On jo marraskuu...

On jotenkin käsittämätöntä, että eletään jo marraskuuta. Ainakin minulle.

Sataa, sataa ja sataa. Ikkunalauta ropisee alvariinsa ja ikkunoista tulee jo kylmää ilmaa villasukkien verhoamille varpaille. Nenä vuotaa vähintään joka toinen päivä, yskä on ja pysyy. Tupakoitsijalla. Pysyttelen sisällä ja polttelen kynttilöitä. Tuppokin lämmittää.

Laitan (edes itseäni piristämään) tähän "oranssi pallo-kuvia" elokuiselta Turkin reissulta. Hotelliltamme. Jos ne vaikka pikkuisen lämmittäisivät. Eka kuvan taisin jo laittaa aiemminkin - ei kai se haittaa...

En ole kirjoittanut kun mitään mainittavaa ei ole oikein tapahtunut. Tätä samaa ihan pienillä lisämausteilla. Viikonloppuisin laulatan, mutta olen alkanut harkitsemaan lopettamista. Monesta eri syystä, joita en tohdi tässä alkaa luettelemaan. Aika aikaa kutakin. Uskon keksiväni muutakin hommaa. Teen vielä tulevan viikonlopun ja harkitsen sen aikaa. Tai joulun yli...

Edessä on viikonloppu, jolloin juhlimme isiä, vaareja, pappoja ja ukkeja. JOS sellaisia vielä on. Minulla on adoptioisä, jolle postitan alkaneena päivänä villasukat kortin kera. Isovanhempia ei enää ole kuin muistoissa. Pojan isälle laitan tapani mukaan tekstiviestin. Pojalle varmaan myös...

Tupon tyttäret tulevat lauantaina ja jäävät yöksi. Saavat illan laatuaikaa iskän kanssa kun minä olen poissa laulattamassa. Jos rahatilanne sallii, niin vien Tupon illalla syömään (muuta kuin pizzaa) vaikka hän ei minun isä olekaan. Silti.

Tuskailen sellaisen asian kanssa, että olen kadottanut mielenkiinnon käsitöihin. Tai en ole varma onko kyse mielenkiinnosta vai laiskuudesta ja aikaansaamattomuudesta. Vai vaikeudesta aloittaa pitkän tauon jälkeen? En tiedä. 

Lankoja piisaa vaikka kuinka paljon ja näin joulun lähestyessä kohteitakin olisi...

Yksi OIKEA AITO syy on se, että minulla on alkanut ns. ikänäkö. En näe enää kunnolla ruokien tuoteselosteita ja hämärässä lukeminen on vaikeaa. Odotan aikaa silmälääkärille ja maksusitoumusta lukulaseihin. Siihen saakka turvaudun keväällä menehtyneen Ystävättäreni lukulaseihin. Niillä pärjää tarvittaessa jokun aikaa. (Joo, tiedän, ettei toisen laseja saisi käyttää..)

Tänään (ke) pitää mennä viemään papereita sossuun. Siis samalla kun käymme postissa. Jos sää ei ole ihan kamala, niin kävelemme samalla keskustaan Anttilaan. Minulla on se äidin lähettämä 50 euron lahjakortti sinne ja ohjeena ostaa itselle uudet talvikengät. Jos löytäisin edulliset, niin etsisin myös uuden hupparin. Sitäkin tarvitsisin.

Jenkkilässä jännitetään parhaillaan presidentinvaaleja. Toisella silmällä mekin.

Syksy ei ole parasta aikaa minulle, mutta yritän tsempata. Käyn vaikka kynsihuollossa ja laitatan jotain pirteää ja räväkkää väriä kynsiini. Luulenpa, että kun olemme saaneet käveltyä Tupon kanssa muutaman tunnin päivällä, niin voisin yrittää illalla ottaa langan sekä virkkuukoukun hyppysiini. Toivottavasti! 
Tiedänhän minä, että aikaansaamisesta saa hyvän mielen!

Tsemppiä sateisiin ja syksyn harmauteen!