Sieniä ja tatteja

Tuliaiset Oulusta äidilleni.

Lupasin aiemmin kertoa tuliaisista, jotka sain Vanhalta rouvalta mukaan Oulusta äidilleni. Kerron nyt.

Vanha rouva kaivoi pakastimensa uumenista valtavan määrän itse keräämiään sieniä ja tatteja. Vähän pelättiin ehtiikö ne sulaa matkalla, mutta hei haloo - Oulusta Rovaniemelle, kun oli helmikuun alku, pakkasta ja bussikyyti. Eivät sulaneet yhtään.

Olin Oulusta palatessa äidin luona puolen yön aikaan ja kiikutin pussin suoraan pakastimeen. Aamulla odottelin, että äiti sai syötyä aamupalansa ja nostin sitten pussin pöydälle.

"Voi hyvänen aika!"

Äiti tietää, että kirjoitan blogia, mutta en ole koskaan opastanut häntä "paikalle" enkä halua niin tehdäkään. Enkä kysy saanko laittaa nämä pari kuvaa, mutta katsokaa nyt hänen ilmettään!!!

"Ihanko nämä kaikki ovat minulle?!"

Uskon, että ymmärrätte, että en malta olla jakamatta kanssanne näitä ilon ja ihmetyksen ilmeitä!?

Jo samana päivänä äiti istui tietokoneen ääreen etsimään ohjeita sienipiirakoille. Kerroin omia näkemyksiäni sienten käytölle, tatteja en ole itsekään tainnut käyttää. Olen maininnut ennenkin, että äiti oli jättänyt koko avioliittoaikansa (60v) hyödyntämättä sieniä "koska isäs ei syö sieniä". Nyt hän voi syödä vaikka aamuin-illoin. Pitääkin kysyä seuraavan kerran soittaessa, että ovatko metsänantimet maistuneet.

Kaunis kiitos Vanha rouva!

Nyt kun olen jo esitellyt äitini, niin laitan pari kuvaa lisää. Samallahan nämä... 😇

Tässä äiti mallaa tekemiäni uutta pipoa sekä kaulaliinaa.

Ja tämän kuvan äiti lähetti käytyään kampaajalla permanentissa. Kaunis nainen! Niin positiivinen ja elämäniloinen. En voi olla ihmettelemättä asennettaan!

Oliko positiivisempi postaus?