Jutellaanko silmästä?

Onko teillä "hetkinen" aikaa? 😂

Heti alkuun: tuhannet kiitokset mukana kulkemisestanne!!! 💝 Siis tämän silmähommelin kanssa. Oikeasti on helpottavaa, kun voin kirjoitella tilannetietoja reaaliajassa ja tiedän, että luette/seuraatte niitä. Äidille en voi enää soittaa... 😢 Pojalle ilmoitin äsken viesteillä, missä mennään.

Matkustin siis (eilen) ratikalla Meilahteen ja kävelin siellä Siltasairaalaan yhteispäivystykseen. Otin tottuneesti vuoronumeron ja pääsin ilmoittautumaan. Sain sairaalarannekkeen, kuten aina.

Odotussalissa oli kymmenisen henkilöä. Tietysti pääsin lääkärille juuri, kun söin mukaan ottamaani banaania. 😄 Sain taas sitä oranssia tököttiä silmään, joka näytti sen jälkeen tältä:

Lääkäri soitti silmälääkärille ja kuten arvelinkin, niin sain lähetteen Tammisairaalaan silmäsairauksien päivystykseen. Kävelymatkaa sinne oli muutama sata metriä.

Oli pakko ottaa kuva kallion päällä olevasta talosta siinä matkalla. Näytti aika upealta ilta-auringossa. Huolisin tuollaisen parvekkeen tuollaisella sijainnilla...

Näistä urheilukentistä minulla ei ollut mitään tietoa. Tulipa taas mieleen se toteuttamaton suunnitelma kahdelta menneeltä kesältä, että ostaisin HSL:n kuukausilipun, jolla kiertelisin busseilla ympäri Helsinkiä. Jokohan tänä kesänä..?

Menin netistä lukemani ohjeen mukaan sisälle C -ovesta ja hissillä toiseen kerrokseen, joka oli pelottavan tyhjä. Missään ei ollut kunnon opasteita. Otin vuoronumeron, eikä vieläkään ketään missään. Kävelin kerroksen toiseen päähän näkemättä ainuttakaan ihmistä!

Paluumatkalla näin lasioven takana ihmisiä ja menin sinne. Hetken päästä pysäytin hoitajan ja kysyin apua. Pian olin ns. aloitusmittauksissa. Siltasairaalassa silmänpaineet olivat 10 ja 10. Nyt 9 ja 13. En tiennyt, että ne heittelehtii kuin verenpaineet. Nyt tiedän.

Istuin odotusaulaan, jossa oli muutama ihminen. Nyt on kyllä kehuttava seuraa, sillä selkäni takana istuva pariskunta alkoi heti jutella kanssani. Lainasin laturia. Heidän vieressä oli mies ja nainen, joita luulin pariskunnaksi, mutta olivatkin isä ja tytär. 🙊 Mieskin lainasi laturiani hetkeksi, mutta päästessäni lääkärille, kerroin, että tolpan takana on ns. latauskaappi.

Latauskaappi, jos ette ole törmänneet, on sellainen, jossa on monta pientä luukkua ja niissä on useampi eri latauspää, jotka sopivat erilaisiin puhelimiin. Oven saa lukkoon ja siihen syötetään omavalintainen (neljä numeroa) koodi. "Ammattilaisen" tietoisku, silvuplee. 😅

KERRANKIN odotusaulan telkkari oli MTV3:lla ja äänet päällä! Pidimme viidestään The Voice of Finland -raatia. 😊

Mahani murisi ja sitten se vasta murisikin, kun isä & tytär ostivat automaatista evästä. Pakko oli seurata esimerkkiä, jottei pyörtynyt. Automaatti oli R -kioskin! Ostin kolmioleivän, joista toisen parin söin ja toinen kulkeutui kotiin.

