää!

Kylläpäs heräsin ahdistavaan painajaiseen aamulla! Olin lentokentällä enkä saanut millään tehtyä lähtöselvitystä automaatilla. Sitten oli lähtöportti nro.66 hukassa ja lopuksin ymmärsin, että kello oli minuutin enemmän kuin koneen lähtöaika. Missasin siis 600 euroa maksaneen matkan Jenkkeihin. Harmitti tosi paljon, mutta oli helpotus herätä.

Sain illalla pestyä ja täytettyä ensimmäisen säilytyspurkin.

(Minulla on TV auki ja siellä menee Heikoin lenkki. Naiselta kysyttiin pesäpallon kehittäjää. Vastasi Kalle Kustaa..)

Ihmettelin jyrinää ja keittiöön mennessä huomasin, että aamupuuron ja kahvin keittäminen on(oli) tänään astetta jännempää.

Suoraan keittön ikkunan alla jyrätään talon puoleisesta jalkakäytävästä pintaa kuorma-auton kyytiin.

Aikalailla jännittää, onko tänään se päivä, kun kattoa putoaa lisää?! En minä ainakaan pullaa ala leipomaan ennen kun jyrinä loppuu.

On tuolla ulkona aikamoista hässäkkää muutenkin, kun samaan aikaan hinasivat autot pois puiston toisella puolella olevalta kadulta. Toivottavasti vain pesua varten, ettei siellä(-kin) aleta jyristelemään...

Ja kappas, sillä aikaa kun kävin pihalla paheilla, oli katu puiston takana pesty ja kaikki muutkin koneet poistuneet paikalta. Päivän marssijärjestys taitaa olla tämä, että ensin soitan äidille ja sitten teen sen pullataikinan. Kohoamista odotellessa kudon sukkaa. Kun pullat on tehty, niin on kylppärin pesun ja suihkun paikka. Oli Tupon kanssa puhetta, että menisin tänään illalla sinne. Viikonlopun viettoon?

Nauttikaahan alkavasta viikonlopusta!

Eurooppa-päivää

Torstai 09. toukokuuta 2019.

Klo.8:52.
Aamukahvilla. Keittön avoimesta ikkunasta kuuluu lintujen sirkutus, aurinko paistaa. Kun nukkuu yönsä tunnin-kahden pätkissä, pääsee näkemään mitä kummallisempia unia. Nukuin yli seitsemän tuntia. Joku "varsin järkevä" ajatus oli kuuden kieppeillä herätessä: "jos herää ensin 3.50. ja sitten 6.30., niin sehän tekee kolme euroa". No joo, jäi mieleen.

Klo.9:54.
Vein pussillisen roskia ja tupakoin samalla. Siitä tuli huomattavasti mukavampaa, kun vein sen "tuhkakupin" sisäpihalle jemmaan. Tajusin, että onneksi purkki on niin leveä, ettei lapsen käsi kykene sitä avaamaan.

Klo.10:59.
Olen käynyt Kelan sivulla ja pettynyt maksusuoritukseen. Tänään on maksettu ensimmäinen työttömyyskorvaus viiteen vuoteen enkä tietenkään ollut tajunnut, että summasta menee veroa peräti toistasataa.

Olen kuvannut tavaroita, jotka ajattelin laittaa paikalliseen FB:in kierrätysryhmään myyntiin/vaihtoon. Lenkkarit sekä ylimääräinen pyöräilykypärä myyntiin halvalla. Puutteellinen ompelukone on hankalampi juttu. Jos saisin vaihdettua sen pakettiin Juhla Mokkaa?

Klo.11:52.
Kävin tiskaamassa ja samalla pohdin, että miksiköhän olen niin nössö, että jännitän laittaa tavaroita myyntiin? Joku saattaa ostaa tai sitten ei. Mitä minä siinä häviän?

Klo.12:14.
Rohkaistuin ja laitoin ilmoitukset. Nyt jännään tuleeko yhteydenottoja.

