Rovaniemellä, osa 5.

Rovaniemi 26.-27.05.2024.

Kuinka kukaan ei huomauttanut, että hyppäsin osasta kolme osaan viisi? 😁 Korjasin asian juuri, heh. Ei kai sen niin väliä ellei ole niin pedantti, kuin itse olen. 🙈

Kävelin eilen äidin luo pari tuntia ennen muiden tuloa. Vein lahjaksi aikaa sitten tekemäni sukat sekä kirjoittamani kortin. Lauloin onnittelulaulun mennessäni. 💗

Kuten kuvasta näkyy, niin sankaritar tykkäsi sukista.

    💗 HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ ja PALJON ONNEA, ÄITINI MUN! 💗💖💝💗

Hetken päästä perässäni tuli äidin omahoitaja. Hän, joka asuu tässä samassa talossa. Toi kauniit ruusut 'talon puolesta' ja lauloi hänkin. ♫♪.

Heille on kehittynyt niin hyvä ja lämmin suhde. Katsokaa nyt tuota äidin silmien loistetta, kun kiittelee muistamisesta. 💖

Äidin ainoa lahjatoive oli Nivean rasva. Kysyin hoitajalta, että eikö lähettämäni kelpaa? Löysimme sen kylppäristä mukista avaamattomana...

Naapurit sekä äidin hyvä ystävätär L. saapuivat omilla autoillaan, mutta yhtä aikaa. Kävin päästämässä heidät lukistusta alaovesta sisälle. Ystävätär toi komean, puhtaan punaisen, ison tulilatvan. Äiti tykkäsi siitä ehkä eniten.

Ihanan muikea ilme! 😍

Hoitaja passasi astiat sun muut huoneeseen, kiitos! 😘

Oli se minustakin vähän outoa, ettei sankaritar päässyt aloittamaan kakkua, kun siitä oli jaettu jo kerroksen muille asukkaille palaset iltapäiväkahvilla. Äitikin oli saanut kakkua jo silloin. Saimme lopun kakun huoneeseen. Naapuritarta se harmitti kovasti ja hän oli silmin nähden pettynyt. Minusta oli pääasia, että oli kakkua.

Kahviteltiin, juteltiin ja vietettiin syntymäpäivää. Aika hyvin äiti jaksoi, vaikka väsymys puski päälle.

Vielä "pakollinen" kuva kukista (vasemmalla Naapurien tuoma kukka) ja lähdin samaa matkaa muiden kanssa. Tulin Naapureiden kyydillä tänne.

Söin ruokaa (kanaa ja riisiä) ja jälkiruoaksi lettuja, jollaisia en ollut ennen nähnytkään.

Naapuritar tursutti pullosta vadelmahilloa päälle...

Minulle jäi iltapäivästä vähän rauhaton olo ja halusin mennä vielä toivottamaan äidille rauhassa hyvät yöt. Tein tikusta asiaa ja lähdin ostamaan maitoa.

Se olikin oiva ratkaisu. Löysin 99 palan palapelin.

Kasasin sen pöydälle samalla, kun rupattelimme rennosti niitä näitä.

Äiti tahtoi piirrustuspaperia ja lyijykynän. Piirteli onnistuneesti mallista hevosen päätä. Tarvinnee apua hevosen korvien kanssa... 😉

On aika "buugia" lähteä kerrokselta kahdeksan aikaan illalla. Kaikki ovet ovat kiinni, eikä ketään näy missään. Toivottelin äidille hyvät yöt, laitoin oven lukkoon ja lähdin. Jo aiemmin kuvaamani polku kylpi ilta-auringossa.

Pilvet muodostivat taivaalle rastin.

Naapurit katsoivat finaalimatsia kanssani jonkin aikaa ja minä katsoin yksin sen loppuun. Olihan siinä menoa ja vauhtia, kun taistelivat kultamitalista! Tshekit voittivat kultaa, Sveitsi hopeaa ja Ruotsi pronssia. Tähän loppui Lätkän MM 2024. Piste.

Äiti kysyi illalla, että joko minulla on koti-ikävä. Alkaahan se olla, kun olen ollut täällä jo kahdeksan yötä. Hyvä ja helppo täällä on olla, ihanaa käydä äidin luona, eikä valmiiseen ruokapöytään menokaan tuota vaikeuksia, mutta kyllä minä alan kaivata Omaan Kotiin.

Inhoittavaa olla töistäkin pois jo toista viikkoa. Laitoin pomolle viestin, eikä hän ole ainakaan vielä vastannut. Jurppii. Viherkasvien vointi huolettaa, kun ne on kasteltu viimeksi reilu viikko sitten sunnuntaiaamuna. Naapurit eivät ole ottaneet lähtöäni puheeksi, mutta en ole maininnut asiasta itsekään...

Kuvassa taivas yöllä kahdentoista aikaan.

Jatkan siis määräämättömän määrän öitä unikaverin kanssa. 💙 (Hups ja naps, poistin tekstin kuvan alta - olkoon se nyt sitten näin..) Kiitos teille kaikille, jotka onnittelitte äitiä! 💝💖

Aurinkoisia päiviä toukokuun viimeiseen viikkoon!