Jurnuttaa

Erityisherkkyys?

En ole perehtynyt aiheeseen, mutta tiedän olevani erilainen. Ollut kai aina. Siitä olen maininnut täälläkin joskus, että välillä, tai siis aina, pää rallattaa kävellessä. Joskus olen nauranut sille, että mitä jos jokainen ajatus tallentuisi johonkin? "Tupakan stumppi - lammikko - tädillä outo takki - tuokaan ei näe kännykältään mitään - hassu mainos - ruma auto - vihreät valot - lammikko..". 

Aistiyliherkkyys. Pitäisi varmaan perehtyä siihenkin. Miksi ihmiset maiskuttavat ja kolistelevat? (Miksi laivalla autokannella piipittää a.i.n.a.?) Miksi ihmiset kuorruttavat itsensä hajusteilla? Miksi purkkaa pitää mäiskyttää? Miksi ovet pitää PAISKATA kiinni? MIKSI IHMISET HUUUUTAAA??? 🙉

Tuo ei ollut alkuperäinen aihe, mutta liippaa siinä, että takerrun tarpeettomiin yksityiskohtiin. Helmikuussa kiinnitin huomioni siihen, että kahdessa eri kotimaisessa sarjassa esiintyi sama rappukäytävä. Tänään katsoin Taivaan tulet -sarjan kolmannen kauden avausjakson tallennuksesta ja kappas...

Tutulta näyttää. Oma naulakkoni on eteisessä peilin vieressä.

Ei minusta lavastajaa (tai juuri muutakaan) tulisi. 😅

Pitäisiköhän pukeutua farkkuihin ja mennä hetkeksi ulos? Päätä kiristää siihen malliin, että voisi olla aiheellista. Samalla voisin napata jotain HYVÄÄ leipää tulevien päivien työeväitä varten. Grrr. En tiedä, mikä jurnuttaa. 😝

Rappukäytävän alatasanteella on ollut jo ehkä neljä vuorokautta harmaa rollaattori. Olemme pähkäilleet naapurin kanssa sitä, koska olemme rapun ainoat vanhemmat asukkaat ja me molemmat pärjäämme vielä ilman. Muut ovat nuoria pareja vauvoineen. Stressaan näemmä sitäkin, että puuttuukohan kapine joltain, joka tarvitsisi sitä? Grrr. 😛

EDIT. Ensin se Vantaa ja nyt tämä. Mukana oli lapsi. Hitto! 😓

Eiku ulos! Njääh.

6./2024

Tallinna 05.-06.04.2024.

Odottavan aika on pitkä ja "näin kulutan aikaa" ♪♫♪♪. Kauhulla katselen ulkona tapahtuvaa 'näytöstä'. Lumipyry alkoi puolisen tuntia sitten ja lumi sataa vaakatasossa, yääh. Tuuli merellä pelottaa! Onneksi laiva seilaa Tallinnaan kahdessa ja puolessa tunnissa. Tukholmaan meno pelottaisi enemmän.

Ajattelin taas, että virkkuu olisi helpompi ottaa reissuun mukaan, kuin kudin. Päivien ilot -blogiin kommentoidessani keksin, että Pojalta saamassani kännykässä (nyt ON ystävätär, joka lupasi laittaa sen käyttöön! Halusin kuitenkin tehdä vielä laivareissun vanhan puhelimeni kanssa!) ei ole suojakuoria. Hip ja hei, sille voisin virkata jonkun kivan pussukan. Lankoja etsimään...

*     *     *

Arvasin, että tässä käy näin: ensin aikaa oli vaikka ja kuinka - nyt tulee kiire, koska tajusin, että liikenne todennäköisesti takkuaa. Tein eväät ja jouduin pettymään, kun suunnittelemani sämpylät olivat homehtuneet. Oli pakko ottaa toisia, joista en pidä. Ei ole leuhkat eväät, ei.

Nyt myräkkää päin. Toivottavasti ratikat kulkevat toivotulla tavalla! Jännittää!

*     *     *

Ratikat kulkivat kiitettävästi. Vaihdoin ratikkaa, kuten aina, Aleksanterinkadulla. Siinä vaiheessa lumipyry oli muuttanut muotoaan ja satoi isoja lumihiutaleita. Ihmiset olivat hassun valkoisia. Olisi tehnyt mieli ottaa jostain kuva, mutta en kehdannut.

Kävin tekemässä lähtöselvityksen ja palasin vielä hetkeksi ulos. Päiväristeilyllä oli ollut ihan kiitettävästi porukkaa.

