Äidin uusi koti

Saanko esitellä...

Näin se ihmisen muisti tekee kepposia, kun reissuviikkoon mahtui niin paljon touhua. Muistelin, että olisimme saaneet tiedon äidin uudesta kodista tiistaina, mutta se olikin keskiviikko. Ei sillä sinänsä ole väliä, mutta pakkaus- ja tavaroiden muuttopäiviä oli yksi vähemmän.

Osa kuvista on Naapurittaren ottamia.

Mentiin siis katsomaan asuntoa keskiviikkoaamuna. Huoneen koon lisäksi huomio kiinnittyi ensimmäisenä ikkunoihin. Jokaisessa on sälekaihtimet. Näkymä on hiljaiselle kadulle, mutta kyllä siitä pääsee vähän seuraamaan liikennettä, jos haluaa.

Kalusteena oli vain sänky ja kerrottiin, että se vaihdetaan.

Sängyn paikka on mukavasti kylpyhuoneen taakse jäävässä tilassa, ettei ovelta näe sinne ihan suoraan. Seinässä oli kaksi hyllyä ja katossa jonkun edellisen asukkaan jäljiltä lamppu, joka äidin toiveesta vaihdetaan mieluisampaan.

Huoneessa on pieni keittokulmaus, jonka kaappeihin laitoimme astioiden lisäksi mm. kahvia, kaakaota, teetä, sokeria, suolaa, hunajaa, keksejä ja niin edelleen. Keittolevyihin ei tule turvallisuussyistä virtaa ollenkaan. Irralliseen laatikostoon löytyi juuri oikean kokoinen, käyttämätön aterinlaatikko Naapureilta. Äidin yksi ilon aihe oli se, että hän pääsee syömään haarukalla, kun sairaalassa annettiin jokaisen ruoan yhteydessä lusikka. 😀

Kaappimäärä samalla seinällä on huikea. On tankokaappi, kaksi hyllykaappia, siivouskaappi sekä lukuisia pienempiä kaappeja. Ja jääkaappi pakastelokerolla.

Käytävään vievän (ovisilmällisen sekä -kellollisen) oven vieressä on vielä yksi kaappi, johon laitettiin mm. hoitotarvikkeet ja joulutavarat. Seinässä on siihen jätetty peili, joka aiheutti äidissä iloisen reaktion. Että hän näki itsensä peilistä kuukausien tauon jälkeen.

Kylpyhuone (liukuovella) on tietysti tilava. Ennen äidin muuttoa pönttöön oli asennettu korokeistuin ja tukikahvat. Suihkuun tuodaan tuoli. Verhoa ei äiti halunnut.

Seinässä on koreja, jotka täyttyivät nopsaa pesuaineista sekä hampaidenpesutarvikkeista. Laitoin käsipyyhekoukun päälle kotoa tuomani kädet-läpyskän, jonka olen itse tehnyt joskus kauan sitten.

Jonain aamuna mennessämme oli sänky viety pois, hyllyt irroitettu (ne oli laitettu takaisin tämän viikon maanantaina) ja päätyseinä (oik.) maalattu.

Tein yhdestä alakaapista kirjakaapin, jonne toin kaikki äidille tärkeimmät kirjat. Ne ovat sillä korkeudella, että äiti saattaa saada sieltä itsekin luettavaa pyörätuolista käsin.

Tässä on se aiemmin mainitsemani kotoa tuotu lipasto. Suolalamppu muutti myöhemmin ikkunalaudalle, joista molemmista äiti ilahtui suuresti. Että "näin pitkä lauta - onpa ihanaa", hän kommentoi. Keskellä oleva bambi on äidille hyvin tärkeä. Hän on ostanut sen useita kymmeniä vuosia sitten ensimmäisistä sunnuntailisistä.

Mattoja sinne ei saanut laittaa (eikä äiti olisi niitä halunnutkaan), mutta "piilotin" äidille tärkeän ruokapöydän alle. On silmissä, mutta poissa tieltä. Onneksi apuvälinekeskus ei huolinut enää puisia korokkeita takaisin ja niin saimme nostettua ruokapöydän sopivalle korkeudelle, jotta äidin jalat mahtuvat uuden pyörätuolin kanssa alle.

Ihan uuteen (sähköllä toimivaan) sänkyyn piti viedä oma petauspatja, täkki, tyynyt sekä päiväpeitto. Keräsin kotoa kauneimmat ja tärkeimmät koristetyynyt. Vietiin kolme parasta vilttiä. Sängyn viereen saatiin pyörillä oleva apupöytä (ei kuvaa), jonka saa sängyn päälle mikäli haluaa syödä siinä. Muuten se toimii apupöytänä radiolle sekä puhelimelle. Raanu on äidille hyvin rakas! 💓

Lopuksi vielä ennen ja jälkeen -kuvat.

Huoneesta tuli kotoisa pöydän, tuolien, verhojen, kukkien sekä pienten tärkeiden muistoesineiden myötä. Oma keittiön seinäkello vaihtoi paikkaa kuvan ottamisen jälkeen ja näkyy nyt joka kohdasta huonetta. Laitettiin vielä pöydälle liina pehmentämään tunnelmaa, "keittiön" kattoon oma lamppu ja yksi tärkeä taulu raanun viereen seinälle. Niistä ei ole kuvaa. Oikean puoleisen ikkunan kohdalla roikkuu isävainaan tekemä himmeli, joka pyörii kivasti patterista hohkaavan lämmön myötä.

Kuinka mahtavaa olikaan, että muutto tapahtui minun ollessa paikalla ja pääsin näkemään äidin ensireaktiot! "Onpa tämä iso", hän kommentoi ensisanoinaan. Tuli hyvä ja lämmin fiilis, kun äidistä näki tyytyväisyyden. Uskon hänen viihtyvän tuolla loistavasti. 💗

Loppuelämän koti. Samalla, kun se tuntuu hyvältä, niin tuntuuhan se vähän haikealta. Enemmän kuitenkin hyvältä ja turvalliselta, kun siellä on loistava johtajatar ja ihanat hoitajat. Kodinomainen paikka, jossa äidistä pidetään hyvää huolta ja se on tärkeintä! 💖

Mainittakoon sekin, että ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen äidillä ei ole kylmä. Iloitsi ja hämmästeli sitä, että tarkenee huoneessaan pelkällä t-paidalla. Ihanaa sekin.

Yksi miinus vieraita ajatellen (koronan lisäksi) on vieraspaikkojen vähyys. Naapureita se ei tule haittaamaan, sillä heidän luotaan tuonne kävelee oikopolkuja pitkin kymmenessä minuutissa. 👍

Siinäpä se.