On vuoden 2018 viimeinen lauantai.
Eilinen ilta TheBaarissa oli todella hiljainen. Laulajia tuli ripotellen ja väliäkin syntyi. Ruuhkaa ei ollenkaan. Muuten sekin on ihan kivaa, mutta tulee katsottua liian paljon kelloa. Saas nähdä onko tänään samaa tiedossa.
Kuvan aiheuttamassa nostalgiamielessä kaivoin esiin tekstin tämän blogin aikaisesta ensimmäisestä joulusta. Kuinka paljon siellä onkaan samaa kuin tänä jouluna! Laulatusta ja bingoa. Samoja jouluruokia. Ja se sinappipurkki, jonka vasta viime viikolla palautin, huh.
Mikä siinä onkaan, että kun on tehtävä jotain, niin muut hommat kiinnostaisivat enemmän? Nyt tekisi mieli istua kutomaan sukkaa koko illaksi, mutta kun en voi. Silloin, kun ei ole muuta, niin eipä innosta samalla lailla. Hmm. Vajaa tunti aikaa lähtöön...
Onko kuva sinun vanhasta asunnosta? Taisin silloin jo ihailla noita leveitä ikkunalautoja, ne on ihanat.
VastaaPoistaOn minun asunosta -ja vanhahan se on. Rakennettu 20-luvulla. :)
PoistaKynttilät on ihania!
VastaaPoistaEn tiedä tuosta salasanajutusta, katso löytyykö asetuksissa jotain kohtaa?
Toivottavasti nassu on jo paremman näköinen.
Mä tykkään myös kynttilöistä paljon!
PoistaSelvittelen tuon salasanajutun kunhan ehdin.
Nassu on melkein kokonaan parantunut. Tosin rupien kohdille jäi vaaleanpunaiset läiskät, jotka varmaankin häipyvät ajan kanssa.
Enpä tunne minäkään Blogspotia, mutta melko varmasti siellä on mahdollisuus salasanalle. Käy asetukset vaan tarkasti läpi.
VastaaPoistaTuollaiset leveät ikkunalaudat ovat yksi vanhojen talojen kivoista jutuista.
Paljon,, paljon onnea ja kaikkea hyvää kohta alkavalle uudelle vuodelle!!
Kiitos paljon, Marjatta! Ja samoin!
PoistaSelvittelen blogiasiaa ensi vuonna, heh.
Mäkin tykkään noista ikkunalaudoista vaikka toisinaan niille kertyy liikaa tavaraa.