Ei olisi huvittanut liikkua

KIITOS lämmittävistä kommenteistanne!

Nyt ei tule kuvia, ei iloista pulputusta. Eikä ole oikein sitä energiaakaan, josta mainitsitte. Kerron vain "jotain" jotta tiedätte, että täällä olen. Vaikka on maanantai, tai juuri siksi, ja on vasta puolipäivä, niin otan tässä samalla lasillisen punaviiniä. Tai kaksi.

PERJANTAINA ei olisi huvittanut liikkua, mutta koska olin ollut kaksi kertaa aiemmin, niin en voinut jättää kolmatta väliin. Olimme jäähallilla seuraamassa useiden lukioiden yhteistä vanhojentanssia. Tupon nuorin tanssi siellä poikaystävänsä kanssa ja me istuimme katsomossa Tupon äidin ja keskimmäisen tyttären kanssa. Vanhimmalla tyttärellä opiskelu esti paikalle tulemisen, mutta olivat olleet äitinsä kanssa jo edellisenä päivänä koululla katsomassa tansseja.

EDIT. Sittenkin yksi kuva tansseista:

Tanssien jälkeen kävimme kahvilla ennen kun Tupon äiti suunnisti junalle. Nyt on kaikki kolmet tanssit tanssittu. Ihan hyvä mieli, että jaksoin mukaan.

PERJANTAI-ILTAA vietimme Tupon ja keskimmäisen tyttären kanssa Mamman luona. Meillä oli oikein mukavaa.

LAUANTAINAkaan ei olisi huvittanut liikkua, mutta olihan minun osallistuttava TheBaarin 1-vuotissynttäreille. Iltaa piristi istumapaikka kivassa seurassa. Tarjolla oli ruokaa ja kakkua. Kisoja ja karaokea. Ravintola oli täynnä.

SUNNUNTAINAkaan ei olisi huvittanut liikkua, mutta oli pakko, koska bingo. Vedettyäni sitä kaksi tuntia oli syötävä Burana, jotta jaksoin kolmannen tunnin vilkkuvan kohdevalon alla. Yritettiin sitä lamppua korjata onnistumatta. Sammuttaa ei voinut, koska en olisi nähnyt pallojen numeroita. Homma hoitui ihan ookoo.

Siinäpä viikonlopun puuhat.

Maksoin vahingossa toiseen kertaan saman sähkölaskun ja nyt odotan summaa takaisin melkein tyhjälle tilille. Kynnet huutavat huoltoa, mutta ei taida olla varaa ennen kun kudon kahdet lapaset. Yhdet sukat ovat kesken ja TAAS olisi otettava itseään niskasta kiinni. Itseasiassa läheltä niskaa; vasen lapa jumittaa, särkee ja säteilee. Jäkätijäkätijää.

Yksi isompi vahinko on sattunut ja sen hoitaminen vaatii paljon aikaa, useita puheluita ja muuta vaivaa, mutta ei siitä täällä tämän tarkemmin. Ainakaan vielä. Vahinko aiheuttaa minulle päänvaivan ja hommien hoitamisen lisäksi runsaasti raskasta ahdistusta. Hoituu se homma varmaan, mutta "joskus" ja "jotenkin". Huohh.

Jos nyt pukisi päälleen (jotain verkkareiden ja villasukkien sijaan) ja lähtisi vähän ulos haukkaamaan happea? Ja ostamaan vessapaperia ja ruokaöljyä. Jos mieli muka vähän siitä piristyisi ja jaksaisin illalla ottaa puikot käsiini.

Näin teen.

Ps. Ei ne Rovaniemen kuvat vielä tainneet loppua...