Huoli - suru - vähän hätä

Syvälle sydämeen sattuu.

En vahingossakaan astunut päälle:

Äiti on kotiutettu. Mikään ei mennyt niin, kuten MUKA luvattiin. Huoli. Onneksi en ostanut junalippua eiliselle! Lähden maanantaina töiden jälkeen. Olisinpa ajoissa!!! 💕

Ei nyt muuta.

Viikonloppua.

Sää(s)töPäivä

Jopas oli päivä!!!

Lähdetään eilisillan kautta. En ollut oikein syönyt mitään koko päivänä eikä ruoanlaitto enää illalla innostanut. Ei kyllä jääkaapissa paljon mitään ollutkaan, mutta jotain...

Keitin neljä nakkia ja tein niistä herkullisen näköisen annoksen. 😁

Syön kyllä oudosti hedelmiä!? Aina välillä innostun hankkimaan niitä (tai saan ruokahävikkinä) ja sitten ne meinaavat jäädä syömättä. Nyt banaani ja mandariini olivat kaverilta saatuja hävikkiruokia. Pilkoin ne kulhoon...

Ja laitoin sekaan -30% mangorahkan. Hyvää.

Ajattelin, että nukun hyvin nuo syötyäni, mutta heräilin noin tunnin välein siihen, että jommasta kummasta jalkapohjasta veti suonta. Aamulla join kahvin sijaan lasillisen poretabletti-magnesiumia kera särkylääkkeen ja D-vitamiinin. Huomenta. 👀

Töissä oli muuten ihan ok (sama taittelu ja teippailu jatkui, ja jatkuu..), mutta jossain kohtaa ympärilläni oli ahdistava hässäkkä: ainakin neljä siivoojaa, pomo sekä muutama hyörivä työkaveri selän takana. Ahdistavaa.

Tässä talossa on huomenna pihatalkoot ja siihen liittyen "polkupyörien inventaario". Sain ystävän auttamaan, että siirsimme kellarissa kaksi vanhaa "projektipyörääni" yhteisistä tiloista omaan kellarikoppiini, ja merkkasin ulkona olevan, äidiltä saamani pyörän. Tallessa, toivon niin.

Sen jälkeen istuin puhelimessa piiiitkään! Äidin asioita. Sitten naputtelin yhden hakemuksen ja niin edelleen, mutta niistä asioista kertonen myöhemmin enemmän. Nyt vain on sellainen tilanne, että minun on lähdettävä pian Rovaniemelle!

Tilanne vaatii PALJON järjestelyjä ja yksi niistä on pyytää töissä palaveria pomon ja ns. isopomon kanssa huomenna. Eikä ne hommat siihen lopu - Rovaniemellä on PALJON lisää!!! Olisinpa edes normaalikunnossa fyysisesti (ja psyykkisesti?), mutta kun en ole. 😢

Koska söin eilen aika vähän enkä tänään ollenkaan ennen ilta seitsemää, päätin, että rauhoitan hetken kokkaamiselle. Toki soitin jossain välissä vielä äidille ja niin edelleen.. Mutta siihen kokkailuun.

Jääkaapissa oli kuusi perunaa, joissa oli jo vähän ituja. Mitä sitten? Kuorin ne eikä ne pehmeitä olleet.

En viitsinyt kaivaa monitoimikonetta esiin, vaan otin käyttöön kolmekymmentä vuotta vanhan raastinrautani. En muistanut, että nykyisiä versioita jykevämmässä kapineessa on samalla sivulla kolme siivuttajaa. Piti varoa sormia!

Pilkoin nahistuneen (viimeisen) paprikan jämän sekä viimeisestä sipulista osan.

Ja loput kuusi nakkia.

Paistoin ensin paprikaa ja sipulia suolan sekä sokerin kera ja lisäsin sitten nakit. Niin juu, laitoin sekaan lusikallisen sitä tekemääni tulista jalapeño-paprika-sipuli-soosia. (Muistutus itselle - tee äidille vastaavaa, mutta ei niin tulista!) Ja mustapippuria.

Tällainen kokkailu on ihan selkeästi minulle jonkinlaista terapiaa tai vastaavaa. Ajatukset muualle?! Noista syntyi nakkimuhennos ja hyvä sellainen syntyikin! 😋

Jos nyt yhtään pysyisi ajatukset kasassa, niin olisin ensin kertonut perunaosion loppuun. Nehän minä tein uuniin ennen tuota soosia. Ladoin viipaloidut potut voideltuun uunivuokaan ja niiden väliin loput sinihomejuustot sekä suolaa.

