Nolotus, harmitus, kenkutus!!!

Että minä onnistuin TAAS.

Joulunaluspäivien suunnitelmat muuttuivat kertaheitolla, kun onnistuin TAAS kolhimaan itseni. Mietin pitkään, että kerronko tästä, mutta samapa tuo. Heitin perjantaina voltin ja päädyin pää edellä asfalttiin. Myönnän, että alkoholilla oli osuutta asiaan, mutta mielestäni enemmän sitä oli todella painavalla repulla, joka kompastuttuani päätti liikeradan suunnan ja nopeuden. Repussa oli iso määrä isoja perunoita, säkillinen porkkanoita, bataattia ja muut ruoat päälle. En ehtinyt reagoimaan mitenkään.

Ambulanssikyyti siitä seurasi ja päädyin hoitopöydälle tikattavaksi. Sitä minä ihmettelen, että onnistuin puhumaan itseni ulos pian tikkauksen jälkeen!? Ei mitään suojalappua päässä eikä mitään hoito-ohjeita tai muita mukaan. Farkut veressä kävelin suhteellisen pitkän matkan Tupon luo. Ja se painava reppu selässä. Mies käveli vastaan.

"Jännästi" hiuksistani tuli punasävytteiset ja nyt niissä on rastoja sekä kiharoita. Osa ohimon hiuksista ajeltiin pois. Päänahkaa kiristää kovaa ja se sattuu. Vasen silmäni muurautui melkein umpeen ja on tällä hetkellä tummanpunainen. Menneen yön aikana myös oikea silmä on alkanut ottamaan osansa turvotuksesta. Naarmuja ja rupia löytyy huulista sekä leuasta. Ja oikeasta polvesta sydämen muotoinen rupi.

Tuskin tarvitsee mainita, että minua nolottaa ja harmittaa PALJON!!?

Nyt pitäisi miettiä, keksiä ja suunnitella näiden lähipäivien suunnitelmat uusiksi. Töihin en tietenkään voi mennä. Mutta ollaanko joulu täällä Tupon luona vai menemmekö alkuperäisen suunnitelman mukaan minun Omaan Kotiin?

Yritän miettiä ruoka-asioita. Mitä Omassa Kotona on, mitä täällä ei ole tai mitä ei lähikaupasta saa? Että jos olemmekin täällä, niin mitä pitäisi käydä hakemassa sieltä yön pimeyden turvin? Niitä kotikaljoja ainakin. Koska perunat sun muut ovat sattuneesta syystä täällä, niin voisinhan tehdä laatikot täälläkin.

Poikani perheen lahjat pitäisi noutaa samoin kuin Tupon tyttärien. Ketään heistä en nyt pysty tapaamaan, joten pakettien toimittaminen jää Tupolle. Ai että kismittää! 

Toinen vaihtoehto olisi se, että jos Tuppo lähtisi kantamaan reppuni, niin voisimme kävellä (edelleen pimeän turvin) yhdessä Omaan Kotiin ja voisin puuhastella siellä itsekseni paremman hellan äärellä. Mies saisi samalla tyttäriensä paketit huomenna toimitettavaksi. 

Harmittaa sekin, että joudun pyytämään miehen apua. Enhän minä tämän näköisenä tohdi edes kauppaan lähteä! Kasvomaski peittäisi osan, mutta ei silmiä. Himputti, että pitikin. Pitäisi noutaa Triplan postista paketti. Sekin vielä.

No, tulipa kerrottua. Aika koomista laittaa tunnisteeksi "joulumieltä"? Se saattaa olla nyt aika hukassa... 😢

EDIT. Minulla on IHANA mies!!! Juttelin hänen kanssaan ja miehelle sopii kaikki mitä ehdotin: kantaa repun, käy kaupassa, noutaa postin valtakirjalla! Joulua vietetään Omassa Kodissa, mutta voidaan halutessa yöpyä täälläkin. Että arvostan ja rakastan! 💖

Teille mukavampaa jouluviikkoa!