Klo.13:24.
Kävin kaupassa. Sitten kaivoin makuuhuoneesta olohuoneeseen kaksi matkalaukkua ja laitoin pyykkikoneen täyteen toppeja sekä kesämekkoja. Samalla tuli vastaan kaksi puhdasta pussilakanaa...

Klo.16:41.
Tein ruoan ja söin. Pesin koneellisen kesävaatteita ja nyt täällä tuoksuu huuhteluaine. Päikkärit jäivät varttiin. Nyt ajattelin kutoa hetken ja mennä sitten suihkuun (EDIT. siirsin sittenkin huomiselle). Pyyhin samalla kylppärin seiniä, mutta ne pestään kunnolla vasta, kun TK tuo kunnon pesuainetta. Ehkä lauantaina. 

Klo.22:13.
Olen shokissa juuri saamani lisäinfon vuoksi äitiini liittyen. Tämä suo ei hevillä lopu, näemmä.

No mutta, vietin illan rauhassa ja kudoin sukkaa. Keitin iltakahvit ja kananmunia leipäni päälle. Katsoin lempisarjani This Is Us.

Nyt ei ole oikein enempää sanoja. Kiitos jos vietit päivän kanssani!

Öitä.

Täällä ja tässä edelleen

Vähän helpottaa.

Olen ottanut rennosti tänään. Istunut koneella, katsonut (pientä matka-)telkkariani, torkkunut ja juonut kahvia. Käynyt kaupassa ja kävellyt vastaan ystävätär TK:ta, joka tuli tänne ensimmäistä kertaa kahville. Mukavaa, että tuli! 

Siinä TK:n pällistellessä ympärilleen kahvin juonnin lomassa ja ehdottaessaan, että tulisi mielellään joskus raivausavuksi, positiivisuus nosti päätään. Edes pikkuisen.

Koska sain aamulla Helkulta (kiitos!) videon lumisateesta, niin nappasin tupakalla käydessäni muutaman kuvan siitä, kuinka pitkällä kevät täällä on. 

Nyt illalla tein sellaisen liikkeen, että vein talon sisäpihalle pöytäryhmän penkinjalan viereen kannellisen lasipurkin, jossa on vettä pohjalla. Tuhkakupiksi. Haen pois, kun poistun täältä. Kaipa sekin jotain vielä häiritsee, mutta testaan. On vaan jotenkin niin noloa sauhutella kadun puolella ja ilman paikkaa, johon säilöä stumpit.

Siis tällä kadulla. Talon puoleisella jalkakäytävällä en tohdi ilmastointikanavien vuoksi. Toisella puolella tuntuu, että on liikaa katseiden kohteena. Liikkuuhan porukkaa sisäpihallakin, mutta nyt olen hoitanut tupakan natsoista huolehtimisen. Seurailen.

Äiti soitti illalla. En viitsinyt puhua pitkään kahvitteluvieraan ollessa paikalla, mutta kuulin, että kaksi naapuritarta oli käynyt tänään siivoamassa äidin luona. Ihan mahtavaa sillä äidin luo on menossa ensi viikolla serkkunsa miehensä kanssa 'täältä meiltä päin'. Äiti on saanut naapureiltaan muutenkin apua enemmän kuin kiitettävästi!

Jään tänne vielä ainakin huomiseen iltaan asti ellen pidempään. Olen yrittänyt kutoa "Krekka-sukalle" paria, jotta saisin ne reissuun mukaan. Hieman homma takkuaa, mutta onhan minulla vielä aikaa. Jos tunnen oloni huomenna riittävän energiseksi, niin keittiöstä löytyy tarpeet pullataikinaan. Ja pöytätilaa sekä loistavasti toimiva hella uuneineen. (Saatan toistaa itseäni. Älkää pahastuko..)

