Lähtöpaniikki

Himputti.

ONNEKSI ON ihania ystäviä (kuten mm. Hanni ♥), jotka komppaavat tätä lähtöpaniikkia! Hän kertoi tunteesta, jonka minäkin koen AINA ennen Rovaniemen reissua. Kun tuntuu, että tekisi mieli perua koko homma ja käpertyä omiin oloihinsa. Sama olotila on sen ensimmäisen yön perillä.

Ei tarvitse kertoa mitään järkisyihin perustuvia pointteja, koska uskoisin ymmärtäväni niistä suurimman osan. Niihinkin viitaten, niin ehjät farkut, huppari, villasukat ja verkkarit ovat pesty ja kuivina pakattavaksi. Tietysti osaan!

Äiti oli kaatunut kylppärissä tiistaina. Eikä kertonut siitä minulle itse!? Ripitin rakasta naista eilen siitä, että minulle PITÄÄ ilmoittaa!!! Onneksi kaatumisesta aiheutui 'vain' kuhmu päähän, mutta.

Tuntuu oudolta, ettei tulevalla reissulla ole (ehkä?) sitä "kellon ympäri kokkailupäivää". Minun oli tarkoitus laittaa sukat puikoille, mutta nyt en vaan jaksa. 😢

Menen lämmittämään valmista ruokaa, syön ja köllähdän vatsani viereen. 

Pitää herätä ajoissa: tiskata, laittaa ruokia pakkaseen, käydä suihkussa, pakata ja liikkua ajoissa. Ehkä "joudutte" vielä viettämään hetken kanssani aamulla... 😏

HYVÄÄ yötä!