sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Prisma ja kyläilyä

Rovaniemi ti 17.12.2019.


Aloitin reissun jokaisen aamun keittämällä kahvit ja ottamalla kuvan mukistani, jotta erottaisin näin jälkeenpäin eri päivien kuvat toisistaan.

Olen "ilkeä ihminen" ja kieltänyt äidiltä oikeat kynttilät. Äidillä onkin nyt paljon led-kynttilöitä. Siis en oikeasti ole ilkeyttäni kieltänyt vaan turvallisuussyistä. Nyt poltimme oikeaa muutamaan otteeseen ollessani paikalla 'vahtimassa'. 

Kudoin hetken sukkaa ja samalla annoin äidille aikaa hoitaa omat aamutoimensa. Sitten lähdimme Prisma-reissulle. Vaikka äiti liikkuu ihan ripeästi ikäisekseen (inhoan tuota sanaa!), niin reilun kilometrin matka otti aikansa.

Äiti suostui mittasuhteeksi paikallista Mount Everest'iä kuvatessani. Että on sitä lunta siellä jonkin verran?

Sanoi kuvan nähdessään, että "sukset puuttuu". Jatkoimme matkaa Prismaan.

Hoidimme molempien pankkiasioita ja kävimme ostoksilla. Oli minulla jo kolme-neljä tarjouslankakerää sylissäni, mutta osasin jättää ne ostamatta. Kassalla myytiin hauskoja suklaita. Tuppo sai noista nuo alemmat kaksi.

Tulimme takaisin taksilla, jota jouduimme odottamaan parikymmentä minuuttia. Kulutimme sen ajan juttelemalla Pelastusarmeijan joulupadan vahdin kanssa. Laitoin pataan kolikkoni.

Päästiin kotiin, syötiin ja otin kolmen vartin tirsat. Juotiin kahvit ja syötiin ihanaa kuivakakkua.

Sitten lähdin liikkeelle. Kävelin reittiä, joka on tuttu lapsuudesta: kohti ala-astetta ja vieressä olevaa uimahallia.

Omakotitalojen paikoille on rakennettu paljon kerrostaloja. Toivottavasti en loukkaa kenenkään yksityisyttä, kun otin niistä taloista muutaman kuvan?

Kaikenlaisten jouluvalojen määrä oli ihan huikea!

Kaipa jotkut reitit ovat jossain muistissa sillä osasin perille. Siis vaikka en ole kohteessa koskaan käynytkään.

Mieleen muistui monen lapsuuden/nuoruuden aikaisten ystävien kodit. Tuskin hekään niissä enää asuvat.

Kylässä vierähti helposti reilut kolme tuntia. Kahvia ja kuivakakkua JA Ihanaa Seuraa, KIITOS! 💕

Palasin äidin luo vähän pidempää reittiä, "koska halusin ja voin".

Imin itseeni tunnetta, jota koin tuolla lumimaisemissa kävellessäni. Tiesin, että samaa en voi juurikaan kokea täällä Helsingissä.

"Kotona" jatkoin kutomista ja samalla tiedostin, että edessä oli viimeinen yö siellä tällä reissulla. Hieman haikeaa.

Pakkasin joulukassiin korvaamattomalle naapuripariskunnalle heille tekemäni villasukat...

...osuvan joulukortin kera.

He saivat paketin "huomenna" kuskatessaan minut lentokentälle.

Vielä yksi postaus tuolta reissulta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!