Jo toistamiseen mentiin(?) päiväyksen ohittaneella kuohukermalla, koska se ei haissut miltään.

Nyt voin sanoa, että jääkaappi on "aika" tyhjä, mikä on tietysti hyvä asia, jos = KUN lähden sinne Rovaniemelle! Kaapissa on margariinia, juustoa ja yksi purkillinen ruokakermaa. Vähän limua sekä jotain tekemiäni sooseja/hilloja. 😉

Pidin uunissa (175) ehkä puolitoista tuntia, jotta perunoista tuli varmasti pehmeitä. Ehkä parhaat tekemäni homejuustoperunat ikinä!!!

Siinä ohessa laitoin sen viirivehkan, joka ei eka kerralla ryhdistäytynyt purkissa ollenkaan, uudestaan multaan, koska vedessä se "nosti päätään". Uskon, että tästä tulee vielä iso ja tuuhea viherkasvi, joka ilahduttaa toisinaan valkoisilla kukilla! 👍😀

"Epämääräisten siementen ruukku" näyttää nyt tältä:

Mietin keittiössä hyöriessäni, että pitää laittaa noille tulevan reissun ajaksi jotkut jättikipot alle täynnä vettä. Tupolla on vielä avain tänne ja uskon(?), että jos reissu venyy, niin mies voinee käydä pyydettäessä kerran kastelemassa? Ensin pitää hoitaa pari työpäivää ja "vähän" muuta...

Pitäisi yrittää rauhoittua. Tiedän käyväni ylikierroksilla, kun mietin jo, että mitä pitää pakata mukaan jne. (Ja tässä kohtaa oli 40 minuutin puhelu Mamman kanssa.) Pitää mennä laittamaan nakit ja perunat jääkaappiin, ja sitten pää tyynyyn. 💤  

Tehty. Paitsi tämä pää, joka uppoaa tyynyyn NYT.

HYVÄÄ yötä!

Taittelua

Jippii, oli kesän ensimmäinen ukkonen!

Minä pidän ukkosesta! Varsinkin, kun saa seurata sisätiloista käsin hillitöntä kaatosadetta. Mutta joo, olen ihan poikki, mutta pidän itseäni hetken hereillä välttääkseni heräämästä joskus aamuyöstä. Viime yönä unet jäi alle neljään tuntiin.

Oli tarkoitus nukkua päikkärit, mutta juttelin Naapurittaren kanssa tunnin puhelimessa ja perään äidin kanssa toisen. Vakavia, surullisia ja pelottaviakin aiheita, mutta ei niistä nyt tässä enempää. Äiti kertoi, että hänen tekisi mieli maksalaatikkoa. Arvatkaapa mitä minä söin eilen, ja loput äsken?

Aamulla töihin lähtiessä oli oman kotirapun oven edessä jonkun yöllisen hiippailijan eväät. Ne oli siinä vielä töistä tullessakin ja oma naapuri kävi siivoamassa ne sieltä. Kiitos!

Työpaikalle on tullut koko talven kaipaamiani heijastimia, mutta arvatkaapa annettiinko niitä Stanstalle? Ei. Minulle annettiin toinen homma, joka vaatii keskittymistä sekä sorminäppäryyttä enemmän kuin ne killuttimet. Pöh. Pöydälleni oli tuotu nämä:

Pomo "lepytteli" minua kertomalla, että heijastimia on kai tulossa noin 30 000 kpl, että "ehdit vielä tehdä niitä kyllästymiseen saakka". Jaa mää vai? 😏

Päivän hommasta on hieman haastavaa kertoa. Ensin oli tuo arkki, joka piti taittaa kaksin kerroin katkoviivaa pitkin ja sitten kulmasta kulmaan molempiin suuntiin.

Sitten oli kulmien taittelun vuoro ja se oli aluksi haastavaa. Tällainen siitä tuli:

Tein noita aina useamman ja laitoin kaksipuoliset teipit niihin kerralla.

Tulihan noita tehtyä...

Puoli tuntia ennen työajan päättymistä pomo toi viereeni tarvikkeet viimeistelyyn.

Himputti, kun jäi inhottavasti kesken!? Valmiiksi en tietenkään olisi kaikkia saanut, mutta olisin halunnut kiinnittää kaikki ne, jotka olin taitellut.

