Lauantaina aloitettu.
Luin eilen uutisen kahdesta Espoossa kolaroineesta skuutista. Onnettomuus, jossa vanhempi mies menehtyi saamiinsa vammoihin. Nuorempi pakeni paikalta, mutta ilmoittautui itse myöhemmin poliisille. Näin sitten unta viime yönä, että joku vanhempi mies lasketteli potkulaudalla alas puiston rinnettä pensaiden läpi päätyen isoon kivilohkareeseen, johon löi päänsä saaden haavan. Hetken kuluttua mies soitti lavalla kitaraa pää veressä. 😳
Näin jotain muutakin kummallista unta, jota en enää muista. On aika vaihtaa vaatteet ja lähteä matkailemaan toiselle puolelle kaupunkia siivoilemaan. Ulkona on jopa kuuma. Palataan...
* * *
Minut tuntevan(?) Anonyymin kommentti oli taas niin "kiva" (ja on vielä lämmin päivä), joten nappaan repun selkään ja lähden keräämään tölkkejä. Jatkan kirjoittamista illemmalla. Palataan...
* * *
No niin, siirryttiinkin jo sunnuntain puolelle. Haluatteko 'kuulla' ensin siivousreissusta?
Matkustin Täti B:n luo ja siellä oli roskapussit valmiina ovenpielessä. Vein ne ja kaivoin imurin esiin. Mitä? Ei käynnisty? Vaihdoin töpselin toiseen pistorasiaan, eikä kone käynnistynyt vieläkään. Täti oli juuri kertonut, että silitysrauta on hajonnut? Kokeilin kattovaloja ja ne kaikki toimivat. Ei siis palanutta sulaketta? Olin jo laittamassa imuria takaisin siivouskaappiin, kun keksin kokeilla vielä makuuhuoneen pistorasiaa. TOIMII!
Eli ei se silitysrautakaan varmaan rikki ollut, vaan olohuoneen ja keittiön pistorasiat. Ovatkin ikivanhat, koska eivät ole edes maadoitettuja. Kehoitin hankkimaan ammattisähkärin vaihtamaan ne, jotta jos sattuisi jotain, niin olisi kotivakuutuksen piirissä. Laitoin ensimmäistä kertaa Täti B:n luona lakanat sänkyyn. Ei ole ennen tullut puheeksi ja olin ajatellut, että hän haluaa tehdä sen itse.
Olin juuri tiskaamassa, kun ovikello soi. Sieltä saapuivat Tädin veljentytär teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Heh, ja uuden silitysraudan kanssa. Tiskasin loppuun ja lähdin Täti A:n luokse. Siellä kaikki sujui, kuten pitää ja joimme kimpassa kahvit. "Nähdään kuun toiseksi viimeisenä päivänä!".
EDIT. Unohdin kertoa, että kävellessäni Tädin luota toiselle, tuli vastaan pitkä vanhempi mies hattu päässä ja liivit yllään. Kohdallani hymyili leveästi, nosti kättään ja sanoi "moi". Tulipa hyvä mieli ja hymyilin minäkin. 😍
Tulin kotiin, luin StanstaLandiaan tulleet kommentit ja lähdin puistoon. Siellä oli se ystävätär, jonka saatoin taannoin kotiin. Sain häneltä kaulakorun, "koska turkoosi". Kiitos! 💙
Harmi, että muu väri on kulta, kun tykkään nykyään hopeasta/hopean väristä enemmän, mutta kaipa tuokin käyttöön tulee, kunhan etsin itseltäni kullanväriset korvakorut. Niitä löytyy. 😏Puistoreissu oli taas kannattava. Palautusautomaatti täyttyi kahden tölkin jälkeen ja piti odottaa myyjää apuun.
Ostin samalla hevihävikistä neljä komeaa omenaa.
Enpähän tajunnut katsoa tavallista kilohintaa, mutta eivät nämä kalliita olleet?
Eikä varmaan kotimaisiakaan, joten teen näistä ehkä piirakan?
Lähdin vielä tölkkikierrokselle, koska oli lauantai-ilta. Hih-hiih, TAAS kengät!? Sukkasillaanko tyypit jatkaa matkaa? 😆
Paluumatkalla vein keräämäni tölkit kauppaan.