*     *     *

Tottakai tämä täällä oleminen herättää paljon tunteita. Muistuu mieleen kaikkea, mitä on tapahtunut kahdenkymmenenseitsemän vuoden ja risat, aikana. Listasta tulisi hurjan pitkä JOS sellaisen tekisin. Tänne muuttaessani Poikanikin oli vasta noin viisi vuotias ja nyt yli 30. On ollut remppaa, oikeuteen johtanut raiskaus, ladattu ase niskassani, kaksi kihlausta, kaksi jälleenvuokrausta (molemmat ko. vuokralaiset ovat jo menehtyneet) kahden vankilatuomion aikana. Julkisivu-, ikkuna-, ulkokatto-, putki- ja muuta remonttia. Ja paljon muuta.

Asunto on TÄYNNÄ vaatteita, tavaroita ja valokuvia, jotka kaikki nostavat pintaan erilaisia tunteita. Jo pelkistä astioista, joista en kaikkia välttämättä edes tunnista, syntyy ajatuksia. On mummovainaan kahvikuppeja, äidiltä perittyjä kippoja sekä Ikeasta ostohuumassa hankittuja tavaroita. Suurin osa muistoarvoa huomioimatta tarpeettomia.

Ehkäpä silmäni, erittäin väsyneen ja kulahtaneen näköiset, avautuivat hieman lisää tänään TK:n kanssa kaikkea katsellessani. Pitäisi vain osata aloittaa jostain, mutta samalla keittiön kattoremontti, josta ei kuulu mitään, jarruttaa. Harmi, että taloyhtiössä on kevättalkoot roskalavoineen on juuri kun olemme reissussa. Saisinkohan "valtuutettua" jonkun avaimen kera paikalle sillä silloin lavoille saa viedä elektroniikkaakin? Vanha, iso, painava sekä rikkinäinen TV ja kaikki VHS-kasetit ainakin pois. Pitää selvittää.

Jospa saisin tänä yönä nukuttua hyvin, niin saattaisin saada huomenna tehtyä jotain. TOIVON niin!

KIITOS myötäkulkemisestanne!

On yö...

...olen yksin Omassa Kotona ja vähän ahdistaa.

Kuten jo mainitsin, niin ystäviä on lähtenyt ympäriltä. Tupon kaima, jonka kanssa kävin monta kertaa Tallinnassa sekä serkkurouvat (siis serkkuja ja naapureita keskenään), jotka olivat kotoisin Rovaniemeltä. Arvasin, että ahdistus alkaa yöllä. Ystävätär TK. kysyikin sitä, että saanko nukuttua yöllä. Väitin pystyväni siihen, mutta nyt ei tunnu siltä. Tuppoakin on ikävä vaikka vielä päivällä oltiin samassa paikassa. ÄLÄ tule ahdistus!!! 

Kyllä minä tiedän, että saisin kipittää Tupon kainaloon, mutta onhan minussa oltava naista olla muutama yö erossa!? Yritän väittää itselleni, että aamukahvia juodessa on jo helpompaa...

Kuuliaisesti olen rampannut pihalla tupakalla. Ei minua varsinaisesti pelota, mutta outoa tämä on. Muistaa ottaa avain mukaan ulos mennessä ja muistaa, että Tupollakin on tänne avain. On omat verkkarit ja itse kutomani villasukat. Oma Koti, mutta välissä niin monta vuotta pois täältä. 

Hurjan ristiriitaisia tunteita. Haluaisin jutella jonkun kanssa, ehkä vähän itkeä ja jakaa tuntemuksia, mutta en olla vaivaksi kenellekään. Ymmärrän sen, että minun on etsittävä tasapainoa pääni sisällä ennen reissua. En voi vaatia Tuppoa ymmärtämään koko myllerrystä, mikä sisälläni jyllää. Ei tämä voi olla näin vaikeaa. Itse taidan ruokkia mieltäni? ÄLÄ soita Tupolle! Koitahan aikuinen nainen selvitä ihan itse.

