sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Puuroa, piirakkaa ja papatusta

Heipä hei.

Tapasin Tupon ja muuttajamiehen perjantaina. Menimme katsomaan 'uutta' asuntoa. Olin valmistautunut positiivisella ja kannustavalla asenteella, mutta se osoittautui aika turhaksi. On hissi neljänteen kerrokseen eikä asunnossa moitteen sijaa. Puulattiat, tilava avonainen keittokomero tuuletusikkunalla sekä iso makuualkovi. Keittokomerossa valmiina pyykkikone sekä uusi siisti hella. Paljon kaappitilaa. Yksiön huoneessa pieni komero ja kaksi vaatekaappia. Kylppäri yhdelle miehelle varsin passelin kokoinen ja jopa suihkuverho valmiina.

Laskin koko asunnon pistorasiat. Niin nykyään kuuluu tehdä, heh. Niitä oli liki kaksikymmentä!!! Ikkunoissa sälekaihtimet eikä seinissä ainuttakaan reikää. Laatoitettu leveä ikkunalauta. No, näkymä sisäpihalle, mutta en usko miehen paljoa ulos katselevan. Niin iso telkkari hänellä on. 😁

Koska remontoitu asunto on ollut pari kuukautta tyhjillään, niin lupauduin menemään ensi viikolla pyyhkimään kaapit ja muut pinnat muuttovalmiiksi. Tuppo menee ystävänsä kanssa sen jälkeen muuttoavuksi. Rapusta vastakkaiseen. "Palkaksi" sain jo marjoja...

Äidiltään peräisin olevat puolukat sekä punaiset viinimarjat 'muuttivat' luokseni, kiitos! Pakkasesta pakkaseen, mutta osan otin heti käyttöön.

Kaksi pussillista "punasia" viinimarjoja laitoin pakkaseen. Vajaan pussin sekä puolukat laitoin kattilaan kiehumaan.

Mies tyrkkäsi mukaani myös mannaryynipussin.

Näistä syntyi vispipuuroa/lappapuuroa. Äitini käyttää jälkimmäistä nimitystä.

Pakkasesta napatusta paketista tein kanakastiketta. Erikoisuutena(?) se, että olin säästänyt pizzoihin laittamistani ananaksista liemen, jonka laitoin kanakastikkeen sekaan. Oli niin hyvää, että itse napsin lusikallisia suoraan pannulta ja Tuppo osansa leivän päällä.

Koska kastiketta oli enää vähän jäljellä, niin keksin keittää riisiä ja sekoittaa ne kastikkeen sekaan. Syntyi kaksi sopivaa annosta punajuurisalaatin kera.

Sitten alkoi vaihteeksi pilkkominen ja silppuuminen. Keltaista ja punaista sipulia. Keltaista, punaista sekä vihreää paprikaa (ruokahävikki/pakkasesta) ja se yksi ostamani omena.

Haudutin noita pannulla ripauksen sokeria kanssa. Ja kanelia, koska omenaa. Kaulitsin 3/4 osaa taikinaa vuokaan, jonka pohjalle laitoin chilisoosia kuin pizzaan.

Silti taikinaa jäi "yli".

Päälle laitoin purkin laktoositonta kermaviiliä kananmunan sekä mausteiden kera ja ripsauksia mozzarella-juustoa.

Piirakasta tuli jännästi makeaa, mutta itseäni se ei haittaa. Tässä kohtaa selkääni sattui jo niin paljon, että KIITOS Tupolle tiskaamisesta! 💗

Ai että. Olen siitä(kin) ärsyttävä, että tuollaiset anonyymien kommentit jäävät jonnekin takaraivoon jylläämään. Välittääkö niistä vai ei?

Kuten tuohon vastasin, niin "paikalla". Olin tänään juuri herännyt, kun Liskonainen soitti Meilahden tornisairaalasta. Lupasin mennä käymään, koska hän "tarvitsee jotain". Pääsen samalla ratikkalipulla molempiin suuntiin, joten lienee aika liikkua. Vienpä samalla joulusta jääneen suklaalevyn ja palan tekemääni piirakkaa.

Omahyväinen??? Olenko? 😢

Seesteistä sunnuntaita!

16 kommenttia:

  1. no ET OLE!!!💜🧡🤗
    nakkaa vessanpönttöön tuommoset viestit.
    (ihan selvää kateutta,ärhh)

    XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

    Ja niin stanstamaiseen tyyliin,ihanat herkut!!!Olet mkyllä todella kekseliäs Ja aikaa saava kokki!
    hyvä SINÄ!🧡🤗💜
    mahtava kämpän sai mies,
    no ei auta kun ruveta keittämään marjapuurua :)😋
    kiitos!
    Samoin Sinulle ihanaa ja todella seesteistä sunnuntaita!!

