Ilo on pienestä kiinni

Nappasin toisen kirjeen.

Jotenkin näytän jääväni näihin omiin (haloo!?) kirjeisiini koukkuun heti ja välittömästi. Mitähän tästä vielä tuleekaan? Jääkö joku muukin?

Tämä kirje on ajalta, jolloin olin ollut vankilassa vasta puoli vuotta. Kirjoitin kirjeisiin AINA kellonajat, mutta en tiedä miksi. Koin kai sen jotenkin merkitykselliseksi, että mihin aikaan näitä ajatuksiani raapustelin. Saattaisin tehdä vieläkin niin.

Haltuun sai kanttiinista ostamaansa paperiliimaa (otin myös kahvipakettien teipit talteen) sekä pienet omat (tietysti tylpät) sakset. Jos tarvitsi isompia, niin ne sai lainattua vartijoilta. Harrastin paljon kuvien ja tekstien leikkaamista sekä liimaamista. Askartelunohjaajan tytär. 💚

Äiti lähetti toisinaan kirjeissä mukana postimerkkejä. Irina oli venäläinen mukava nainen, jonka kanssa tulin hyvin toimeen pienestä kielimuurista huolimatta. Hän ehti 'istua' jonkin aikaa passi- ja valuuttaongelmien vuoksi, mutta pääsi vapaaksi yllättäen. Niin, että olin töissä emmekä ehtineet kunnolla hyvästelemään. Lähetti hän minulle myöhemmin pari postikorttia. Luulen, että se nainen on jo rikkaissa naimisissa jossain muualla kuin naapurimaassa. Toivonkin niin! 💜

Jotenkin koen, että olin aika vihainen tuossa kohtaa tuomiota. Ehkä tajuntaani oli iskenyt todellisuus? Että täällä olen, enkä muuta voi, vaikka mitä tekisin. Kaksi vuotta 'elämää' edessä paikassa, josta vaan ei pääse pois. Olin toki kaksikymmentä vuotta nuorempi enkä muutenkaan oikein tajunnut todellisuutta muurien sillä puolella. Vihainen olin heillekin, jotka jatkoivat elämäänsä kuin ei mitään, koska pidin suuni kiinni heistä. Miksi vain minä jäin kiinni? Joo, oli kai siihenkin syynsä.

Opin toki "talon säännöille" ja olemaan niin, etten aiheuttanut itselleni tarpeettomia hankaluuksia. Niitä sai tilaamattakin.

Tätä en täysin muista. Miksi ja miten äitini olisi lukenut Poikani kortin? Tai no, taidankin muistaa, mutta myös tuon, että minut on opetettu noudattamaan kirjesalaisuutta, joka koskee myös postikortteja.

Loppupeleissä äiti kävi kerran Hämeenlinnassa perhetapaamisessa Poikani kanssa ja sen tapaamisen kamaluutta, ahdistuneisuutta, noloutta, häpeää ja sitä kaikkea en unohda koskaan! Samalla oli toki ihanaa, kun tulivat. Onneksi olemme saaneet välimme kaiken tuon jälkeen siihen malliin, missä ne nyt ovat!!! 💕 Kuinka tässä hävettää, mutta sitä ei kannattane jäädä enää ajattelemaan.

Makramee-ohjetta kyselin. En tietenkään saanut naruja enkä tehtyä amppeleita - kunhan kävi mielessä.

Kylläpä mietityttää mihin minä pääni pistin. Siis näiden kirjeiden kanssa.

*     *     *

Kirjoitin nuo ke-to välisenä yönä. Nyt on torstai ja ollaan iltapäivän puolella. Sataa vettä. Tuntuu siltä, että ikä on tehnyt tepposet, koska molemmat polvet ovat kipeät. Äiti sanoo sateen vaikuttavan reumaan, joten miksi ei sade vaikuttaisi minuunkin? Särkylääke.

Kävin äsken kaupassa, jotta minulla on varmasti viikonlopuksi (oikeasti varmasti yli viikoksi!) ruokaa, menee laivalla minkä verran rahaa tahansa. Ostin vessapaperin lisäksi -30% -tuotteita. Laitoin kaikki pakkaseen paitsi vielä leipää, joka on se suurin paketti. Näyttää kuvassa pienemmältä.

Bataattipyöryköitä en ole koskaan ennen nähnytkään. Sika-nauta- ja kanan jauhelihoista saa vaikka mitä. Itse tehtyjä pihvejä, kastiketta tai jotain laatikkoa. Tai vaikka kaikkia noita. 👍

Koska meinaan tehdä taas eväsleivät laivalle ja koska jääkaapissa ei ollut enää mitään leipien päälle, niin ostin juustoa sekä makkaraa. Paprika mix oli tarjouksessa. 

Ostokset tekivät vähän yli seitsemäntoista euroa. Kyllä olen nyt mennyt vähillä euroilla, kun olen 20.03. kirjannut käyttäneeni 12.02. jälkeen noin kolmekymmentä euroa ja tämän päiväisten ostosten lisäksi olen käyttänyt tässä välissä ehkä kympin (plus lahjakortin loppuun). Parissa kuukaudessa alle kuusikymmentä euroa? Oikeastiko, vau.

Kuten päätin, niin syön tänään ja huomenna sitä pakkasesta ottamaani poropastaa - kunhan tulee nälkä. Kotoa lähtöön on vielä nelisen tuntia aikaa. Jos ottaisin päikkärit ennen suihkua, niin olisin parempaa seuraa laivalla? 😏

Ajastan tämän huomiselle, jotta teillä olisi silloinkin jotain pällisteltävää, heh.

Pirtsakkaa pitkäperjantaita!