OmaKotiPäivä

Täällä on hyvä hengittää.

Olin perjantai-illan Mamman luona. Juotiin viiniä ja "parannettiin maailmaa". Sain häneltä hyvän värisen leipäveitsen.

Näin Mammalla kapineen, joka oli tutunnäköinen. Nainen kutsui sitä juustoraastimeksi sillä hän käyttää sitä kuivahtaneiden juustopalojen raastamiseen. Muistan lapsuudesta, että äiti teki vastaavalla kuivattamistaan leipäpaloista korppujauhoja. Niin minäkin olen tehnyt ja kapine on se sama. Yli viisikymmentä vuotta vanha.

Sain Mammalta myös pilkkomisvälineen.

Ruokailuvälinelaatikoita siivotessa löytyi pala nostalgiaa. Haarukoiden alkuperää en muista, mutta sokerisakset ovat mummuvainaan peruja.

Koska sää muuttui eilen epävakaan näköiseksi, niin päätin jättää lähtemättä puistoon.

Sen sijaan poikkesin kaupassa ruokaostoksilla. Ei huvittanut syödä enää kalapuikkoja ranskalaisilla.

Pesin koneellisen pyykkiä. Samalla tein "köyhän naisen salaattia", johon tuli vain punasipulia, jääsalaattia ja pussillinen herne-maissi-paprikaa.

Osa punasipuleista meni jauhelihakastikkeeseen.

Tavallaan tylsää, mutta koska itse tykkään ko. kastikkeestani, niin mikä ettei. Sopii omaan suuhun.

Keitin muutaman kananmunan (kiitos Liskis!), joista söin salaatin ja ruoan kanssa yhden.

Muistin satsata maitojuomaan.

Sunnuntai ja bingopäivä. Mitä uutta, heh.

Sujuvaa sunnuntaita!

Ruokailuvälinelaatikot

Askel se on pienikin, eikö?

Menin torstaina tiskaamaan kuten aioin. Samalla kamalasta ja pelottavastakin katosta huolimatta...

...päädyin siivoamaan ruokailuvälinelaatikoita.

Olin lykännyt hommaa, koska oletin (turhaan), että kattoremontti alkaisi "joskus". Pyh.

Ylempi laatikko oli saanut sisuksiinsa kahvinpuruja. Tyhjensin sisällön tiskialtaaseen.

Aikomus oli putsata laatikko kerrallaan, mutta samallahan siinä hoitui kaksi.

Kyllä tuossa olisi "konmarittajilla" hauskaa? Montakohan pikkulusikkaa on tarpeeksi? Ja kuinka monta korkinavaajaa on tarpeeksi?

Mitäköhän tuon laatikon pohjalle oli valunut? Ainakin se vaati rivakoita otteita.

Pesin laatikot, säilytyslokerikot sekä korit. Naureskelin omalle järjestelmällisyydelle samalla kun tunsin samasta syystä mielihyvää. MINUN koti, minun aterimet. Puhdasta tuli.

Nyt on puhtaat haarukat, lusikat, veitset sun muut puhtaissa laatikoissa.

Raahasin äsken ensimmäisen jätesäkin vessaan.

Tyhjensin sisällön lattialle ja lajittelin ne. Ensimmäinen pyykkikoneellinen jyllää.

Vein pussillisen (yhdet kengät ja monta vaatetta) roskiin samalla kun kävin sauhuilla. Miten voikaan tulla hyvä mieli kun saa heitettyä jotain pois!?

Nämä postaukset saattavat tuntua joistakin naiiveilta ja tylsiltä, mutta itselleni nämä aiheuttavat sen, että on tavallaan pakko tehdä mitä aikoo. Kun on julkisesti kertonut, niin pitää seistä sanojensa takana. Ymmärrätte varmaan, kiitos! 😃

Hommat jatkuu...

Menen, en mene, menen...

Askeleita.

Sain jotain aikaiseksi toissapäivänä, mutta' suurimmasta' hommasta kerron myöhemmin erikseen. Ajattelin päivittää nyt, mutta ystävätär, jota en ole nähnyt aikoihin, laittoi viestiä, että haluaa tavata minut. Alppipuistossa on tapahtuma, jonne suuntaamme vajaan tunnin päästä.

Tiskit tuli tiskattua ja samalla puuhastelin muutakin keittiössä. Sukkaakin kudoin pätkän verran.

Ns. retriittiruoka täytti vatsan vaikka ei mitään herkkua ollutkaan. Salaattikastike antoi vähän makua.

Eilen kävin huollattamassa kynnet melkein kahden kuukauden tauon jälkeen. Samalla tuli puhuttua toista tuntia leppoisasti englantia kynnet huoltavan miehen kanssa. Nyt on kesäiset. KIITOS Liskis!

On aika pakata viltti mukaan, pukea ja kipittää Alppilaan. Onpa mukava tavata Ystävä pitkästä aikaa!

