Taormina, Sisilia

Kyläreissu (27.08.) jatkui Taorminaan.

Bussimatka sujui nopeasti. Meille jaettiin ennakkoon kopiot kartasta ja hypimme pois autosta erittäin ruuhkaisessa kohtaa katua.

Opas neuvoi menemään portista, kävelemään suoraan ja lopuksi oikealle. Reitti oli merkitty yliviivaustussilla.

Kävelimme kävelykatua, joka osottautui oikeaksi turistikaduksi. Näin jopa liikkeen, jossa myytiin ainoastaan varvastossuja!? Ja matkamuistoja myytiin kymmenissä liikkeissä. 

 Toki mekin sorruimme ostamaan muutamia 'muistoja', ja minä ostin Tupolle "Homer Godfather" (Simpson siis) -paidan. Se on hieno!

Joka puolella oli kivoja kujia niin ylös- kuin alaspäinkin.

Käytiin muutamassa koruliikkeessä etsimässä Mammalle madonna-amulettia, mutta ihme kyllä ei löydetty. Yhdessä liikkeessä Tuppo pyysi minua katsomaan alas: seisoin lasilattialla, jonka alla oli mm. saviruukku. Tuli hassu olo ja piti siirtyä tavalliselle lattialle.

Tässä kylässä meillä oli enemmän aikaa kierrellä, mutta ei hurjasti intoa siihen. Ainakaan shoppailuun.

Aukiolla oli vanha suihkulähde ilman vettä.

Samalla aukiolla oli kirkko, jonne poikkesimme sisään.

Olihan se paikka taas vaikuttava, mutta heräsi ihmetys onko siellä oikeasti käynyt ihmisiä niin, että paikka olisi ollut täynnä? Kun noita kirkkoja, isoja kirkkoja, oli siellä niin paljon.

Ja nyt löysin sellaisen "isä, olen tehnyt syntiä"-kaapin.

Jatkoimme matkaa seuraavalle aukiolle. Taas kirkko.

(Melkein sama kuva, pahoittelen)

Nyt emme enää menneet sisälle vaan...

 ...ihailemaan maisemia aukion toiselta laidalta. Kyllä niitä kelpasikin ihailla!

Aikamoinen sijainti tuolla hotellilla, vai mitä? Vau.

Jatkoimme hetken ihastelun jälkeen matkaa.

Ihanan näköinen kauppa, emme poikenneet sisään. Poikkesimme uteliasuuttamme jollekin sivukujalle, näimme jälleen upean maiseman ja totesimme, että on parempi suunnata takaisin samalle kulkemallemme kadulle.

Minulla oli nälkä, taas. Oli meinaan outoa, että koko viikon aikana Tuppo ei valitellut nälkää vaan minä!?

Katsottiin tuota paikkaa - ja olisi varmaan kannattanut mennä sinne...

Vaatii aina pientä neuvottelua kun yritämme valita molempia miellyttävää paikkaa.

Jatkoimme matkaa eteenpäin ja menimme kadun vasemmalla puolella olevaan paikkaan.

Olisi pitänyt luottaa siihen, että "jos paikassa on paljon porukkaa, varsinkin paikallisia, niin siellä laatu ja hinta kohtaavat toisensa".

Tässä ravintolassa ei ollut henkilökunnan lisäksi ketään. *haloo*

Sisustukseltaan paikka oli oikein kiva.

Tilasimme päivän ensimmäiset oluet ja samalla tilasimme pizzat. Olin päättänyt syödä ainakin kerran pizzaa Sisiliassa.

Ei olisi todellakaan kannattunut tehdä niin kyseisessä paikassa! Minun neljän juuston pizza oli kuitenkin syötävää, mutta Tupon "paikallisaiheinen" pizza oli kuulemma pahaa. Ja ilmeisesti olikin, koska Tuppo ei halunnut, että maistaisin sitä. Anjovista sun muuta, ja hurjan suolaista. Harmitti! Mies kuitenkin söi urheasti melkein koko lätyn. 

Seinällä oli hyllyjä, joissa oli viinipulloja. Yllätys, että ylimmällä hyllyllä oli Viru Valgea- ja Vana Tallinna-pulloja!?! Sisiliassa? Outoa.

Meille tuli jo vähän kiire kipittää sovittuun aikaan bussiasemalle, mutta olimme kuitenkin ajoissa. Nyt meidät jaettiin kahteen eri minibussiin riippuen hotellin sijainnista. Yksi yksin liikkuva nainen napattiin viime tingassa kyytiin. Nyt mentiin isoa tietä reippaammalla vauhdilla ja olimme pian Recanatin bussiasemalla, josta olimme lähteneet huikealle reissulle seitsemän tuntia aiemmin.

Kävimme hotellilla ottamassa reissun ainoat tunnin päikkärit ja pakkaamassa rantakassin. Haimme marketista olutta, viinirypäleitä sekä sen Lemoncell-liköörin ja menimme rannalle ilta-aurinkoon. Kävin ensimmäistä kertaa tällä reissulla uimassa meressä. Ihanaa!

Rannalta palatessa ostimme kymmenen postikorttia ja kirjoitimme ne huoneemme parvekkeella kynttilän valossa viinistä ja toisistamme nauttien. 

 Oli muuten ensimmäinen yksityinen postifirma merkkeineen mitä me olemme nähneet. Todistettavasti ainakin kolme korttia ovat löytäneet tiensä perille.

Mahtava ja niin antoisa päivä!