    VastaaPoista
  2. Punain (kuten täälläpäin sanotaan) viinimarja on happamampaa kuin puolukka. Olen syönyt niitä puurossa ja vaniljajäätelön kanssa nyt urakalla ja punasia ei niin paljon voi laittaa.
    Aika näppärää säästää tuo ananasmehu mauksi!
    Mannaryyneistä tulee mieleen mannapyöröset, joita joskus leivoin. Minusta ne oli tosi hyviä, mut lapset ei oikein tykänny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mannapyöröset??? Ei kilisytä kelloa lainkaan.
      Puurosta tuli aika kitkerää, mutta sokeri ja maito auttaa.🤪

      Poista
    2. https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/392664/Mannapy%C3%B6r%C3%B6set/
      Ainakin tollainen ohje löytyi.

      Poista
  3. Jätä vaan tuo kommentti pois mielestä. Mikähän se on, että joidenkin on pakko sanoa jotain, aina. Ja yleensä just tuollaista ihan outoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Y-ri-tän, mutta kuten tiedät, niin 'herkkikselle' jää mieleen... Ehkä tällä kertaa vähemmän kuin ennen!? 👍

      Poista
  4. Sie olet kyllä tosi kekseliäs kokki! Ei voi muuta kuin ihailla! <3 Mun on pakko tunnustaa, että ihan liian usein tulee heitettyä varsinkin vihanneslaatikosta jotain pois, kun laatikkoon on unohtunut jotain. Edellispäivän jämiäkin olemme tosi huonoja syömään. Tässä asiassa olisi todellakin parantamisen varaa!

    Minä olen seurannut blogiasi vasta vähän aikaa, mutta kertaakaan ei ole tullut mieleen ajatella, että olisit omahyväinen, kaikkea muuta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh ja huh! Heittää pois??? Omasta kekseliäisyydestä niin tiedä, mutta yritän.😁

      KIITOS Satu!!!♥

      Onhan näitä anonyymejä mahtunut tänne blogiini vuosien varrella, mutta -ikävä kyllä- ne satuttavat, vaikka ei (muka) pitäisi välittää...

      Poista
  5. Tästähän pitää lähteä kaivelemaan hetikohta pakastimesta noita "punasia", ja sitten puuron keittoon, pitkästä aikaa!
    Mun kanakastike on samantyyppinen. Paistan marinoidut suikaleet pannulla, sitten ananaspurkista liemi sekaan, annan pienen hetken hautua, sitten ananaspalat ja sopiva loraus kermaa. Kuohukerma tuo täyteläisyyttä, mutta ruokakermakin vallan hyvin käy. Pienellä lämmöllä hetken haudutus ja sitten vaan riisin kera ääntä kohti. Erityisesti tykätään jasmiini- tai basmatiriisin kanssa tästä. On helppoa, nopeaa ja hyvää!
    Voi, kun tässä maassa on niin paljon ihmisiä vailla työtä. Minusta on kamalaa, että he häpeävät omaa tilannettaan. Totuus on kuitenkin se, että aika harva heistä on omasta syystään ilman työtä. Olet onnekas, kun sinulla on nyt paikka minne mennä, ja siellä mukavaa tekemistä! Vaikka en sinua muuten tunnekaan, niin vilpittömästi iloitsen puolestasi. Minäkin olen vasta joitakin kuukausia blogiasi lueskellut, ja jonkin verran myös vanhempia postauksiasi. Ihan samanlainen Stansta siellä kirjoittaa ajankohdasta riippumatta, en huomaa mitään omahyväisyyttä töihin menon myötä. Joten, koirat haukkuu ja karavaani kulkee...
    Ihanaa uutta viikkoa!
    -Minski

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ihan hassu, mut aloin pillittään luettuani kommenttisi! 😥

      KIITOS!!! 😘

      En edes muista, mistä StanstaLandia alkaa, sillä alkuperäinen 'Muurin tällä puolella' oli se (2008), mistä aloitin. Kerroin miltä tuntui olla vankilasta vapautuva nainen. Oi että. Vähän olen saanut tekstejä sieltä takaisin ja voisinkin palata niihin? Kiitos inspiraatiosta!!!
      Olin vankilassa vajaat viisi vuotta... Pitäisikö alkaa täällä kertaamaan muistoja tuolta ajalta sen minkä vielä muistan?
      Ps. Tiedän, että Liskis ainakin komppaa, pus.

      Poista
    2. Voi sinua. <3
      Palaa toki muistoihin täällä, jos tahdot.
      Hyvää syntymäpäivää!
      -Minski

      Poista
  6. Minun mielestä oot totuudenmukanen ja siinä ei oo mittään pahaa!
    Minulla on paaaljon yksinkertasemmat sörsselit, ku itelle teen. Tein vastottain lappapuuroa itelle ja äijälle, laitoin puolukoita ja vattuja, namm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totuudenmukainen olen kyllä, ja sillä mennään. ;)
      Vähän väkevähköä tuosta lappapuurostani tuli, mutta menee sokerin ja maidon kanssa.

      Poista
  7. Johtuskos noi kommentit siitä, että sinä olet aito oma itsesi ja siksi pelottavan suora? Tiedä häntä, mutta anonyymien kiehua omaissa liemissään. Sinä olet sinä, minä olen minä ja muiden mielipiteet on halivilivoo, kuten isäsi synnyinpaikkakunnalla sanottaisiin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan se olla. Oi, halivilivoo, sanoi isäni toisinaan. ♥
      Ja kyllä, olen mikä olen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!