Kuin salama kirkkaalta taivaalta jysähti jumalaton silmäkipu!!! Se tytär kävi hakemassa hoitajan, joka vei minut lepohuoneeseen ja himmensi sieltä valot. Pääsin lääkärille, joka tutki (että se valo sattui!) silmän ja laittoi puuduttavia tippoja. Kipu laantui kymmenessä minuutissa. En ole koskaan-ennen-ikinä kokenut vastaavaa kipua! 😵

Kai minulla oli jotain häikkää näkemisen suhteen, sillä en huomannut vieressäni olevaa vessaa ennen jonkun naisen siellä käymistä, heh.

Pääsin taas lääkärille, joka muuten päivysti siellä yksin. Homma selvisi:

Papukaijamerkki hänelle (en muista kuka?), joka epäili/ennusti iriittiä jo jonkin aikaa sitten! 🐦

Ihanaa, kun Turkin reissukaveri TK oli siihen aikaan yöstä hereillä ja auttoi aikataulujen kanssa, kun oma näkö oli rajallinen! 💙 Kyselin viimeisiä julkisia kulkuvälineitä, ettei tarvitsisi ottaa taksia. Näistä näin, että...

Viimeinen ratikka lähti 00:36 ja siihen ehdin puolijuoksua! 👍

Jos en olisi ehtinyt, niin viimeiset kodin lähelle tulevat bussit (510) olisivat kulkeneet lähimmältä pysäkiltä 01:14 ja 01:44. Onneksi ei mennyt siihen saakka!

Olipa ihana päästä kahdeksan tunnin reissusta kotiin diagnoosin ja sähköisten reseptien kera! 💘

*     *     * 

Join herättyäni kahvit ja lähdin saman tien kohti apteekkia, joka sijaitsee lähiostarilla. Meinasin ensin, että menen ratikalla, mutta mieli muuttui lennosta ja kävelin. "Sain" tipat ja voiteen.

Enpäs saanut vaan ostin...

Kortisonitippoja jäi vielä kaksi pulloa lunastamatta. Niissä tipoissa onkin hommaa: 

1.viikko: tipat tunnin välein
2. viikko: tipat kahden tunnin välein
3. viikko: tipat 6 x päivässä
4. viikko: tipat 4 x päivässä
5. viikko: tipat 2 x päivässä

Antibioottitipat tulee laittaa kolme kertaa päivässä ja antibioottivoide yöksi. Huh huh! Lahopää teki itselleen taulukon: 

(Pukstaaveja on jo enemmän, sillä läppäri jämähti pitkäksi aikaa. Tällä kertaa osasin välttää tekemästä samaa virhettä kuin aiemmin, jolloin iso osa teksteistä ja kuvista katosi. Nyt vain avasin saman uudelle välilehdelle ja tadaa - tässä ollaan.)

Poikkesin ostarilla jossain (ei tunnettujen ketjujen) silmälasiliikkeessä kysymässä, että suorittavatko he silmänpaineen mittauksia (kyllä) ja hinnan (ehkä kymppi). Nainen katsoi minua ja totesi silmäni olevan todella punainen. Että "oletko käynyt näyttämässä?". Olen, kiitos.

Hyödynsin samalla ostarin Litukan, mutta siitä toisella kertaa. 😏

Oli vallan sopiva sää kävellä eikä edes tuullut paljoa. Sitä tuulta pitäisi nyt välttää, mistä tuli mieleen, että lääkäri kielsi saunomisen (ei ole) ja raskaan liikunnan (en harrasta).

Kyllä minä ihmettelen, jos jaksoitte lukea tämän kokonaan?! Samalla olen siitä kiitollinen!! 💜

Nyt nenä kohti keittiötä, koska on nälkä. Otin eilen pakastimesta kanaa eli mars sen kimppuun! Jos ihan perunoita keittäisin kaveriksi... 😋

*     *     *

Rakkaan isäni kuolemasta on tänään päivälleen kymmenen vuotta. 🕯 💙 🕯

Ounasvaarasta päätellen kuva on otettu jonain juhannusiltana. Muistot säilyy. 💗

Lauantain jatkoa!