Tulipa käytyä!

Lähteminen on aina haikeaa. Sama se mistä lähtee.

Tein äidille joululahjaksi joulusiivouksen. Helppoahan se on siivota paikka, jossa on siivonnut satoja kertoja. Ainoa inhottava juttu, tavallaan, oli se, että edesmennyt isä kuiskutteli korvaan: "pakkoko se on kolistella" ja "teepäs noin" ja kaikkea mitä vuosien aikaan kuulin saman homman äärellä. *ikävä*
Haimme isävainaan tekemät himmelit kellarista ja Tuppo laittoi ne paikoilleen.

Syötiin äidin tekemää poronkäristystä ja juotiin vaaleaa glögiä. Minä isän mukista.

Laitoin huoltoyhtiöön viestin, että vessanpöntön alareunasta on hapertunut silikoni ja pönttö keikkuu. Vastasivat jo ja lupasivat olla yhteydessä äitiin.

Kyllä äiti pärjää! Itse olen käynyt tänä vuonna siellä viisi kertaa, Poika muutaman kerran ja Pojan siskon äiti useasti. Välimatkaa on satoja kilometrejä, mutta ei näemmä liikaa.

Olen ylpeä meidän erikoisesta perheestä sillä me näemmä osaamme hoitaa hommamme. Äitiä ei jätetä!

Hyvät ystävätkin ovat tärkeitä! Yksi heistä kuskasi meidät molempiin suuntiin lentokentän ja äidin kodin välillä.

Olisihan se mukavampaa jos äitini asuisi lähempänä, mutta jos/kun saa lentoliput kahteenkymmeneenviiteen euroon, niin...

Joulun äiti haluaa viettää yksin. Ystävättärensä kutsui aattona luokseen syömään ja se kuulemma riittää joulukirkon ja -saunan lisäksi.

Tavallaan haluaisin mennä sinne jouluksi, tavallaan en.

Onko teillä suunnitelmia jouluksi? Perinteitä?

Minulle äiti sanoi silloin kun Poika oli pieni, että "alat nyt rakentamaan omia jouluperinteitä teille".

Vain kahtena jouluna (29 vuoden aikana) olemme Pojan kanssa olleet sen jälkeen Rovaniemellä. Ihan hyvä näin. Ei ole velvotteita vierailla kenenkään luona eikä haudoilla.

Rovaniemen reissu päättyy tältä osin tähän. Ihan täynnä ollut lentokone laskeutui ja me kipitimme kentän juna-asemalle. Juna toi Pasilaan ja ratikka lopun matkaa.

Ihan mukava reissu kaikin puolin. Tavallaan toivoisin, että asuisin lähempänä äitiä. Tavallaan en.

Mukavaa päivää!