lauantai 27. heinäkuuta 2013

Tallinna, osa 1.

Olen ollut poissa koneen ääreltä, mutta aloitan nyt näiden Tallinna-kuvien laittamisen.


Tuli hilluttua huolella kameran kanssa siellä YHDEN PÄIVÄN reissussa. Tänne laitettavia kuvia on ehkä yli neljäkymmentä... Laitan osan nyt ennen kun lähden illaksi laulattamaan. Seuraavat lomakuvatkin odottavat: olimme kolme päivää yhdessä saaressa mökkeilemässä.


Lähtöaamuna voin pahoin. Päätä ja kylkeä särki, olo oli jotenkin tosi heikko. En pystynyt syömään ja seisominenkin tuntui raskaalta. Suihku auttoi vähän ja pääsimme liikkeelle. Matkasimme parilla ratikalla satamaan.


Menomatkalla emme puuhailleet mitään ihmeitä. Tuppo pelasi muutaman kolikon ja minä ostin meille yhdet arvat.


Emme me näillä arvoilla mitään voittaneet, mutta kun olimme kuuntelemassa karaokessa laulavia, niin sama tyttö tuli myymään lisää arpoja. Meidän kohdalla hän pysähtyi ja kaivoi laukkuaan. "Te olette niin mukavia, niin saatte tällaiset", hän sanoi ja antoi nämä:



Ehkä minä vähän innostuin silloin eka arpojen kohdalla pikkusen heittämään jotain juttua millä sain tytön nauramaan... =)

Laiva saapui satamaan ja vyöryimme porukan mukana ulos. Me tuosta puna-valkoisesta.



Kyllä siellä laivalla on näin kesäaikaan niin paljon enemmän ihmisiä kuin talvella.



Suuntasimme Vanhaan Kaupunkiin samaa reittiä kuin talvella.



Tuuli oli kova, mutta aurinko paistoi. Päiväksi oli luvattu sateita ja ehkä jopa ukkosta. Oli meillä sateenvarjot mukana ja niille löytyi käyttöä vain vartin ajaksi paluumatkalla.




 Tuota taloa me ihmettelimme. Miksiköhän sitä ei pureta?


Vanhan Kaupungin portin ulkopuolella on lukuisia kukkakojuja. Muistan hämärästi jostain 20 vuoden takaa, että paikalla olisi silloin ollut vain muutama mummo myymässä kieloja.



Menimme portista sisään ja kuljimme torin poikki. Ihan mieletön ero siihen talvella tehtyyn reissuun. Joka puolella oli terasseja ja niillä ihmisiä. Kaunista kaikkiaan!



Kävelimme pitkin ja poikin. Tuo puro patsaineen oli tosi kaunis.



Ne kapeat kadut pikkuputiikkeineen ja sisäpihoineen ovat suloisia.



Minähän olisin halunnut käydä kurkistelemassa joka sisäpihalle, mutta en tohtinut. En kurkkia, enkä pyytää koko ajan Tuppoa odottamaan...



Tuokaan ei ole kukkakauppa vaan ihan joku muu liike. Olivat panostaneet koristeluun.



NUKU on teatteri.



Ja minä tykkään vanhoista polkupyöristä koristeina.


St. Olav hotelli mainosti: "Joka päivä avoinna suomalainen karaoke". Ei ollut ainoa lajissaan. Emme poikenneet.




Innostuin kuvaamaan pari kaunista ovea...




Tämä auto toimi mainoksena:



Tallinnan reissu jatkuu vielä toisella osalla, mutta ei nyt.

Tuppo tiskaa parhaillaan ja minä menen suihkuun. Ehdin vielä tekemään ruokaa ennen kun lähden sinne laulattamaan. Tällä helteellä veikkaan, ettei laulajia tule ennen kun terassit menevät kymmeneltä kiinni. Sitten he tulevat kaikki rysäyksenä ja laulujono kasvaa hetkessä.

Aurinkoista Unikeonpäivän iltaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!