Tästä se lähtee vai lähteekö?

Pylly edellä puuhun?

Päätin ottaa summittaisesti esiin 'niitä kirjeitä', joten tulevat missä aikajärjestyksessä sattuu. Heti mietin, että onkohan tässä mitään järkeä, mutta samalla aiheellahan aloitin vuonna 2008, kun kirjoitin siitä, miltä tuntui tulla naisena vankilasta pois. Olisikohan aika "jo" palata siihen takaisin? Aa-pu-va? 👀

Istuin ensimmäisen kahdesta tuomiosta 01.2001 - 08.2003. Tuomion pituus oli erään lisävaiheen jälkeen yhteensä viisi vuotta ja kaksi kuukautta eli ensikertalaisena lusin puolet eli kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta. Huumeista, joista olen ollut erossa jo yli viisitoista vuotta. 👍

Tuntuu aika jännältä ja vähän järjettömältäkin kirjoittaa näistä, mutta entä sitten? (Alku on näemmä todella hankalaa..) Rikokset olen sovittanut enkä kenellekään ole mitään velkaa. Ainakaan rahallisesti. Kuten sanotaan, niin jos et ole kenellekään velkaa ja olet rehellinen, niin kaikki on hyvin. Olen ollut aina omalta osaltani rehellinen eli ei ole tarvinnut vilkuilla selän taakse. 

Tässä samalla toivon, että tulevien tekstien kautta saattaisin auttaa jotain tänne StanstaLandiaan eksyvää lukijaa? Pitkiä kirjeitä on PALJON, ja kysyä saa mitä vaan. 👈 👌.

Ensimmäinen nappaamani kirje:

Hyvinkin lähellä ensimmäistä vapautumistani. Ai niin, parhaiten vankilatöissä tienatessanikaan (silloin 1,30€/h) en tienannut postimerkkiä tunnissa.

Sopiiko tehdä niin, että klikkaatte itse halutessanne kuvat isommiksi, jolloin tekstien pitäisi olla luettavassa koossa? Puhelimien näytöillä näitä tuskin näkee? Olisi, anteeksi, helpompaa olla kirjoittamatta joka sanaa uudestaan, kun olen aika hidas kirjoittamaan. 

"Heipä hei", aina yritin olla positiivinen...

Olin siis viimeisen kesän avovankilassa Vanajalla ja se kesä oli hyvin paljon muuta, kuin mihin olin pari vuotta ns. kivitalossa tottunut. Kuulostanee ihan hotellilomalta, että pääsi rantasaunaan ja uimaan, mutta ei se ihan niin mennyt. Kuten tuosta kirjeestä selviää, niin ei sinne rantaan niin vain menty. Piti käydä ilmoittautumassa mennessä, sitten välissä ja vielä palattua "hovissa". Hoviksi kutsuttiin/kutsutaan rakennusta, jossa on toimistojen lisäksi ruokala, pyykkitupa sun muuta. Kuvan rakennuksesta löytää halutessaan googlen kuvahaulla.

Olin tällä toisella avovankilareissulla eri töissä, kuin ensimmäisellä kerralla, mutta uskoisin kirjoittaneeni niistä enemmän joissain kirjeissä, joten palaan niihin töihin myöhemmin. Nyt olin jo lähtökuopissa.

Kuinka onkaan hankalaa tai ainakin haastavaa tämä aloittaminen!? Luin yhden toisen, todella pitkän, kirjeen tässä samalla ja tajusin, että pelkästään siitä yhdestä kirjeestä löytyisi aiheita lähes kymmeneen postaukseen. Mihin minä olenkaan ryhtymässä?

No, tässä ensimmäisenä käteeni osuneessa kirjeessä kuulostan ihan itseltäni listatessani eteen tulevia virastoasioita. Kaikki tuli hoidettua.

Tässä oli alku, oletan. Ehkäpä minulle kehittyy jokin järkevähkö tapa ja tyyli käydä asioita läpi. Ainakin toivon niin. Ja vinkkejä sekä ehdotuksia vastaanotan mielelläni, kiitos!

*     *     *

Olen ollut jotenkin taas ihan vetämättömissä. Nukuin viime yönä yli yhdeksän tuntia ja illalla lisää. Tiskit tiskaamatta ja niin edelleen. Yritin alkaa tyhjentämään pakastinta, mutta huonosti se alkoi. Muistelisin, että tässä oli jotain perunamuusia, mutta kansi oli liimautunut (perunaliimalla? 😆 ) niin kiinni, että se vain repesi ja koko vuoka meni roskiin.

Tilalle löytyi annoskokoinen muusi, jossa väristä päätellen oli ainakin bataattia.

Pilkoin pannulle viimeiset puolitoista jauhelihapihviä, jotka paistoin sulaneen muusin kanssa.

Tässä ei tarvittu innovaatiota tai muutakaan: loput oranssit tomaatit ja mössön päälle sitä soijaa. Nälkä lähti.

Ehkäpä kerään voimia pääsiäistä varten? Kävi nääs niin, että Hyvä Ystävätär A. (uskomaton keskusteluapu ♥ ) keksi, että lähtisimme yhdessä risteilylle, kun hän ei muista milloin olisi viimeksi käynyt (toisin kuin..) laivalla. Hän maksoi ja minä tilasin reissun hytteineen. 

Eilen MP laittoi viestiä, että 'pitäisikö laivalle'. Muistutin, että olin jo kertonut lähteväni A:n kanssa. Hetken päästä sain viestin, että mies tulee samalle laivalle. Ja tänään tiedon, että A:n hyvä ystävä, jonka minäkin tunnen, tulee samalle laivalle myös. Tällä porukalla ei voi tulla muuta kuin hauskaa! 😄

Koska olemme lähdössä tänään torstaina, niin kaivoin pakkasesta aikaa sitten saamani poropastan. Syön sitä alkaneena päivänä ja loput huomenna laivalta palattuani. EDIT. Muuten oikein hyvää, mutta aika suolaista.

Muita suunnitelmia ei vielä pitkille pääsiäispyhille olekaan, kuin sunnuntainen bingo.

Mites teillä?