Hytin numero nauratti - sama, kuin toissakerralla. Mukavampaa yksin...

Virkkasin tulevaa kännykkäpussukkaa ja kuuntelin The Voice of Finlandia.

Mustaa ja valkoista. Kovassa käytössä oleva kestokassi on Liisalta, kiitos!, ja pienemmässä oli tuo virkkuu. 

Ja TAAAAAS tulee sänkykuvat, kun en voinut mennä kannelle ottamaan kuvia. 😆

Ai stana, kannelle menosta tuli mieleen uutinen, jonka luin tänään. Samaan aikaan samassa satamassa oli nainen hypännyt laivasta mereen. Ei samasta paatista, mutta silti. HUH. 😱

Joku mies alkoi tupakkakopissa juttelemaan. Mikäs siinä, mutta törmäsimme uudestaan kaupan kassalla, jolloin hän kutsui käymään hytissään, jossa matkasi kahden naisen kanssa. Väittäisin heidän kaikkien iäksi jotain viisi vuotta ja risat omaa ikääni enemmän. Vein (raahasin) ostokseni hyttiin ja nappasin saamani (tyhjän) tölkkikassin mukaan "viemiseksi".

Siirtyessäni hytistä pois huomasin kaksi naista, jotka olivat selvästi selkeästi hukassa suunnasta. Kuinka ollakaan he tapailivat ääneen hyttinsä numeroa ja se sattui olemaan se sama, johon olin saanut kutsun. Pyysin seuraamaan ja heidän hämmästyksekseen menin mukana samaan hyttiin. Oli kerta kutsuttu.

Ihmisiä ON erilaisia, tiedän. Mies ja toinen naisista olivat ihan mukavia. Mutta se toinen nainen!?? Kuin olisi myrkyn niellyt! Jos katse voisi tappaa, olisin menehtynyt sekunti sekunnilta koko siellä oloajan! Että "me ollaan kolmestaan tultu ja kolmestaan ollaan". Koitin sanoa, että olen tasan sen aikaa, että juon mukaan ottamani lonkeron. 

Niin teinkin, ja koitin ottaa kuvan heidän hyttinsä ikkunasta. Että miksi en maksa viittä euroa ikkunasta hytissä, heh heh. 😁 Pitäisin koko ajan verhot kiinni eli ihan sama, ettei sitä ikkunaa ole. "M-m", Tukholman reissulla eri asia. Katsokaa nyt tuota ikkunan suomaa maisemaa?

Poistuin paikalta, mutta näin kyllä myöhemmin, kun se "suu kuin sateenvarjo" -nainen joraili ihan into piukeena laivan ravintolassa. Ei varmaan huomannut minua. 😅

Kävin karaokessa ja lauloin peräti kolme kappaletta. Löysin mukavaa pöytäseuraa kahdesta miehestä. Nukuin hyvin kahdeksaan saakka! Eväät tulivat kotiin koskemattomina.

Huomasin aamulla ostaneeni vahingossa kolmen litran pänikän roseeta valkoviinin sijaan. Kävin vaihtamassa sen ja kuulin myöhemmin, että sekin olisi käynyt. Toin sen lähibaarin tarjoilijalle, joka vast'ikään muutti samaan taloon. Olipa hauskaa tavata "meidän" sisäpihalla.

Lupasi laittaa maanantaina "uuden" puhelimeni käyttökuntoon, kiitos! 💚

Nyt ei "tarvitse" hetkeen mennä laivalle ennen uuden henkilökortin saamista. 😇

Leppoisaa lauantai-iltaa!

Kolme kuvaa - huhtikuu

Harmahtava hoo.

Haasteen on aloittanut Kristiina K. Kolme kuvaa kuukauden ensimmäisellä kirjaimella. Minun h -kuvani ovat tällä kertaa aika aneemiset, pahoittelen. 😳

Hansikas.

Sormikkaita, lapasia, rukkasia. Parittomia näkyy kaduilla tämän tästä. Olen minä nähnyt yhden parinkin, mutta ne katosivat vuorokaudessa. Toivottavasti se oli niiden omistaja, joka löysi ja poimi ne talteen!

Hiuslenkki.

Ponnari, lenksukka. Kun kerran tai kaksi kiinnittää huomionsa tällaiseen, niin niitä näkee joka paikassa. Puhtaimman näköiset saattavat sujahtaa taskuuni... 😇

Hana.

