maanantai 22. helmikuuta 2021

TotuudenTorvi

Huokaus.

Omahyväinen paska. Kolahti sen verran, että aloin miettimään elämääni. Elettyä sellaista. On ihania Ystäviä, jotka tietävät enemmän, mutta myös teitä, jotka ette vielä tiedä. Pitäisi olla jo nukkumassa, mutta en malta. 

Synnyin vuonna 1967 ja "juhlin" syntymäpäivääni huomenna. Kai se oli joku merkki, että satuin syntymään Aslakin päivänä Lahdessa, kun minut adoptoitiin Rovaniemelle? Lappiin.

Turpa auki pienestä pitäen? Painoin kuulemma alle kolme kiloa. Kulkenee suvussa, koska oma Poikani painoi tasan 1500 grammaa... (sain nämä kuvat 17-vuotiaana)

Tämä pulleaposkinen likka sai hyvän lapsuuden. Adoptiovanhemmat ihan parhaasta päästä! 💕

Biologisen äidin sisko (elossa ja yhteyksissä) sekä veli (edesmennyt Tupon kaima) olisivat halunneet minut, mutta eivät saaneet. Kuvassa biologiset isovanhemmat, joista naisen ehdin tapaamaan. Ei olisi sitäkään kannattanut, kuten ei biologista isäänikään! 😡

Äpärä. Sehän minä olin. Biologinen isänikin on kuulemma kuollut neljännen avioliiton aikaan yli kymmenen vuotta sitten. Minä en ole niistä liitoista yhdestäkään...

Mikä totuudentorvi olenkaan? Ehkä voisin alkaa purkamaan "alusta" huume- ja vankilahistoriaani, ettei kukaan kutsuisi minua omahyväiseksi? Rovaniemeläinen kutsuisi itseään nyt nimellä 'höhlä'. Piti nyt tämäkin kirjoittaa ja julkaista? Juu.😢

Ai niin joo, Sartsahan haastoi kertomaan lapsuudesta. Olkoon tämä vaikka alku siihen? Jatkan myöhemmin, jos sopii, sillä nyt kannattaisi mennä nukkumaan (klo.00:30) Himputti ja vielä suihkuunkin pitää mennä aamulla ennen TÖIHIN menoa, arghh.

HYVÄÄ yötä.

14 kommenttia:

  1. Hyvinhän sinulla sitten kävi kun pääsit kunnon vanhemmille. Onneksi tuo äpärä-sana on poistunut käytöstä, ei semmoisia enää olekkaan. Minulla oli niin kova lapsuus ettei sitä viitsi muistella. Aikuisiällä sairastuin masennukseen sen takia , mutta siitäkin parani terapian avulla, onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kävi! Todella hyvin!♥
      Olin 18-vuotias, kun biologinen äitini kierrätti minua ympäri vanhaa kotikyläänsä ja esitteli, että "tässä on se äpärä". Kyllä nolotti!
      Onneksi olet lapsuuden traumoistasi selvinnyt! Pus.

      Poista
  2. Ei vanhempiaan voi valita, mutta sait onneksi rakastavat adoptiovanhemmat ja hyvän kodin. Hyvää syntymäpäivää:-) :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin onneksi ja sain!♥
      Kiitos (etukäteen)! :D

      Poista
  3. Itse olin sijaiskodissa maalla.Siellä ei ollut lämpöä ja rakkautta.Olin lapsityövoimaa alkaen 9 v.Pellot.Navetat ja ties mitkä tulivat tutuiksi.Olihan se varmaan parempi kuin olla kadulla taikka laitoksessa.Arvethan noista on tullut.Monet asiat eivät unohdu koskaan.Nyt ehkä jotenkin oma ruoskiminen on vähentynyt.Voimia meille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ollut helppo lapsuus sulla, mutta kuten kirjoitit, niin melko varmasti parempi kuin kadulla tai laitoksessa. Voimia meille! Ollaanhan me jo pitkällekin tavallaan päästy...

      Poista
  4. Omahyväisiä paskoja ollaan kaikki. Oma napa on lähinnä ja muut on idiootteja. Eiks tää näin jotenkin mene ;)

    Olen tavannut äitisi ja melkein isäsikin ja voin vain huokaista, että hyvän kodin sait.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti kirjoitettu! Hih. :D
      Oikein hyvän kodin ja mahtavat vanhemmat sain kyllä! Onnekas!♥

      Poista
  5. Moi, onnea synttäreistä! Ihania kuvia.
    En tunne sinua, mutta melkein luulen tuntevani, kun olen lukenut sun blogiasi. Sinua ei voi itsekkääksi kyllä todellekaan sanoa. Upea tyyppi. Ja jos ei rakasta itseään, niin aika hankala on muitakaan rakastaa. Pidetään siis itsestämmekin huolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon (vaikka päivä on huomenna)!
      Äitini on hokenut aina, jo ollessani pieni, että ensin on rakastettava itseään, jotta voi/osaa rakastaa muita. Tottahan se on!
      Tämän hetkinen oma huolenpito on särkylääke, jonka juuri otin; selkään ja päähän.
      Hyvää helmikuun viimeistä viikkoa!

      Poista
  6. Ihanaa että sinulla on ollut hyvä adoptiokoti. Minun äitini on syntynyt Oulussa ja menettänyt vanhempansa varhain. Hänelle lapsuuden ajatteleminen on aina ollut enimmäkseen kipeä asia. Se varjosti vähän minunkin lapsuuttani, ja siskon ja veljen. Mietin tuota sanaa "äpärä". Se on sinänsä ihan söpö sana, jos se on rakastavan helläluontoisen ihmisen sanoma. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis sukujuuria "meillä päin", heh. Osittain ymmärrän ajatuksesi söpöstä sanasta ja toisaalta en. Onneksi sanaa ei enää käytetä! Ainakaan niin paljoa kuin ennen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!