Taiteltu läpyskä liimattiin laitetuilla teipeillä tuohon pahvikoteloon.

Avattuna se näyttää tältä:

Mitä ilmeisimmin joku on jatkanut hommaa iltapäivällä 'paikallani', mutta silti niitä riittää kyllä. Pomo taisi sanoa, että noita olisi 3600 kappaletta. Ainakaan tänään noita ei tehnyt kuin kaksi miestä lisäkseni, joten sama homma jatkunee aamulla. HALUAN HEIJASTIMIA!!! 😆

Jaksaisinkohan kutoa sukkaa hetken? Tänään alan hyvissä ajoin nukkumaan pois viime yön univelat.

Hyvää alkanutta uutta viikkoa!

Voihan äiti!

Puranpa nyt tämänkin pois.

Soitin hetki sitten äidille. Ihanaa, kun hänellä on hyvä huumorintaju: toivotin hyvää kaatuneitten muistopäivää. Nauroi! 😆

Kuvat ovat Naapurittaren ottamia ja vaikka en ole kysynyt lupaa näiden julkaisemiseen, niin en usko, että häntä haittaa?!

Nousee kyllä kyyneleet silmiin, kun näitä kuvia katselee. 😢

Polvessa on äidin puheiden mukaan "vain pikku naarmu". Onko? Jalka on mustelmilla nilkkaan saakka. En todellakaan käsitä miten hänet kotiutetaan jo tulevana keskiviikkona??? Ilman Naapuritarta hän matkaisi yksin kotiin, jonka jääkaapissa on pelkkä valo! 😨

En tiedä minkä verran osaisin auttaa (rampa rampaa?), mutta ruoat kyllä hoitaisin. Ja sängystä nousemiset. Mutta ei, kun on duunit (eikä tarpeeksi rahaa junaan/lentämiseen). Ja ammattilaiset osaa paremmin. Tavoite on saada kotihoito käymään ainakin aluksi neljä kertaa päivässä. Oikeakätinen nainen, joka toimii nyt pelkän vasemman käden varassa. Ja vain yhden näkevän silmän. HUOLI.

Just NYT otan itseäni niskasta kiinni ja kerron kohta auttoiko se...👀

Etappi yksi - pitkään lilluneet tiskit tiskattu! On se vaan vihoviimeistä hommaa tällä iskiaksella. Nyt hetki paikallaan ja sitten kohti seuraavaa...

Etappi kaksi - kävin suihkussa. Ei kuvaa. 😆

Vielä pitää kinkuttaa kauppaan. Onneksi sinne ei ole pitkä matka! Jokainen metri on liikaa...♫♪.

Sunnuntai-iltaa!

YöJupinaa

Hei.

Minusta ei ole mihinkään. Ainakin juuri nyt tuntuu siltä. Itsesäälissä rypevä kulahtanut ämmä. Jonkun naapuritalon pihassa juhlitaan ja äänet kuuluvat kovaa. Ainakin siellä on naisia, jotka tykkäävät laulaa, nauraa ja kiljua. Miehetkin saavat äänensä kuuluville. Ja musiikki. Good for them! Not for me. Saatan olla hieman kateellinen. Kohta kolme kuukautta tapaamatta normaali määrää ihmisiä. Melkein aina yksin.😢

Alkaa olla hälyttävää, ettei mikään eikä kukaan kiinnosta. En halua olla missään enkä oikein edes tavata ketään. Olen vähän väsynyt puhumaan edes puhelimessa, josta en muutenkaan niin tykkää. Mamma soitti tänään ja kuuntelin hänen murheitaan 40 min. Asioita, joihin en voi vaikuttaa. Saman aikaa juttelin Naapurittaren kanssa asioista, joihin en voi vaikuttaa.

Äidille soitin tänään monta kertaa ja vasta viidennellä kerralla sain "kiinni". Vähänkö jo ehdin hätääntyä?!! Siksi laitoin viestiä Naapurittarelle ja - Luojan Kiitos - olivat menneet paikalle. 💘

Äiti oli jotenkin onnistunut mykistämään puhelimensa. Äitiiiii!? Kuulemma kotiutetaan tulevana keskiviikkona, mutta eihän äiti pärjää yksin!!! 😰 Enkä minä sinne pääse auttamaan...

(Kännykkäpussukka sille työkaverille)

En ole saanut taaskaan tiskattua, en käytyä suihkussa, en kokattua, en juuri mitään. Saatan olla masentuneempi kuin annan itseni ymmärtää? Olen yrittänyt aloitella villatakkia äidille, mutta jotenkin sekin takkuaa.

