20 v kekkerit

Oli perjantai 30.10.2026.

Kylläpä haastaa! Avasin läppärin kolme ja puoli tuntia (!!!) sitten ja sen jälkeen olen onnistunut siirtämään maksimissaan kymmenen kuvaa. Suljin ja avasin uudestaan, ja sitten ladattiin päivityksiä vaikka kuinka kauan. Ottaa koville, uskotteko? Olin päättänyt, että en luovuta vaikka menisi viisi tuntia...

Aloitan siitä, että karaokeystävätär saapui torstaina töidensä jälkeen ja teki juustokakun. Päällisen teko jäi perjantaille ja sitten ihana kakku oli valmis, kiitos! 💛

Itse aloitin keittiössä vähän ennen kahtatoista. Alku sujui ihan hyvin: kuullotin kaksi pilkkomaani sipulia pannulla, käytin paketillisen pekonia pannulla ja pilkoin sitten ne keittiösaksilla, siivutin isommat ja pienemmät tomaatit sekä mustat oliivit.

Pilkoin suippopaprikat, joista yksi oli hieman erikoisen mallinen.

Piti pinota kaapista aiemmat tonnikalapurkit samaan torniin. Nauratti. 😄

Aloitin piirakoista ja vaikka ärsyttää/harmittaa/nolottaa, niin kerron silti. Tässä ensimmäinen piirakka, jonka kuvasta jo näkee, että jotain unohtui...

Olin tosi jännityksissä ja sähläsin. Tokaan piirakkaan tuli ekasta poiketen oliivit.

Käytin molempiin purkin tonnikalaa vedessä ja toisen chilillä. Tein piirakat yksitellen ja pilkoin niihin chilit tasaisin välein keittiösaksilla.

Onneksi molemmissa oli sentään juustoraaste päällä.

Toka piirakka valmistui enkä vieläkään tajunnut!? Vasta seuraavana päivänä (onneksi, ettei pilannut perjantain fiilistä!) avatessani jääkaapin näin matkasta jääneet kermaviilit. Voi perhana, mutta näytti ne piirakat kelpaavan noinkin... 🙈

Oli pizzan vuoro. Olin tehnyt taikinan jo valmiiksi ja se oli kohonnut mukavasti ollen tosi helppo käsiteltävä. Punaista soosia, juustoraastetta, sipulia, paprikaa, savusuikaleita, pekonia, Aurajuustoa sekä ananasta.

Päälle vielä tomaattia ja sitten pussillinen Emmental -raastetta.

Olin ajoittanut siten, että sain pizzan uunista niin, että sen saattoi kantaa polttamatta sormia.

Saimme karakeystävättären kanssa laitettua piirakat isoon Tokmannin kassiin ja kakun niiden päälle. Pizzan päälle laitoin foliot ja sitten ympärille ison pyyhkeen. Oulun ystävätär tuli avuksi (kiitos!) ja kannoimme ruoat lähibaariin. 

Tällä kertaa tein kortit, joista selvisi tarjottavien sisällöt (ilman kermaviilisoosia..!).

Oulun ystävätär lähti Liskonaista ja hänen avustajaansa vastaan rautatieasemalle (kiitos!!) ja sieltä he palasivat onnistuen käyttämään ratikan alas laskettavaa ramppia. Siitä voisi mennen tullen kirjoittaa oman postauksensa, mutta kirjoittakoon Liskis avattuaan tauon jälkeen bloginsa Mitä ihmettä. Minähän en ollut mukana kumpaankaan suuntaan.

Hieman ennen seitsemää 'riisuin' ruoilta 'matkavaatteet' ja...

...asettelin tarjottavat tarjolle. Poikani saapui ja rullasi pizzan paloiksi, kiitos siitäkin! 💝 Vaihdoin tennarit punaisiin saappaisiin.

Pöytäkoristeena oli ajankohtaan sopiva, kotoa tuomani, keraaminen kurpitsalyhty led -tuikun kera.

Porukkaa oli just sopivasti. Ihan mahtavaa, että Poikakin tuli ♥. Ja Liskis. Karaokeystävätär ja Juhannuskaveri yhteisen tyttärensä kanssa. Läheisimpiä baariystäviä. 

Sain todella upean kukkakimpun!! 🧡 Kiitos!

Korttiin olivat kaikki paikalla olevat kirjoittaneet nimensä. 💗

Karaokeystävätär toi oman laitteensa ja niin illan kruunasi karaoke, joka teki kuulemma kekkereistä "Stanstan näköiset". ♫♪. Poika, Liskiksen avustaja ja moni muu ilahdutti lauluillaan. Toki lurittelin tietysti itsekin. Olipa ihanaa!