Pakko myöntää, että otin kuvan työpaikan lastauslaiturilta ihan vaan kolmanneksi h-kuvaksi. 😸

Haaste on kiva, kiitos, ja lupaan keksiä hauskemmat kuvat toukokuulle! Ajatelkaapa, että ensi kuun jälkeen tulee kuukausi, jolloin ollaan jo juhannuksessa?! 😅

Mitkä ovat sinun h -kuvasi?

Bataatticurrya kikherneillä

Eilen oli keittiöpäivä.

Päätin alkaa taas vaihteeksi kokeilemaan rohkeammin uusien ruokien tekoa. Siihen inspiraatiosysäyksen sain kuiva-ainekaapissa piilottelevasta kikhernetölkistä (en ole käyttänyt aiemmin). Ideana on käyttää pois ns. hätävararuokia ennen uusien hamstraamista. 😇

Samassa kaapissa nököttää purkillinen kookosmaitoa.

Kuukkeloin jo lukuisia ohjeita "nuoraksi" ja ajatus alkaa hahmottua. Tämä bataatticurryn ohje on K-ruoka -resepteissä ja tiedän jo nyt, että jätän pois (tietysti) valkosipulin sekä myös pinaatin, josta en oikein pidä. 

Mietin bataatin korvaajaksi lanttua, jota on edelleen pakkasessa? Taidan kuitenkin kipaista kauppaan ostamaan bataattia...

*     *     *

Ja niin Stansta kipitti kuivuneita (melkein jäättömiä) katuja pitkin lähikauppaan, jos toiseenkin. Ihan uskomatonta, että punnitsin eri bataatteja saadakseni pussiin mahdollisimman tarkasti 600 grammaa!? Onko ne muuten mainittu ohjeen painossa kuorilla vai ilman? 😁

Pinaatti mietitytti. Päädyin ostamaan pakasteversion (0,59 euroa), koska tuore (luomu) maksoi melkein kolme euroa!? Pistin pussin pakkaseen, jotta käytän sen joskus johonkin. Ehkä vaikkapa pinaattilettuihin? En ole niitäkään tehnyt koskaan itse.

Päätin noudattaa ohjetta jopa niin tarkasti, että menin varta vasten ostamaan purkillisen ohjeessa mainittua tandooricurrytahnaa viereisestä kaupasta. Nyt alkaa Stanstalla valkosipulisiedätys? 👀🙊

Juustosiivuja ostin mm. laivaeväitä varten.

Samoin sämpylöitä.

En välttynyt heräteostoksilta, koska jauhelihalle jäi hintaa enää vain kaksi ja puoli euroa. Laitoin pakkaseen.

Ostin myös itselle entuudestaan tuntemattoman juuston sekä sen seuraksi 'pakolliset' suolakeksit.

En ole koskaan huomannut, saati maistanut, chilillä maustettua valkohomejuustoa. Kuulin sen olevan pehmeää ja hyvää! (Varmaan olisi Sartsalle ihan herkkua..?! 😄 Anteeksi, mutta tulet näistä chili- ym. mausteisista tuotteista aina mieleen. 🤍 )

Tiskasin juuri toista tuntia ja nyt väsyttäisi. Ei auta. Ei muuta kuin kuivaamaan kattilat ja muut isommat astiat pois pöydältä. Kuorimaan ja pilkkomaan bataatit sekä sipulia, ja niin edelleen! Huoh, mutta onhan tänään syötävä.

*     *     *

Mainitsemistani aloitin.

Teki mieli laittaa osa bataattipaloista pakkaseen, mutta (onneksi) maltoin mieleni. Pannulle vaan.

En omista ohjeessa mainittua juustokuminaa, joten maustoin vain suolalla ja pippureilla. Reilun viiden minuutin jälkeen siirsin nuo isoon kattilaan ja lisäsin kookosmaidon.

Sitten kikherneet, kiehautin ja annoin muhia.

Samaan aikaan keitin riisiä, josta en vaan näemmä pidä. Syön paketin loppuun kyllä, mutta ostan seuraavalla kerralla jotain muuta.

Tein huomaamattani vegaaniruokaa, heh. Voin suositella reseptiä - tätä teen toistekin! 😋

Sekoitin riisit ja curryn yhteen, jotta kumpaakaan ei jää yli. Jäätelörasia tuli täyteen. Illalla vielä herkuttelin...

Eipähän tarvitse kokkailla muutamaan päivään.