Tölkkikipossa on nyt 139,80 + 5,80 + 4,60 = 150,20 euroa. Nälkä kasvaa syödessä, joten kipitän kohta puistoon keräämään lisää... 😇
Samalla ostin, koska nälkä, paistopisteeltä -60% -tuotteita. Kolme riisipiirakkaa...
...ja kaksi kinkku-juustopasteijaa.
Maksoivat yhteensä puolitoista euroa.
Ruokatestiin alkaen 02.07. lisää 64,91 + 0,82 + 1,49 = 67,22 euroa. En laske mukaan noutamaani pizzaa, kun se ei mielestäni kuulu ruokaostoksiin. En tiedä, miksi. Tai varmaan siksi, ettei ole kaupasta. 😇
Tässä vielä violettihaasteeseen kuvaamani kangasmerkki Fido Dido, joka menetti kuvatessa lilan tikkauksensa? Merkki on tosi vanha!
Nauratti yöllä tämä iso kivi - miten niin kivien maalaminen mielessä? 😅
Ps. Muistin pyytää, etsiä ja ottaa Täti B:n luota lainaamani kirjan, jonka olen saanut äidin serkulta vuonna 1973. 🧡 Täti ei edes muistanut, että olin jättänyt kirjan lainaksi.
Lasken tölkkikipossa olevan summan (täsmää!) ja lähden sitten puistoon keräämään lisää... 🐾
Loppukysymykseen, jonka olen esittänyt kolme vuotta aiemminkin, liittyen: minulla on kaksi. Tuo Nyyti ja Kettu -kirja (saatu vanhemmiltani v. 1970). Olipa ihanaa käydä lukemassa tekemäni Kettu -kirjapostaus kommentteineen! Käy sinäkin? 😻












Mä olen myös ihmetellyt noita kenkiä, joita näkyy olevan aika usein milloin missäkin, jopa ihan maanteiden varrella. MIstä ihmeestä ne oikein putoilevat – moottoripyöräilijöiden jaloista vai? :-D
VastaaPoistaLapsuuden kirjat ovat ihania. <3 Harmi kun olen heittänyt niin monta pois, mutta onneksi on vielä muistaakseni jokunen jäljellä. Mun suosikkikirjani oli Kuka söi auringon. :-)
Kivaa sunnuntai-iltaa!
Kiitos!
PoistaPiti kuuklaa tuo mainitsemasi kirja, mutta aika heikosti sain infoa.
Niitä kenkiä vaan löytyy ja löytyy? Tuskin prätkäilijöiltä kuitenkaan?
Kirjahyllyssä on Felix Saltenin Bambi.
VastaaPoistaJa yksi satukirja pitäisi olla muistojen laatikossa.
Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja joku urhea ritari mukaan ja mennä käymään meidän mökillä. Katsoa onko siellä olevat kirjat vielä "elossa" vai ovatko hiiret jo syöneet ne tai kylmät talvet pilanneet ne.
Siellä ehkä on erikoisin kirja jonka olen lapsena lukenut: Jarmo Pennasen Kulunut kultaviitta.
Oho!?
PoistaErikoisin kirja itselläni lienee kirjoituspalkintona kirjastosta saatu Sipulia leukaluissa. En lukenut sitä koskaan. Urhealle ritarille tsemppiä!
Annoin lapsuuteni kirjat kummitytölleni, joka on antanut ne kaksosilleen. Kirjahyllystä löytyy mummulan peruina Kalevala, Seitsemän veljestä, Tuntematon sotilas ja Helena-sarja. Aarteita ovat.
VastaaPoistaNiin varmasti!
PoistaHyvää ja toimivaa kierrätystä. ♥
Kuten tiedät, niin äitini halusi säästää mm. Täällä Pohjan Tähden Alla -trilogian. "Jotkut vaan ovat".
Tammen Kultainen Kirjakerho-sarjan Hauska Syntymäpäivä löytyi vanhemmiltani ja on nyt meillä kovin tykätty iltasatu. Se on kyllä jo mun siskovainaan (olisi n. sun ikäinen nyt) vanha, mutta ollut mulle niin mieluinen että muistin sen välittömästi ulkoa edelleen vaikka edellisestä lukukerrasta on se 40 vuotta =D
VastaaPoistaTerkuin Tiijja
Olen sanaton! Kaikella ♥:llä! Halaankin vielä!