KOKO ILTA OLI ONNISTUNUT JA IHANA!! 🥰

Kotiin palasivat uunipelti, piirakkavuoat, kakkuvuoka sekä -kupu. Pizzaleikkuri, kakkulapio, kaikki. Sain vielä miehistä kantoapua niille, kiitos!

Liskis sai illan aikana joskus aikaa sitten tekemäni sukat, jotka jostain kumman syystä huopuivat koneessa (toiset samanlaiset samassa koneessa ei..), kun tiedän hänen tykkäävän sellaisista. Sain myöhemmin kuvan.

Kivoja kuvia illasta on paljon muistoksi, kunhan saan nekin siirrettyä. Te puolestanne 'joudutte' tyytymään mielikuviin. 😇

Onnistuinpas! Aikaa läppärin ensimmäisestä avaamisesta kului melkein se arvioimani viisi tuntia... 

Ps. Piipahdin äsken ulkona ja näin jalkakäytävällä kaksi koulusta palaavaa tyttöä. Soittivat pyöriensä kelloja ja lauloivat. Tunnistin kappaleen, joten lauloin mukana: "All I Want Is Christmas". ♪. Ensin tytöt vähän häkeltyivät, mutta nauroivat perään. 😀 

Olipa niin ihana ilta!!! 😍

Maanantai-iltaa

Kuukausi vaihtui taas.

Erästä ystävätärtä lainaten: "minne lokakuu livahti?". Samaa ihmettelen. Olin toki henkilökohtaisesti odottanut kuun toiseksi viimeistä päivää, mutta silti. 

(Kuvakaappaus huonosta kuvasta.)

Vetkuttelin tänään pitkään läppärin avaamista ja nettiyhteys on maanantai-etana. 🐌 (<-- tuon etanan laittaminen kesti jotain 5 minuuttia!?) Maksoin ensin vuokran nettipankissa ja sitten kotivakuutuksen yhtiön omalla sivulla, ja kuinka kauan niihin menikään!?! K.a.u.a.n.

Kärsivällisyyteni on finaalissa, mutta laitan silti yhden kuvan viime perjantailta. Liskonaisen mielestä saisin laittaa mitä vaan kuvia ihanasta illasta, mutta en tapaa julkaista täällä tunnistettavia kasvokuvia. Liskis on poikkeus. 

Tässä meidän ISO halaus 💖!! KIITOS, kun tulit!

Ilta oli äärimmäisen onnistunut, näköiseni ja ihana, mutta kerron siitä ruokakuvineen myöhemmin. Jospa yhteys pelaisi aamulla paremmin... Kursorikin juoksee ihan omia polkujaan, plaah.

Hyvää alkanutta uutta kuukautta!

20 vuotta!!

30.10.2006 - 30.10.2026.

Että mitäkö? Ilman amfetamiinia (ja ekstaasia)!!! 👌

Ikävuodet tulevat itsekseen, mutta nämä kaksikymmentä vuotta olen 'tehnyt' itse. Muistan sen viimeisen kerran: Mersu raksutti ikkunan alla, kun menin kylppäriin ja piikitin viimeisen kerran valmiiksi tekemäni 'vedot'. Siitä sitten sen Mersun kyytiin ja ex-vuokralaisen saattamana vankilaan Hämeenlinnaan. 

Olin onnekas, ettei minua testattu mennessäni, koska siitä olisi tullut seurauksia. Yö matkasellissä, jonka ikkunan takana oli naisten ulkoilu menossa. Tuttuja ääniä, ja aamulla kerrokselle. Siitä se lusiminen taas lähti ja kesti liki kaksi vuotta. Vetoja ei ole sen jälkeen näkynyt... 👌

Vaikka aika usein ärsyttää yksi sun toinen asia, niin ei koskaan se, että kykenin lopettamaan!! Mitään lääkkeitä tms. en tarvinnut. Moni on sanonut, että jos olisin jatkanut, niin tuskin olisin hengissä enää. Olen samaa mieltä.

KIITÄN kaikkia sieltä vuodesta 2008 lähtien, kun palasin vankilasta Omaan Kotiin, matkaani seuranneita ja teistä lähimpinä Hannia sekä Liskonaista, joka saapuu juhlimaan merkkipäivääni 'Lahesta' saakka, koska Tärkeä Päivä!!! 💖 

Olette kaikki olleet isompana tukena ja apuna kuin uskottekaan!! 💝 Myöhemminkin tämän matkan varrella! "Himo" huumeeseen ei katoa koskaan, mutta olen itsestäni ylpeä, kun osaan sanoa "ei kiitos!". 😇 Aion pysyä samalla linjalla!

Tänään herkutellaan ja juhlitaan!!! 🥳 

Kiitos!!! 🥰