Pisteestä aa pisteeseen bee

Rovaniemellä ollaan.

Kuten jo mainitsin, niin eilisaamu oli varsin tahmea. Onneksi piristyin suihkussa ja sain pakattua. Päädyin valitsemaan bussikyydin kentälle. Samalla pysäkillä joku mies kysyi minulta englanniksi meneekö 615 lentokentälle. Siinä oli myös joku nainen samaisella pysäkillä ja infosi ystävällisesti, että bussi nro. 617 menee suorempaa ja siten nopeampaa. Miten minä en tätä tiennyt? Nyt tiedän.

Kentällä kävelin taas koko rakennuksen päästä päähän ja tein lähtöselvityksen automaatilla. Tässä kohtaa vielä kuvittelin olevani aikaisemmin paikalla kuin yleensä, mutta kuinkas sitten kävikään!? Turvatarkastuksessa oli pitkä jono, joka eteni tuskastuttavan hitaasti. Ehdin käydä täyttämässä vesipullon ja sitten oli jo kiire lähtöportille. Ei olisi paljoa hitaampi tarvinnut olla myöhästyäkseen koneesta, huh!

Minulla olisi ollut taas käytäväpaikka, mutta koska koneen etuosa oli tyhjää täynnä, niin hyppäsin käytävän toiselle puolelle vapaalle ikkunapaikalle.

Tuollaista lentokonetta en ole ehkä ennen nähnyt.

Tällä kertaa olin fiksu ja kävin ostamassa kentän Alepasta Sisu-askin sekä suklaapatukan. Huikeasti halvempaa kuin tax free-alueella.

Kovasti olisi väsyttänyt, mutta en saanut nukuttua. Niinpä virkkailin hetken aikaa...

Ihastelin pilviä.

Ja lisää pilviä.

Tällä kertaa kone ylitti Rovaniemen aika läheltä, kun monesti kone on kiertänyt kaukaa Ounasvaaran takaa. Oikealla näkyvä valkoinen läntti on ravirata, jossa olin joskus muinoin viisi vuotta töissä. Isäkin oli muutaman vuoden.

Sen verran hätäisiä olivat lähtöpyrähdykseni, etten ollut laittanut viestiä saati soittanut Naapurittarelle. Olivat onneksi kentällä vastassa miehensä kanssa, KIITOS! Heti liikkeelle lähdettyämme näimme kaksi valkoista poroa! (Olisi ollut turhaa yrittää ottaa niistä kuvaa!) 

Olin luvannut tuoda auringon tullessani ja niin tein. Täällä on vähän lunta, mutta onpahan kuitenkin.

Kylläpä äiti ilahtui, kun tulin! 💖

Heti piti nostaa kahvinkeitin alakaapista pöydälle ja keittää tulokahvit. Äiti pääsi sovittamaan VillaTakkia, ja ihastui siihen. Vähän valitteli, että takki on painava, mutta aikoi jaksaa kantaa sitä yllään kunnon pakkasten tullessa. (En tohdi laittaa kuvaa, pahoittelut!)

Kaivoin jänne jättämäni langat esille ja voi himputti - olin täysin unohtanut nämä tänne jättämäni keskeneräiset murheenkryyni-sukat. Pakkohan minun oli alkaa tulkitsemaan heikkoja muistiinpanoja, jotta sain jatkettua sukkaa. Nyt siitä puuttuu enää kärkikavennus, ja lankojen päättelyt. Niitä lankoja on PALJON!

Naapuritar tuli illalla miehensä kanssa laittamaan äidin parvekkeelle ns. kausivalot. Hupsista PERKELE, parvekkeen oven vieressä oleva kaktus putosi ja nainen nappasi refleksillä (kädellä) siitä kiinni niin että kymmenet piikit tarttuivat käteensä. Sairaalareissu siitä tuli. Siellä kolme hoitajaa olivat joutuneet yhdessä irroittamaan ne piikit ja samalla olivat tarkistaneet, että jäykkäkouristusrokotus on voimassa. Ja antaneet antihistamiinia. Kaikkea sitä!? 😢

Tuo himpskatin vino pötkylä viedään roskiin tänään!!! Kaikesta huolimatta parvekkeella on nyt valot.

Illalla oli kaunis auringonlasku ja yöllä oli toistakymmentä astetta pakkasta.

Vieläkin on kymmenen astetta. Iltapäiväksi luvattiin lumisadetta. Täällä siis ollaan, ja tiedossa on "pikkuhommia" sekä sukkien kutomista. Yhdessäoloa. 💕

Kaikkea hyvää - teille ja meille!

LähtöPaniikki

Huomenta!