Monta kertaa olen kahdenkymmenenseitsemän vuoden aikana raivannut ja siivonnut tästä kaksiosta nätin kodin. Miksi en osaisi vielä kerran? Pelottaa täällä majailevat hämähäkit...

Kiitos kiitos Rakas Liskonainen, kun sain soittaa Sinulle ja avautua liki tunnin verran! Kyllä helpotti! Tunnen halauksesi! 💗 

"Levolle lasken, Luojani,
armias ole suojani..."

Kiitos ja anteeksi.

Päätä kuntoon

Stressi on jännä juttu.

En tietenkään voi kirjoittaa täällä suoraan äidin asioista, mutta isoista jutuista siellä on kyse. Rikosilmoitusta myöten. Viranomaiset soittivat minulle ehkä kolmisen viikkoa sitten ja siitä lähtien ollaan puhuttu äidin kanssa päivittäin puhelimessa. Nyt asiat alkavat siellä vähän helpottamaan. Luojan kiitos!

Tietysti olen kuormittanut huolillani Tuppoa, ketäs muutakaan? Tai no, Vanha rouvakin sai osansa avautumisestani. Ja Helkku. ISO KIITOS kuuntelemisesta teille!!!

Olen puurtanut pitkin tunteiden vuoristorataa. Vihaa, vitutusta, sääliä, raivoa, surua, pahaa mieltä. Tänään sovittiin äidin kanssa, ettemme anna vihan syödä voimia, mutta ei tunteitaan voi valita. Yrittää voi. Kai. Ainakin tapahtumat ovat lähentäneet meitä äidin kanssa.

Anteeksi en tule antamaan IKINÄ!

Keittelin eilen pieniä tomaatteja ja pari omenaa. Siivilöin veden pois ja lisäsin purkin tomaattimurskaa, chiliä sekä yhden limetin mehun.

Laitoin ehkä liian vähän hillosokeria ja purkitin soseen lasipurkkiin. Mausta ei ole mitään tietoa.

Tarkoitus oli tehdä myös omenahilloa, mutta sain vain kuorittua ja...

...pilkottua omput. Yöllä kävi selväksi, että minun oli tultava tänään Omaan Kotiin. Hengähdystauko on paikallaan niin Tupolle kuin minullekin ennen Kreikan reissua. Otin omenalohkot ja hillosokerin mukaan.

Sekä kuusi persikkaa. Ja -hih- sen löytöpaistinpannun. Oli repulla painoa kantaa perille! Ihan ensimmäisenä nukuin. En ollut edes tajunnut, kuinka poikki olin. Henkisesti ja fyysisesti. Hyvin itkuherkkä myös.

Herättyäni kävin kaupassa. Ostin pullantekotarvikkeet jos jaksaisin leipoa joku päivä. Täällä on siihen tilaa ellei lisää kattoa putoa keittiöstä. No joo, heh heh. Huonoa huumoria.

Keitin spagettia ja tein jauhelihakastikkeen. Söin ja nukuin taas. Keitin kahvit ja join neljä mukillista samalla kun juttelin taas pitkään äidin kanssa puhelimessa. Outoa, mutta varmasti tarpeellista olla muutama päivä yksin täällä.

En vielä tiedä, kauanko viivyn, mutta tänään en jaksa muuta kuin ehkä kutoa sukkaa. Huomenna on tarkoitus pestä kesämekot reissua varten. Ja ehkä leipoa pullaa. Reissuun on vielä aika reippaasti aikaa. Kunhan saisin päätäni ja tunteitani reilaan. Hommathan ei tästä asunnosta lopu.

Monta ystävää (3) on menehtynyt joulukuun lopun jälkeen. Rovaniemellä kadonnut ja nyt löytynyt Tanja Ahven-Posio oli rakkaan hoitomummoni tytär. Mummo hoiti minua meillä kotona monta vuotta ennen kouluun menoa. Surullista, mutta onneksi löytyi, ettei jäänyt selvittämättömäksi.

Kiitos, kun "kuuntelit"!