PoistaKiitos halista! Sisko menehtyi keuhkosyöpään täytettyään 51 v. kolme vuotta sitten. Ei oltu kovin läheisiä, mutta sisko silti. Ja toki hirveä suru vanhemmille.
PoistaSurullista. ♥
PoistaOikein hyvä, että sun kaikki tekemiset ovat hoituneet ja toivottavasti Täti B:n pistorasiat vauhdetaan mahdollisimman pian, koska niitä tarvitaan.
VastaaPoistaMinulla on tuolla yläkerrassa tallessa aika monta ihan lapsena saamaani ja lukemaani kirjaa. Pitäisiköhän ne vielä tässä iässä kerran lukea?!
Pitäisi, mielestäni! ;)
PoistaKivan korun sait palkkioksi. Ja vaikka ei nyt justiinsa olisikaan käyttöä niin mielihän muuttuu ja kas kummaa hetken päästä huomaa, että juuri tuollainen kullanvärinen on kiva. Kokemusta on :-)).
VastaaPoistaMinulla on yksi sellainen lapsuuden tavaroiden laatikko jossa mm. vähän huonosti kohdellut nuket ja muutakin sälää ja yksi satukirja (en muista nimeä). Pitää katsoa joku päivä sen sisältöä.....
Sanoin aikoinaan, että tulee päivä, jolloin vaihdan kullan hopeaan, enkä tänä päivänäkään tiedä, koska se tapahtui?!
PoistaAhkera olet ollut viikonloppuna ja jaksoit selvittää sähköviankin...
VastaaPoistaSuu auki kyllä ihailen sun taloudellisuutta - tuo ruokakuluseuranta on ihan huikea. Taloudellisuuden tohtori olet kyllä. Itsekin kuvittelen olevani tosi taloudellinen, ruokamenot on ne - joihin itte voin meillä eniten vaikuttaa.
Hih - kesäisillä poluilla on kenkien (yleensä parittomia) lisäksi näkynyt pikkareita ja boxereita...
Harmikseni omia kirjojani ei taida olla tallessa kuin pari kiiltokuvavihkoa... ei mulla kyllä omia kirjoja juurikaan ollut - Jöröjukka oli... mutta ei ole enää. Kirjastoa käytettiin ahkerasti. Omille muksuille sitten tuli hankittua valtavasti kirjoja - lasten kirjakerhossakin oltiin vuosia ja nyt ovat kivasti kelvanneet jälkipolville jatkoon...
Kiitos!
PoistaMeilläkin kirjasto oli viikottainen käyntipaikka. Onneksi äidillä on ystävätär, joka käy siellä edelleen ja kierrättää lainaamansa kirjat äidin kautta. ♥
Minulla on jonkun verran tallessa lapsuuteni kirjoja. Muutamia on luettu niin paljon, että ovat aika kulahtaneessa kunnossa. Hienoin kirjoista on Rudolf Koivun kuvittama satukirja, vaikka varsinaisista saduista osa onkin hieman omituisia :D
VastaaPoistaRudolf Koivusta tulee välittömästi äiti mieleen! ♥
PoistaOlet melkoisen tavoitteellinen ja tulosorientoitunut noiden lisätienestien kanssa. Ei hassumpi meriitti eikä hassumpi elämänasenne muutenkaan 🤸♀️
VastaaPoistaKiitos!
PoistaTölkkisaldo kasvoi tänään lisää...
Kyllä löytyy. On Tiina-kirjoja, Neiti Etsiviä ja Anni Swania. Oli ne niin ihania ja lemppari oli Ollin oppivuodet Swanilta ja Tiina-kirjoista Tiina epäilee Juhaa : ) T. Nemppu
VastaaPoistaOi, sulla tallessa!? Noita vain lainasin kirjastosta.
PoistaKyllä on tallessa. Luen joskus ihan onnessani jonkun näistä. Lapsena karkkipäivänä heräsin viideltä syömään karkit, lukemaan kirjan ja iltapäivällä v...tti, kun sisaruksilla oli vielä karkit jäljellä.
PoistaHih! Hyvä, että ovat tallessa.
PoistaNo mutta hei! Kai siirsit tuon maalatun kiven toiseen paikkaan löydettäväksi?
VastaaPoistaVoi hyvänen aika...Sartsa
PoistaJätin paikoilleen. Löytäähän sen siitä, jos haluaa. ;)
Poista