Ja kuinkas sitten kävikään... Ennen kun ehdin sukkaa laittamaan jalkaan, niin se ystävätär perui tapaamisemme. Pahus, harmittaa. Syy on täysin ymmärrettävä, mutta silti. Menisinkö yksin kuitenkin? Musiikkia ja ihmisiä, hmm...

Leppoisaa lauantaita!

Ikioma 'komentokeskus'

Stanstan oma retriitti.

Kestää sen aikaa, kun kestää, mutta se alkoi nyt. Tai tavallaan jo viime yönä, mutta tarkempi ajatus syntyi muutama minuutti sitten. Olin tupakalla ja samalla päätin kirjata mielenkohennusajatuksia tänne blogiini.

Oman Kodin seinällä roikkuu kalenteri, joka on jämähtänyt joulukuuhun 2011. Vuosi on sama, jolloin tapasimme keväällä Tupon kanssa. Katso sitä ja YMMÄRRÄ, että n.y.t. on juurikin tänään.

MUISTELE lämmöllä viime viikon päiviä, jotka sait viettää Liskonaisen kanssa. Vessassa roikkuvat sukat ovat hyvä muistutus sillä Liskis tallusteli noilla sukilla täälläoloajan. Tein sukat vankilan avo-osaston pihalla päivässä jonain kesäisenä lauantaina vuonna 2007. Ikää sukilla on siis peräti kaksitoista vuotta.

AJATTELE positiivisesti sitä, että tulet syömään muutaman päivän kalapuikkoja ranskalaisilla sekä vähintään kerran päivässä puuroa itsetehdyllä omena- tai mansikkahillolla. Ja Liskiksen tuomia kananmunia. Satsaa kahdestatoista eurosta kaksi laktoosittomaan maitopurkkiin. Jos et tänään, niin huomenna.

OSAA OLLA kiitollinen siitäkin, että sijoitit kuun alussa tietyn summan ystävän Tallinnasta tuomaan tupakkakartsaan sillä ilman sitä olisit 'pulassa'. Nyt tupakkaa on vielä muutama aski. Ja muista sekin, että täällä Omassa Kotona poltat huomattavasti vähemmän sisäpihalla laukatessasi kuin Tupon luona parvekkeella.

Lensikö kone pilven läpi?

ÄLÄ AVAA telkkaria muuten kuin seuraamasi sarjan ajaksi. NAUTI hiljaisuudesta sekä omasta seurastasi. (SULJE TV muistaessasi, että ko. sarja tallentuu Tupon luona digiboxille, joten voit katsoa sen joku toinen päivä. Jatka blogin kirjoittamista..)

HAVANNOI viime lauantaista asti lojuneet tiskit keittiössä ja tiskaa ne pois. Tyhjä ja puhdas tiskipöytä tuo mielihyvää.

MUISTA olla kiitollinen sekä samalla kiittää Liskonaista mahdollisuudesta mennä (vihdoinkin!) huomenna kynsihuoltoon ja tutustua samalla uuteen, lähellä olevaan paikkaan. KIITOS Liskis!!! 💓

KORJAA pitkään vaivannut ahdistus siitä, ettet ole tehnyt aikoihin langoilla yhtään mitään. Aloita kutomalla keskeneräiset sukat valmiiksi. Ei se niin hankalaa voi olla. Varmasti mieli kohenee sukkien valmistuttua.

VALITSE yksi jätesäkillinen vaatteita. PYYKKÄÄ ne ja valitse erikseen omaan käyttöön jäävät. Samaan koneelliseen mahtunee kasa huiveja, joista osa jää ja osa lähtee.

PUUHASTELE omaan tahtiin ja niin, että tuntuu hyvälle. HUOMAA kuitenkin, että hommat eivät etene itsestään...

LAITA Tupolle joku mukava viesti, joka saattaa piristää molempia! LAITA myös äidille viesti. (Molemmat laitettu!)

ÄLÄ KASAA kaikkea yhdelle päivälle, mutta MENE NYT tiskaamaan, syö, keitä kahvit ja ota sitten sukkapuikot hyppysiisi. Saat avata TV:n seuraksesi jos haluat. OTA päikkärit jos siltä tuntuu. KOITA voida hyvin ja mukavasti.

Tehkää tekin niin!

Outo mieli

Kirje, jota Liskis luki:

Kirjoitettu lauantaina 20.10.2007 klo. 06:55.

"Ulkona on jälleen säkkipimeää. Asfaltti on kuiva ja pesulan piipusta nousee savua. Vankisairaalan katolta tuijottaa iso kellertävä valo, kirkas valo on oikealla. Jäin äsken seisomaan ikkunan luo ja näin, kun joku mies käveli autonsa luo. Käynnisti sen ja ajoi ilman valoja portille. Valojen kanssa portista ulos. Varmaan jollain vartijalla loppui työvuoro. Samaistuin pienen hetken henkilöön ja jäin miettimään minne hän mahtaa autollaan ajella...

Odottaako kotona joku vai meneekö hän sotkuiseen yksiöönsä nukkumaan ennen iltavuoroon palaamista?"

