lauantai 17. lokakuuta 2020

Nimeni on...

Ulla, hei vaan hei!

Stansta keksi, että minun olisi aika esittäytyä. Johan minä olen viettänyt aikaa hänen kanssaan jotain viisikymmentä vuotta. 


Pituutta minulla on kaksikymmentäseitsemän senttiä, mutta painoani en kerro. Silmäni ovat siniset ja tummat hiukset ylettävät melkein vyötärölleni.


Nimipäivääni vietän 4. heinäkuuta samalla, kun Yhdysvallat juhlii itsenäisyyttään. Koko asukokonaisuuteni on Stanstan hoitomummon tarkkaa käsialaa. Lähetämme hänelle rakkaat terveiset pilvenreunalle! 💜

Siinäpä vasta oli nainen! Yhdeksän (vai kahdeksan?) lapsen äiti oli jokaisena arkipäivänä hoitamassa Stanstaa tytön luona ja hoiteli siinä sivussa ruoanlaiton sekä muita kotihommia. Kävi siihen saakka, kunnes Stansta aloitti koulun.

Sillä naisella ei "nokka kauaa tuhissut" sukkapuikkojen kanssa. No, toki hän oli vuosia kutonut lapsilleen sukat, lapaset, pipot ja muut, mutta minulle hän teki nämä. Piponi taitaa olla ihan uniikki.


Sukissa on kunnon kantapäät ja kiilakavennukset, kuten muidenkin sukissa.


Pöksyt pysyvät jalassa kuminauhan avulla ja neulejakussa on näppärät nepparit.

Ihan parhaat ovat nämä lapaset! Pituutta näillä on neljä ja puoli senttiä. Näitä yhdistävä nauha kulkee niskan takaa, mutta huomatkaa: PEUKALOT!?!

Minä olen luvannut olla Stanstan kanssa aina ja pidän lupaukseni. 💜

Meitä oli alkujaan kolme, mutta Teppo-poika on lajilleen tyypillisesti ottanut jalat alleen jo aikaa sitten eikä ole edes postikorttia laittanut, mokoma. Anna-Liisa jäi pitämään seuraa Stanstan äidille ja Stansta käy aina silloin tällöin häntä tapaamassa. Lähetti minulle oikein kuvankin itsestään eikä se ketale ole muuttunut vuosien saatossa pätkääkään. Mekko on saman hoitomummon käsialaa, mutta sukat on kuulemma tehnyt Stanstan äidinäiti. Huikeeta!

No, nyt tuo Stansta hoputtaa lopettamaan, kun hänen tarvitsee kuulemma lähteä ostamaan perunoita. Taitaa matkia hoitomummoa, kun näyttäisi kutovan sukkaa. Ei hänestä koskaan yhtä hyvää ja nopeaa tule, mutta harjoitelkoon...

Lempeää lauantai-iltaa!

8 kommenttia:

  1. Totean heti alkuun "Hyvin on maailma Sinuakin Ulla pitänyt,"Kaunis olet ! :)💜♥😊
    Ja niin suloisen harmaa villa asu.
    Niin se on kumma kun sisarukset aikuistuu..toiset antaa kuulua itestään,,,,jo toiset kuin maanielais:ei mitään,ei edes sitä postikorttia:(vähän surullistakin.
    Nyt olet kyllä vähän ankara puheissasi.Stansta jos joku on niin näppärä,tekemään vaikka mitä,kudonta hänelä sujuu ,ja tasaista on kudos jälki.(taitaa yltää hoitomummon tasolle.kun jokainen eri asioissa nopea,ja kerkeävä;)
    Mutta Kiitos ,kun ilmoittelit itsestäsi.
    Olen valmis kuuntelemaan..vaikka seikkailujasi,,,☕🍩
    Kyllä Sinulla on hyvä emäntä!!!♥💜💙🤍 (onko sanonta väärä?)
    Lempeää Sunnuntaita! 🧡💜💙🤍💚💛🖤

    jk.Halauksin Tuija-vuosikertaa 1969 👸

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Liisa!
      Olen asustani hyvin ylpeä, sillä en usko, että kenelläkään on samanlaista. Ei ainakaan ihan samanlaista.
      Sisaruksista ei aina kuulu. Ei Stanstankaan sisaruksista, mutta kyllä me pärjätään näinkin. Niillä ystävillä, mitä onneksi on!
      Sai tuo Stansta eilen yhdet sukat valmiiksi ja aikoo kuulemma kohta esitellä ne. Ei siitä koskaan tule yhtä loistavaa kutojaa, kuin hoitomummonsa oli, mutta saa se jotain kuitenkin aikaiseksi, näemmä. :)
      Hän lähettää Sinulle terveisiä ja me molemmat Tuijalle!

      Poista
  2. Ompa tyyliteltyä!
    Jäädään odottamaan millaisen asukokonaisuuden tekee Stansta teille. Pitäähän vaihtovaatteita olla!
    Mut noihin peukkuihin miäkin kiinnitin heti huomion!Wau, mikä näperrys.
    Ootte te nostalgisia tyttösiä. Olette pitäneet pintanne tässä vauhdikkaassa maailmassa.
    Otsikosta ei tullutkaan juttua Dingosta, kuten epäilin ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sartsa!
      Minä luulen, että kun olen näin pitkään ollut tässä neuleasussa, niin en enää oikein tohtisi mitään uusia päälleni laittaa. "Vanhassa asussa vara parempi".
      Dingo?!!! Minä voisin kyllä kuunnella, mutta Stansta ei anna.

      Poista
  3. Hyvän tuulen tarina, ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vanha rouva!
      Auttaisikohan se, jos lukisi tuon uudestaan itsekin, että saisi itselleen hyvän tuulen? Sitä ei meinaan juuri nyt oikein ole...

      Poista
  4. Voi hyvänen aika! Minä nyt en lakkaa ihmettelemästä, että miten nuo pienet sukat ja lapaset on tehty. Minulle kun tuottaa tuskaa tehdä ihan normaalikokoisenakin. Ihania muistoja ja niin kauniit käsityöt. Mikä hattu!

    Terveisiä Ullalle! Stansta on pitänyt sinusta hyvää huolta :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!