Katson kauhulla säätiedotusta. "Karmiva lumimyräkkä iskee Suomeen".Päivällä alkaa sataa lunta ja sitä kertyy kuulemma kymmenen senttiä. Tuulta 'luvataan' jopa viisitoista metriä sekunnissa, huh. Mahtaa tulla varsinainen risteilysää. Pitänee käydä ostoksilla heti, kun kauppa aukeaa. Lopun aikaa vietän hytissä. Lankaa mukaan! 😉

Pidätkö sinä kikherneistä? Entä kookosmaidosta?

Kultamitali ja spaghettiteline

Mahtavaa, että on VASTA torstai!

Otin saman aiheen esille facebook'issakin, mutta jatkan tänne. Tuli eilen äidin kanssa pitkään jutellessa puhetta lasten ja nuorten kyvystä käsitellä tunteita. Hyss hyss ja sitä rataa. Pirkkopetteri pahoittaa mielensä jostain ja hänelle määrätään lääkitys ja varataan aika nuorisoterapiaan? Eipä sillä, voi se monelle antaakin apua - se ei ollut nyt pointti.

Tuli mieleen, että silloin, kun tyhjensimme Naapurittaren kanssa äidin asuntoa, niin koitin keksiä isävainaan voittamille mitaleille ja pokaaleille hyödyllistä jatkokäyttöä. Naapuritar soitti tutulle miehelle, joka omistaa useamman päiväkodin Rovaniemellä. Tarjottiin sinne kisapalkinnoiksi. Kuinkas siinä kävikään...

Mies ei huolinut palkintoja, koska päiväkodeissa ei saa enää järjestää urheilukilpailuita. Ei saa kokea eriarvoisuutta eikä pettymyksiä, täh? En ymmärrä. Kuinka ne lapset sitten oppivat toipumaan pettymyksen tunteista? Käsittelemään niitä. Tätä aihetta varten kuvasin keittiön ilmoitustaululla roikkuvan mitalini - en siksi, että tajuaisin samalla voittaneeni tarhan hiihtokisoissa VIISIKYMMENTÄ VUOTTA sitten. 😆

Piti kiertää tarhan pihaan tehty latu kolmeen kertaan. Pysähdyin kahden jälkeen ja minulle HUUDETTIIN (sitäkään tuskin saa enää tehdä?), että jatka kierros vielä. Tein työtä käskettyä ja voitin kisat. 😇

Polemiikki jatkuu median ja somen välityksellä/myötä. Mikäs siinä, JOS tajutaan, opitaan ja toimitaan. Tehdään maailmasta, tai ainakin edes Suomesta, lapsille ja nuorille turvallisempi paikka elää. Muistetaan kuunnella ja olla läsnä. 👪💕

*     *     *

Olen iloinen aamulla tekemästäni keksinnöstä! Löysin taannoin taloyhtiön metalliroskiksesta (Ikean?) ruokailuvälinetelineen ja nyt sille käyttöä. Spaghettipussit ovat tähän asti maanneet kaapissa poikittain muiden ruokien päällä. Eivät makaa enää. Teline on sen verran korkea ja tukeva, että on ihan täydellinen tähän tarkoitukseen. Pidän pastat pusseissa poissa pölyyntymiseltä. 😅

Nyt olen maksanut puhelinlaskun sekä huomisen risteilyn. Mietin repun laittamista selkään, matkakortin lataamista ja kauppareissua kauemmaksi. Sieltä löytyy mm. Tokmanni ja Lidl. Kananmunia, ruokaöljyä, juustoja ja ties mitä muuta (maltillista, heh). Nastat kenkien alle ja menoksi!

EDIT. Paljon myöhemmin huomaan jämähtäneeni taas kerran läppärin ääreen, mutta mitäs siitä, kun on vapaapäivä. Päätin jättää lähtemättä isompiin kauppohin, koska on syytä käyttää vanhoja pois ensin. Tullee halvemmaksi hakea lähikaupasta öljy ja munat. Ilman repullista heräteostoksia, niih kerta. 😄 

Paistaahan teilläkin ihana kevätaurinko?

Viikon viimeinen työpäivä, ja jämislappu

Teksti pomppii kuin Stansta lammikoiden yli. 😅

Tänään on ollut hyvin vaihteleva sää töihin mennessä ja sieltä palatessa! Heräsin aamulla ihan ajoissa ja olisin ehtinyt hyvin yhdeksäksi, mutta jäin vielä tunniksi katselemaan poikittain satavaa lunta kotoa käsin. Piipahdin kyllä paheilla ja koitin samalla saada vinkkiä jalkineisiin. Jäistä, mutta nastat alle vai ei?