"Palaan ajatuksissani tähän selliin ja jäin miettimään siviilielämää. Aion tehdä töitä sen eteen, etten enää lähde samoin fantasioin siviiliin reilun yhdeksän kuukauden päästä kuin viimeksi. Enää en jää kotiin yksin. Mutta onneksi mulla on se KOTI! No, jotain on jo työnalla - mulla on duuni, jopa kaksi. Toinen on hehkulamppujen pakkaamista ja sitten toinen on karaoke-emännän hommia vaikka viideksi illaksi viikossa."

Tuosta kirjeestä on pian kaksitoista vuotta. Minun Koti ON edelleen Minun Koti! 💓
Sanani pidin! Ja ne karaokehommat ko. paikassa liki puoli vuotta.

Ja siis te, jotka muistatte minut "Muurin tällä puolella"-blogista, niin KIITOS!!! Tuosta ajasta tulee elokuussa kaksitoista vuotta!? Samassa kohtaa Oma Kotia istun kuin silloin öisin palattuani. Hieman 'vanhentuneena' kylläkin... (Kuvat klikkaamalla luettavissa)

"Näin yöllä mummosta unta! Silitin molemmin käsin hänen poskiaan ja sanoin: "Mummo on niin pieni, mutta mä olen ollut joskus pienempi. Tarkoittaako uni jotain?"

Minullako vaikea mieli juuri nyt? KYLLÄ. Tilillä 0,19 euroa loppukuuksi. Omia valintoja pääasiassa, mutta.

Mikään ei nyt mene yhtään hyvin. Pahus.

Anteeksi ja öitä.

Lisää mansikkaa

On sunnuntai.

Hieman on veto poissa menneiden päivien jäljiltä. Olihan meillä ihanaa, hauskaa ja mukavaa, mutta kyllä tuollaiset totaalitapaamiset veronsa vaativat. Onneksi Liskonainen sai Kampin kyydin sijaan kyydin perille Lahteen saakka seuraavaan kylään. "Hieman" taisi olla helpompi matka kaikkien vehkeitten kera.

Liskonainen paistoi lettuja, joita herkuttelimme Tupon läsnäollessa tekemämme mansikkahillon kera. Oikein herkullista!

Perjantai-iltana saapui Ystävätär, jolla on, kuten Liskiksellä, sama sukunimi avioliiton kautta. Siis Liskiksellä ja Ystävällä on sama sukunimi, ei minulla. Keitin kahvit ja menimme sisäpihalle nauttimaan jäätelöä ja sitä mansikkahilloa. Maistui mummolalta.

Mansikkaa ja valkoapilankukkaa kirjaimellisesti.

Turhan usein tulee ostettua jotain kasvirasvajäätelöä, mutta nyt oli oikeaa (laktoositonta) vaniljakermajäätelöä. Maussa huomattava ero! Ja juuri luin, että ensin mainitussa olisi terveydelle epäedullisia kovia kasvirasvoja, jotka ovat kovan piilorasvan lähde. *klik*

Ja näin ensimmäinen hillopurkki oli syöty. Meillä oli oikein mukava ilta! Saatoin yöllä Ystävätärtä pienen matkaa eikä hän kaukana asukaan.

Nyt on sunnuntaiseen tapaan mentävä suihkuun ennen bingoa. Voin myöntää, että laiskottaisi. Ei auta. Niin ja siis olen itsekseni Omassa Kotona, josta on hieman pidempi matka TheBaariin kuin Tupon luota.

Jaksaa jaksaa.

I-na-naa

Voinette arvata, että Stanstan "sielu on ihanasti täynnä"!?

Ja kuvia RIITTÄÄ. On vaikea yrittää alkaa purkamaan' jotain' tänne, mutta tämä kuva kuvastanee paljon: "niin paljon kaikkea ja kaikki 100%:sella tunteella". 💕

Rakastan sua.💓

Vaikka Liskis ei syö enää lihaa, niin olihan minun perinteitä kunnioittaen tehtävä spagettia ja...

...tavallaan (ainakin meille) kuuluisaa jauhelihakastiketta. Vanha rouva "oli mukana" lipstikallaan - ja puheissa. Terkkuja takaisin! Molemmilta!

Tein myös kipollisen salaattia, jota Liskonainen söi nauttien. Punasipulia, jäävuorisalaattia, herne-maissi-paprikaa, aurinkokuivatut tomaatit-fetaa, makea chili-tonnikalaa, vihreitä ja tummia "räpäleitä". Nam.

Kyllä tuo nainen syötyään sai! Itse toi tekemäänsä "porkkalaa".

Keitin naisen tuomia maalaiskananmunia. Liskonaiselle seitsemän minuuttia ja varttisekunteja päälle, ja Tupolle Liskiksen mukaan 'tukehduttavat' kymmenen minuuttia.

*    *    *

Nyt eletään lauantaita ja tuntuu kuin Liskis olisi ollut toista viikkoa. Hyvällä. Varmaan vartti kun kannettiin pyörätuoli, rollaattori, keppi ja kaikki ONNEKSI saapuneeseen kyytiin.

Palaan Asiaan!