maanantai 21. joulukuuta 2020

Nolotus, harmitus, kenkutus!!!

Että minä onnistuin TAAS.

Joulunaluspäivien suunnitelmat muuttuivat kertaheitolla, kun onnistuin TAAS kolhimaan itseni. Mietin pitkään, että kerronko tästä, mutta samapa tuo. Heitin perjantaina voltin ja päädyin pää edellä asfalttiin. Myönnän, että alkoholilla oli osuutta asiaan, mutta mielestäni enemmän sitä oli todella painavalla repulla, joka kompastuttuani päätti liikeradan suunnan ja nopeuden. Repussa oli iso määrä isoja perunoita, säkillinen porkkanoita, bataattia ja muut ruoat päälle. En ehtinyt reagoimaan mitenkään.

Ambulanssikyyti siitä seurasi ja päädyin hoitopöydälle tikattavaksi. Sitä minä ihmettelen, että onnistuin puhumaan itseni ulos pian tikkauksen jälkeen!? Ei mitään suojalappua päässä eikä mitään hoito-ohjeita tai muita mukaan. Farkut veressä kävelin suhteellisen pitkän matkan Tupon luo. Ja se painava reppu selässä. Mies käveli vastaan.

"Jännästi" hiuksistani tuli punasävytteiset ja nyt niissä on rastoja sekä kiharoita. Osa ohimon hiuksista ajeltiin pois. Päänahkaa kiristää kovaa ja se sattuu. Vasen silmäni muurautui melkein umpeen ja on tällä hetkellä tummanpunainen. Menneen yön aikana myös oikea silmä on alkanut ottamaan osansa turvotuksesta. Naarmuja ja rupia löytyy huulista sekä leuasta. Ja oikeasta polvesta sydämen muotoinen rupi.

Tuskin tarvitsee mainita, että minua nolottaa ja harmittaa PALJON!!?

Nyt pitäisi miettiä, keksiä ja suunnitella näiden lähipäivien suunnitelmat uusiksi. Töihin en tietenkään voi mennä. Mutta ollaanko joulu täällä Tupon luona vai menemmekö alkuperäisen suunnitelman mukaan minun Omaan Kotiin?

Yritän miettiä ruoka-asioita. Mitä Omassa Kotona on, mitä täällä ei ole tai mitä ei lähikaupasta saa? Että jos olemmekin täällä, niin mitä pitäisi käydä hakemassa sieltä yön pimeyden turvin? Niitä kotikaljoja ainakin. Koska perunat sun muut ovat sattuneesta syystä täällä, niin voisinhan tehdä laatikot täälläkin.

Poikani perheen lahjat pitäisi noutaa samoin kuin Tupon tyttärien. Ketään heistä en nyt pysty tapaamaan, joten pakettien toimittaminen jää Tupolle. Ai että kismittää! 

Toinen vaihtoehto olisi se, että jos Tuppo lähtisi kantamaan reppuni, niin voisimme kävellä (edelleen pimeän turvin) yhdessä Omaan Kotiin ja voisin puuhastella siellä itsekseni paremman hellan äärellä. Mies saisi samalla tyttäriensä paketit huomenna toimitettavaksi. 

Harmittaa sekin, että joudun pyytämään miehen apua. Enhän minä tämän näköisenä tohdi edes kauppaan lähteä! Kasvomaski peittäisi osan, mutta ei silmiä. Himputti, että pitikin. Pitäisi noutaa Triplan postista paketti. Sekin vielä.

No, tulipa kerrottua. Aika koomista laittaa tunnisteeksi "joulumieltä"? Se saattaa olla nyt aika hukassa... 😢

EDIT. Minulla on IHANA mies!!! Juttelin hänen kanssaan ja miehelle sopii kaikki mitä ehdotin: kantaa repun, käy kaupassa, noutaa postin valtakirjalla! Joulua vietetään Omassa Kodissa, mutta voidaan halutessa yöpyä täälläkin. Että arvostan ja rakastan! 💖

Teille mukavampaa jouluviikkoa!