Motivaatio - mikä se on??? Aloitin tekemään sukkaa... Kaikki jää kesken.😒

Mutta, kun mikään ei kiinnosta? Ja naapurissa mesotaan edelleen LUJAA! Ja kello on yli yksi yöllä!?! Daa-a.👀

Missäköhän kohtaa voimat loppuu ja pinna katkeaa? Tuntuu, ettei siihen mene enää kauaa.....

Tuppo laittoi viestin:

 

IRL eli tosielämässä? Tulee mieleen muutama juttu, jonka olisin voinut tehdä toisin, mutta niin olisit voinut Sinäkin. Ikävä ON!!! 😢

Huohh, öitä.

Lääkitystä

Kesä.

Mittarissa oli herätessä aamuauringon puolella +30 astetta!!? Minusta on tullut (tai sitten tämä vaan korostuu nyt?) negatiivinen vanha akka. Pitäisi iloita lämmöstä, mutta minua ahdistaa oma lihomiseni ja sen myötä totuus, että omistan liian pieniä, isoa mahaa korostavia vaatteita. Alkukeväästä alkanut liikkumattomuus NÄKYY ja tuntuu mahassa sekä ympäri vyötärön. 😩

On se minun työkaveri uskomaton: hän tuli eilen suoraan töistä hakemaan minut (Kela-)taksilla ja vei päivystykseen. Itseni tuntien olisin varmaan jälleen kerran luistanut reissusta, joten apu tuli tarpeeseen. Hän vieläpä tuli mukaan sisällekin, jossa pääsin nopeasti ilmoittautumaan. Arvasin kyllä, että nilkkaa siellä ei tutkita, koska kyseessä on vanhempi vamma, mutta minut "otettiin asiakkaaksi" iskiaksen vuoksi. Pääsin todella nopeasti lääkärille, sillä paikalla ei ollut vielä paljoa asiakkaita.

Huonosti ja lyhytsanaisesti puhuva mieslääkäri pyysi makaamaan hoitopedille, käänteli sekä väänteli ja totesi, että iskias se on. Määräsi lihasrelaksanttia, kipugeeliä sekä särkylääkettä, jotka hain apteekista tullessa. Sain kyydin vielä takaisinkin. KIITOS! 💚

Eilen illalla oli erittäin harvinainen puhelinilta; juttelin melkein tunnin Naapurittaren kanssa ja toisen äitini kanssa. Myöhemmin illalla juttelin melkein KOLME TUNTIA erään ystävättären kanssa (EDIT. soitti äsken uudestaan ja juteltiin puolitoista tuntia!!!). Minulle kyllä harvinaisen pitkä puhelu, mutta oikein terapeuttinen. 💜

Olin jättänyt keittiön ikkunalle pari pientä kukkaruukkua, joista olin poistanut kasvit, jotka eivät lähteneet kasvamaan. Olen kokkaillessa tökkinyt yhden ruukun multaan ainakin paprikan sekä chilin siemeniä. Taitaa siellä olla joku sitruunan siemenkin. Mitään kasvatusideaa ei ole, mutta ilahduin nähdessäni, että jotain kasvua siellä nyt syntyy.

Tätä olen miettinyt pitkään, kun ikätoverini ovat käyneet jo hakemassa ensimmäisen rokotteen. Vihdoinkin sain aikaiseksi etsiä tiedon, josta olin vain kuullut. Sen mukaan voin odotella piikityskutsua aikaisintaan tämän kuun lopussa.

En muuten ennen sen pitkän infon lukemista tiennyt sitäkään, että koronarokotus tulee jäämään pysyväksi ja vuosittain annettavaksi.

Helsingissä (ainakin) kukkii kirsikkapuut. Ei ole kuvaa, koska näin puita vain taksin ikkunasta. Muutenkin on jo vihreää.

Lihasrelaksatti näemmä todellakin väsyttää, sillä olen ollut hereillä vasta 'muutaman' tunnin ja tyyny kaipaa päätäni. Pala piirakkaa ja sitten päikkäreille. Geeliä kankkuun ja herättyä vähän ulos. Plääni. 😉

EDIT. En tiedä, kuinka kauan olisin nukkunut ellei äiti olisi soittanut. Jää ulkoilut ulkoilematta tänään.

Hyvää ja lämmintä helatorstaita!