Huh huh, onpas taas haastava aamu. Suihkussa sentään kävin jo ja tyhjensin lentolaukun langoista. Tällä kertaa TIEDÄN, ettei tarvitse ottaa sellaisia mukaan, kun viime kerralla jätin monta ostamaani kerää äidin luo. Parit puikot, virkkuukoukku sekä pussukka, jossa on neulat. Ulkona on vielä pimeää ja varsin reipasta puuskittaista tuulta.

OranssiPallo ja Kroko on pakattu mukaan. Tuntuu hassulta laittaa talvikengät ja toppatakki, kun Helsingissä on vielä vihreä nurmikko. Suoraan bussilla vai ratikalla ja junalla lentokentälle? En ole päättänyt. Nesteet pussiin, tyhjä vesipullo mukaan... Aina vaan tämä lähteminen ahdistaa ja jännittää.

Olisinpa menossa Pariisiin, kuten Kroko tuossa kuvassa, heh.

Apua, pipo puuttuu. Löytyi. Koska otan tälle reissulle tämän raahattavan läppärin mukaan, niin pitänee sulkea ja pakata tämä. Muutaman tunnin päästä ollaan jo perillä; VillaTakki ja minä. 💕

Oikein hyvää alkanutta viikkoa!

VillaTakki on valmis!

 Yhtään sanaa en kirjoita... 😇

Siinäpä se.

Verta ja kasviravinnetta

Elämme jänniä aikoja...

Mitähän minulle on tapahtunut? Olin ennen joka paikasta myöhässä, mutta miten meni tänään..? Varattu aika labraan oli 14:30 ja minä olin paikalla vähän ENNEN kahta!!? Tuli hyvä mieli siitä, että (kontrolli-)verikokeet on nyt otettu! Näytteenottaja oli oikein mukava mies! 😉

Ostin seinänaapurilta kirjan pelkän kannen kuvan perusteella ja pikavilkaisu osoitti, että tein hutioston. No, ei tuo kallis ollut (5€). Pistän varmaan eteenpäin joskus...

Labrasta palattua kävin kävelemässä kadun toiseen päähän noutamaan ilmaisen pullon kasviravinnetta. (Myyjän laittama kuva)

Ei kai tuosta haittaakaan ole?

Laitoin jo neljä painallusta kastelukannuun. Lupaan kertoa, jos huomaan jossain vaiheessa viherkasveissani muutoksia. 😅

Arvatkaapa mitä..? VILLATAKKI ON VALMIS, kunhan päättelen siitä ison määrän lankoja ja kiinnitän tekemäni taskun!!! Ja kolme nappia. Alan siihen puuhaan heti nyt, niin voin sitten viettää illan kylään tulevan vieraan kanssa kokkaillen ja viiniä nautiskellen.

Nautinnollista perjantai-iltaa teillekin! 💦💧💙

Jauheliha-soselaatikkoa

Sadeaamun huomenta!

Enpä tajunnut villatakkia aloittaessani millaisen urakan itselleni otin!? En viitsi edes ajatella, kuinka monta tuntia väkersin eilen hihoja, mutta yöllä puoli yhdeltä ne olivat valmiit. Pussittavat rumasti kainaloista, mutta koitan korjata jotenkin, jos ehdin. Aika monta epätoivoista ja turhautunutta hetkeä on jo ollut, ja varmasti niitä vielä riittää ennen kun takki on valmis. Helmaresori ja yhdistetty nappilista + kaulus puuttuvat. Jälkimmäiseen pitäisi etsiä, ja varsinkin löytää, sopiva pehmeämpi lanka. Kummankohan noista tekisin ensin..?

Vatsa kurisi koko päivän, mutta vasta illalla sain pakotettua itseni keittiöön. Hetken tuijottelin jääkaappiin ja koitin keksiä mitä tekisin. Pitää jo miettiä mitä käyttää pois, ettei jää reissun ajaksi kaappiin. Aloitin bataatista, neljästä porkkanasta ja muutamasta perunasta.

Kuorin, pilkoin ja keitin. Säästin keitinlientä, koska maitoa ei ollut. Voita laitoin tavallista enemmän ja niin nestettäkin, koska muusista tuli löysää.

Jauhelihasta tein kastikkeen.

Pienen osan laitoin rasiaan.

Loput sekoitin muusin sekaan. Koska oli nälkä, niin lusikoin kipollisen sellaisenaan kuin sosekeiton. Olin unohtanut laittaa punaista soosia, joten lisäsin sitä suoraan päälle. Nälkä lähti.

Oli jäähdyteltävä sose kunnolla ennen kun lisäsin sekaan pari kananmunaa sekä punaista soosia.

Kippasin soseen voideltuun uunivuokaan. Kuten monet teistä tietävät, niin minulla riittää itse tekemääni korppujauhoa. Ripottelin sitä vähän pinnalle.

Puolisen tuntia 225 asteisessa uunissa ja nyt on kulhollinen valmista ruokaa. Mausta en ole vielä varma, mutta hankala tuosta on kai pahaa saada. 😏

Kunhan olen juonut kahvit loppuun, niin paitaurakka jatkuu. Pitänee etsiä netistä vinkkejä kummasta kannattaa aloittaa - resorista vai listasta...