19 kommenttia:

  1. Niin TOTTA, kun jalat lähtee alta ei siinä ehdi reagoida mitenkään! Onneksi ei käynyt pahemmin, luita murtunut tai muuta.... Joulun jälkeen on jäljet parantuneet.
    Hyvää, tunnelmallista joulun aikaa teille:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos positiivisista sanoistasi!
      Tuppokin kommentoi eilen, että onneksi, ja ihme, ettei luita hajonnut. Murtunut ranne olisi ollut aika looginen juttu.
      Voi olla osittain hakusessa tuo tunnelmallisuus, mutta yritetään, kiitos!

      Poista
  2. Elmä kuljettaa! Onneksi selvisit ilman pysyviä vammoja.Rauhaisaa jouluviikkoa meille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä tosiaan kuljettaa, vaikka jalat ei aina. Näistä vammoista selviää ajan kanssa.
      Jouluviikkoa tosiaan meille kaikille!

      Poista
  3. Keltainen Jaffa ja Fazerin sininen. Auttaisivatko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, veikkaanpa, ettei ihan. Odottelen, koska lähdemme kohti Omaa Kotia, mutta alan juuri tekemään ruokaa ensin. Täydellä vatsalla liikkunee helpommin kantamusten kera...Paitsi, että sataa vettä.

      Poista
    2. Enpä vastannut kysymykseen. Juon parhaillaan Pepsi Max'ia ja suklaata (Fazerin sinisiä konvehteja) syön Omassa Kotona...

      Poista
  4. Asioilla on tapana järjestyä!
    Onneksi ei käyny pahemmin! Oisko joulun aikana ollu muutenkaan töitä? Vai onko välipäivinä?
    Täällä oli parina päivänä tosi liukasta, vaikka oli selkeästi lämpöasteita. Tänään jo vähän parempi, kun ovat lähes sulaneet.
    Komppaan Vanhaa Rouvaa, että suklaa auttaa ihan kaikkeen!
    Ja aiotko tehä kaikki laatikot ite? Olet mestari! Miä oon muutaman kerran elämässä tehny, eikä ollu hääppösiä. Lapsetkin sano, että kaupan on parempia... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän asiat järjesty...
      Töitä olisi ollut tällä viikolla ma-ke ja välipäivinä ma-to. Enköhän välipäiviin mennessä 'kaunistu' niin, että pääsen sinne. Toivottavasti.
      Aion tehdä itse imellettyä perunalaatikkoa sekä peruna-bataattilaatikkoa. Tuunaan kaupan porkkanalaatikon porkkanaraasteella sekä kermalla. Lisäilen vähän mausteita ja kuorrutan korppujauhoilla sekä voinökäreillä.
      Omassa Kotona on rasiallinen Fazerin sinisiä konvehteja, kunhan sinne saakka pääsen...