Päädyin maihareihin ilman nastoja. Nooh, olisi niitä kyllä osan matkaa tarvinnut. Vedin huivin nenän yli ja pipon melkein silmille. Oli hupparin huppu sekä takin huppu. 

Oli (on) surullista nähdä kaikkialla lippuja puolitangossa. 😰

Töissä oli hiljaista. Vähän porukkaa paikalla ja jopa pomo oli pois. Vielä kerran tein kuusisataa läpyskää ja nyt niitä jäi enää muutama nippu, joissa ei kauaa (muilla) mene. Viimeinen tunti oli oikea kitutunti, kun tuntui, ettei silmät pysy auki. Edes mukillinen tuoretta kahvia ei piristänyt. Kotimatka oli osittain liukasta, loskassa loiskuttelua, lammikoiden yli harppomista sekä tuulta vastaan taistelua. Lumipyry oli onneksi loppunut ja aurinko koitti puskea pilvipeitteen läpi.

Tuntuu mahtavalta, että edessä on neljä vapaapäivää! Viime viikko oli jotenkin niin raskas ja täynnä kaikkea. Maanantaina Pelastusarmeija, ti-to töitä ja torstaina vielä töiden jälkeen siivousreissu. Perjantaina saunakyläily. Nyt ei ole muita varsinaisia suunnitelmia, kuin mennä laivalle ehkä perjantaina. Vähän "pakko", kun henkilökortti vanhenee ensi viikolla.

Sain illalla valmiiksi laivalla aloittamani jämälankatyön. Sanoin tällaista ennen patalapuksi, mutta huomaan itse käyttäväni vastaavia kattiloiden alla pannunalusina.

Tällä kertaa molemmat puolet ovat aika samanlaiset. Langanpätkiä kului 89 grammaa.

Piipahdin kaupassa töistä tullessa. Hevihävikkilaatikko oli täynnä, mutta poimin siitä vain kuusi omenaa ja kaksi banaania.

Tarjolla olisi ollut monta pussillista sitruksia (appelsiineja ja mandariineja), mutta epäilin niiden jäävän itselläni syömättä. 

Otin viime yönä salaman kanssa kuvan niin terhakkaasta viirivehkan kukasta. 🌼

Päikkäriaika. Jospa tällä kertaa saisin nukahdettua hetken, niin saattaisin innostua illalla puuhailemaan keittiössä. Ja/tai kutomaan.

Nukutko koskaan päiväunia?

Paluu arkeen keltaisin kuvin

Pyhitin pääsiäisen postausvapaaksi, pahoittelen. 😇

Ajattelin aloittaa arjen osallistumalla Repolaisen värihaasteeseen, vaikka myönnettäköön, että ottamani keltaiset kuvat ovat hieman tylsiä.

Säästöpossu on jostain - en muista mistä. Ainakaan en ole sitä käyttänyt vuosiin ja se näkyy pölyn määrässä, heh. 🙈

Sirottimet 'asuvat' keittiössäni, eivätkä nekään käytössä ole. Koristeena vain.

Banaanit ostin tänään matkalla töihin. Söin toisen, jonka jälkeen sattui mahaan.

Kahvitauolla kiinnitin huomioni teepusseihin. Kyllä siinä pari työkaveria katsoi kuvaamistani hämmentyneenä.

Bingolappu on viime perjantailta. Ei ihme, etten voittanut mitään, kun katsoo virheellisesti merkattua lappua.. 😆

Törmään työpäivinä matkan varrella ränniin liimattuun tarraan, enkä oikein ymmärrä...

Onneksi niitä Svenska nubbar -vihkosia ei ole enää ihan kamalasti. Täppäilin tänään 610 kappaletta eli 1220 tarraa, ja se homma alkaa olla niiiiiiin tylsää. Tylsä oli sääkin töistä tullessa, kun vettä sataa ja tuulee kovaa. Ja tylsä olen minäkin, joten taidan ottaa pienet nokoset.

Koska vihreä-haasteeseen kuvasin vihreät sälekaihtimet, niin...

Ihan kamala se Vantaalla tänä aamuna sattunut kouluampuminen!!! Pistää miettimään, että missä se lähisukulainen on mahtanut asettaan säilyttää niin, että 12-vuotias on sen saanut ja vienyt kouluun? Yksi lapsi on kuollut ja kaksi kriittisessä tilassa. Joidenkin "mestaripiirrokset" eivät palanneet koulusta kotiin tänään. Voi surku! 😥

Voimia!