Jaa, että mitä minulle muuten kuuluu? Paljon mielialamuutoksia, jotka jo pelkästään syksy saa aikaiseksi. Masentaa paljon ja olo on kuin säällä ulkona - yhtä harmaa. Ikävä muuttaa (liian?) hitaasti muotoaan ja saa joskus (varsinkin) öisin miettimään, mikä meni vikaan ja mitä olisin voinut tehdä toisin. Kyllä minä tiedän, ettei se pähkäily auta eikä muuta mitään, mutta minkäs teet.

Olen huomannut pelkääväni parina yönä sillä hetkellä, kun sammutan valot ja koitan alkaa nukkumaan. Kyllä minä tiedän, että ovi on lukossa eikä sieltä kukaan ole tulossa. Onneksi saan itseni uskomaan sen ja olen välttynyt pahimmilta painajaisilta.

Raha-asioista lienee turha mainita muuta, kuin että vuokra sekä muut laskut on maksettu. Olen huomannut eläväni rahapäivästä seuraavaan niin, että tuntuu kuin unohtaisin elää ne päivät siinä välissä. Onneksi on se reissu edessä, mutta ainahan sekin etukäteen ahdistaa. Vali-vali-vali.

Juuri tupakalla käydessä ajattelin, että jos alkaisin Rovaniemellä tekemään päivittäisiä kävelylenkkejä, niin niitä voisi jatkaa palattuaan. Huomaan huonon kunnon rapistuneen entisestään, mikä on ihan loogista, kun liikkuminen on ollut paitsiossa helmikuulta saakka. Nyt kävelyä ei estä muu, kuin liikkeelle lähtemisen vaikeus.

Entinen työkaveri, jonka kyydeillä kävin lopun ajan töissä, soitti eilen ja kyseli kuulumisia. Kertoi samalla, että siellä töissä on yksi nainen, joka ei suostu ottamaan rokotuksia, koska "siitä lähtee kuulo"?!! Oma miesystävänsä on samassa paikassa töissä ja ottanut kaksi rokotetta menettämättä kyseistä aistiaan. Minun mielestä tuollainen henkilö pitäisi pistää pois töistä ihan muiden siellä olevien vuoksi. (Ja ottaa minut tilalle..)

Nyt on kahvit nautittu, joten voin lopettaa jupisemisen. Tänään teen paitaa täydellä teholla, huomenna on aika labraan verikokeisiin.

Torstaita.

PolkuHintoja

Puhutaan sukista.

Tiedän ja tiedostan, että moni voi olla kanssani eri mieltä, mutta nostan aiheen näin joulun lähestyessä esille kuitenkin. 

👉 KAIKKI tämän postauksen KUVAT ovat netistä! 👈

Aihe liittyy juurikin lankoihin. Jokainen, joka näinä päivinä ostaa lankoja, tietää, etteivät ne ole ilmaisia eikä usein halpojakaan. Toki moni meistä hamstereista hyödyntää tarjoukset ja ostaa lankoja varastoon silloin, kun niitä halvemmalla saa.

Facebook'in myyntiryhmissä näkee paljon käsintehtyjen villasukkien myynti-ilmoituksia, joissa ilmoitetut hinnat saavat minut haukkomaan happea.

Olen yhden kerran elämässäni saanut kudottua sukkaparin yhden päivän aikana. En muistaakseni toista kertaa.

Tottakai minä(kin) tiedän, ettei sukkia kutoessa voi laskea käytetyille tunneille hintaa, mutta nuo 4-5 euron hinnat sukkapareille suututtaa. Loukkaa tekijää, ja siis minun mielestäni.

Sitten on heitä, jotka kysyvät, että "teetkö sukat tai kahdet, jos ostan langat" eikä heillä useinkaan ole aikomusta maksaa teosta mitään.

Katsokaapa tätä: kirppikseltä tuollaiset sukat tuollaisilla hinnoilla? Uskomatonta!!!

Jotenkin veikkaan, ettei minulta kysytä tänä vuonna sukkia joulupaketteihin, koska en oikein liiku missään enkä siten tapaa ketään. Vannomatta paras, mutta jos joku sukkia haluaa, niin toivon, että kyselisivät ajoissa.

Villatakissa teen parhaillaan molempia hihoja yhtä aikaa. Mieliala vaihtelee koko ajan, kun välillä oletan onnistuvani ja välillä en sitten ollenkaan. Murr, mutta aion edelleen saada sen valmiiksi ennen Rovaniemelle lähtöä.

Niska sekä hartiat ovat juntturassa ja päätä särkee melkein päivittäin. Koitan muistaa venytellä.

Mukavaa alkanutta marraskuuta!