      Poista
  5. Älä huoli, Stansta-muru. Kyllä noita kohelointeja sattuu, selvinpäin tai hönössä muillekin. Voin kertoa että vuosi sitten talvella kohelsin itseltäni oikean käden siihen kuntoon ettei ole kunnossa vieläkään vaan toinen leikkaus odottaa jossain vaiheessa eikä käsi silti tule ikinä entisenlaiseksi. Töitä onneksi pystyn normaalisti tekemään mutta moni pikkutarkkuutta vaativa homma jää tekemättä.
    Kaaduin aamuyön pikkutunteina, kännissä kuin käki,kun olin viemässä koiria ulos. Toinen koira nyppäsi alamäessä sen verran kovempaa että korkosaapas lähti alta ja minä pää edellä asfalttiin. Päähän ei tullut kuin pieni kuhmu mutta oikean käsi pamahti käden reuna edellä kivetykseen kuin karateisku ja jäi fleksin ja asfaltin väliin. Painuin nolona kotiin ja nukkumaan. Aamulla ihmettelin kun käsi oli niin kipeä etten voinut edes liikauttaa. Teippasin pikkurillin ja nimettömän yhteen ja paketoin. En mennyt lääkäriin ennen kuin reilun viikon päästä kun kipu oli yhä sietämätön ja turvotus kova. Röntgen kertoi että pikkurilli oli halki "tyvestä latvaan" ja nimetön murtunut kahdesta kohtaa. Kämmensyrjässä oli halkeama. Magneettikuva kertoi että pikkurillin pääjänne oli katkennut ja nivel mössöä. Sormi meni siinä käyttökelvottomaksi, kun en heti mennyt lääkäriin jossa jänne olisi voitu leikata paikalleen. Silloin oli jo liian myöhäistä. Pari kuukautta myöhemmin kävi ilmi, että myös kyynärpään isoin hermo oli vioittunut, oli kuin olisi jatkuva kiukkusuoni vihoitellut,ja se leikattiinkin sitten. Nyt pitäisi mennä uudelleen operoitavaksi kun joku muukin hermo antaa kummia sähköiskuja ja puuduttaa käden. Pikkurilli jäykistyi koukkuun ja koppuraksi, tunto on kokonaan pois. Se on vähän niinkuin koristeena =).
    Että joo, äläpä murehdi. Onneksi sulle ei käynyt pahemmin kun pääsi löit noin lujaa. Kyllä me kohelot silti pärjätään kun vaan onnistutaan pysymään hengissä. <3

    T:Tiijjja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiijja Tiijja, kiitos vertaistuesta! ;)
      Kovia olet kokenut, huh huh! Muuta en sano. Paitsi, että toivottavasti toinen leikkaus tuo avun ja poistaa puutumisen sekä kivun!
      Montakohan kertaa tämä mun pää vielä kestää tällaiset kolhut? Ei vissiin kannattais kokeilla...
      Koitetaan pysyä hengissä, jooko?

      Poista
  6. Onneksi sanon minäkin :ettei käyny pahemmin...kuule sitä sattuu.jokaiselle joskus....
    Minä olen heitänyt niin monet kuperkeikat tuon Väinön ulkoiluttamis kertoilla,että ...
    (Ja omat hyvät puolensa oli ilmalento oli varmaan kuitenkin erilainen kuin jäykästä vartalosta kaatuminen/horjahtaminen,)
    Nyt suklaa auttaa!!!.niinkuin Sinulle jo useampi on sanonutkin.🍫😊🧡
    OLet melkoinen mestari,kun värkkäät joululaatikot ite!
    Parananemia,ja iso puhallus!!☀
    Halauksin Liisa🤗🧡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa!
      Kai se on pakko myöntää ihan jouluakin ajatellen, että onneksi en katkonut käsiä tai jalkoja! Tuppo saattaa minut aamulla Omaan Kotiin, jossa alan puuhastelemaan joulua sen minkä kykenen ja jaksan. Saatanpa napsia siinä samalla niitä konvehteja...😋
      Kiitos isosta puhalluksesta!

      Poista
  7. Paranemisia Stansta<3 Joulu tulee ja menee, harmittaahan se tietenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit!
      Olen päättänyt, että kyllä tästä ihan hyvä joulu tulee...

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Joo joo.. ;)
      Juodaan kahvit, pakataan (se stanan) reppu taas ja kävellään mun Omaan Kotiin. Siellä on pari päivää aikaa naputella läppäriä samalla, kun puuhastelen muutakin. Koita jaksaa vielä hetki odottaa, jooko?

      Poista
    2. Kiva kiitti! ;)
      Kahvit juotu ja nyt lähdetään liikkeelle. Vähän jänskättää näiden silmien kanssa...

      Poista

Kiitos kommentistasi!