Nalle-puuroa

Tänään on syyskuun (2018) viimeinen päivä.

En taida olla parhaimmalla mielelläni taaskaan, mutta työstän parempaan suuntaan. Heräsin siihen, että Tuppo kuorsaa taas LUJAA ja kännykkä kertoi, että laittamaani herätykseen oli VAIN tunti aikaa. Enhän minä enää unta saanut, joten menin suihkuun.

Pikkuisen piristävän suihkun jälkeen tein 'treffit' Nallen kanssa.

Minä pidän puuroista enkä ymmärrä miksi teen niitä niin harvoin?! Äiti tekee joka aamu ja nauttii "ikuisesta" kaurapuurostaan mm. mustikoiden kera. Niiden, koska ne kuulemma pitävät aivot virkeänä. Sen voi kyllä uskoa äitiä katsoessa! 💜

Syödään yhdessä, tehdään yhdessä? Pah. Tuppo kuorsaa edelleen eikä edes havahdu mihinkään.

Miten sekin voi olla niin makuasia, että Tuppo pitää 'kiinteästä' puurosta, jonka uittaa maitoon ja minä löysästä, jonka 'päälle' huikkaan suullisen maitoa?

Olemme seuranneet kauhun sekaisella jännityksellä Kreikassa vierailevaa medikaania. Onhan se harvinainen luonnonilmiö?! Meillä on vajaa viikko reissuun lähtöön ja edessä oleva lauttamatka jännittää. Tupolla varmaan pelottaa, koska hän ei osaa uida. Eiköhän tuo myräkkä ehdi mennä ohi ennen kuin me olemme paikan päällä. Toivomme niin!

Pitää etsiä esiin ja pestä reissuvaatteet. Tällä kertaa lienee aiheellista ottaa mukaan tavallista enemmän pitkähihaisiakin. Ja tarpeeksi lankaa, hih. Ja sateenvarjot.

Uitettu puuro, joka toivottavasti pitää nälän loitolla.

Vajaat kaksi tuntia aikaa bingoon. Tänään siellä on ensimmäistä kertaa uudistetut palkinnot, joista otan kunnian itselleni. Pitää pysyä ajan mukana. Eiköhän homma hoidu ihan rutiinilla. Väsyttäisi kyllä. Ehdinpäs soittaa äidille (joka ei ehtinyt juttelemaan).

Kuun viimeistä sunnuntaita sekä Mikkelinpäivää!