Maanantai 20.04.2020.
Kirjoitin äidille "etähalaus meiltä"-kortin ja liitin siihen teettämäni valokuvan meistä Tupon kanssa. Kuva on otettu jollain etelänreissulla; Tupon nenä on poskeani vasten ja takana näkyy meri sekä joku vuori. Tunnelma on herkkä ja kuvassa huokuu lämpö. 💕
Samalla vein postiin ne neljät villasukat ja yllätyin paketin hinnasta. Ostin laatikon paikan päältä (2,50€). Tiesittekö, että kun minulla ei ollut antaa vastaanottajan puhelinumeroa, niin paperisesta saapumisilmoituksesta veloitettiin 1,90 euroa?!! Koko lähetyksen hinnaksi tuli huikeat 14,30 euroa!?! Seuraavalla kerralla otan selvää esimerkiksi Ärräpaketista... (Olisi vissiin maksanut vain reilut kuusi euroa!?)
Olin sunnuntaina käynyt netissä Omakannassa, josta löytyi yllätys: minulla oli siellä valmiina sähköinen antihistamiiniresepti, joka oli voimassa ensi vuoden puolelle saakka! Siispä kävelimme seuraavaksi apteekkiin, josta hain allergiaan auttavat sata pilleriä. Käyttämäni Cetirizin oli loppu ja sain tilalle Heinix'iä, jossa on sama vaikuttava aine. Yes.
Apteekista kävelimme Saiturinpörssiin. Omalla ostoslistalla oli paristot...
...sekä pippuria. Olen käyttänyt niin railakkaasti Mammalta joululahjaksi saamaani motorisoitua pippurimyllyä, että se kaipasi täytettä. Koska kahdella eurolla saa neljä pussia mausteita, niin ostin samalla Tupolle chilijauhetta.
Sorruin vain kahteen kerään lankaa. Mielessä on tehdä räsymattosukat, joihin upotan kaikki kirjavat jämälankakerät. Niihin tuo vihreän sävyinen.
Ja TAAS tein yhden heräteostoksen, koska "oli niin halpaa". Shampoo maksoi euron.
No nyt: VAPISKAA Vanha rouva sekä Sartsa!!! 😀😂😁
En tietenkään vielä tiedä, onko tuo (näemmä eri kuin mainoskuvassa..) "soiva peli", mutta hankin tuollaisen sekä paketillisen liimapuikkoja. Tästä se lähtee - eikä paluuta ole, vai mitä? 😆
Jatkoimme matkaa Hakaniemeen.
Poikkesimme juomakaupassa, josta Tuppo osti pullon "käsidesiä".
Menimme istumaan Tokoin rantaan ja desinfioimme kroppiamme sisäisesti ihmisiä sekä maisemia katsellen.
Huomaan kuvasta, että (karsean ylikasvaneen kynnen lisäksi) siinä näkyy vanha peukalon arpi. Tuossa nivelen oikealla puolella. Pudotin siihen 90-luvulla varastohommissa pinon terästerjottimia niin, että sormesta lähti pala.
Olihan siellä rannassa lasten ja koirien ulkoiluttajia sekä lenkkeilijöitä. Oli lämmin.
Kuvien värittömyydestä huomaa, että kesään on vielä matkaa. Tosin se vihreys yllättää joka vuosi siinä kuin ensilumi autoilijat.
Jatkoimme matkaa sieltä täältä kierrellen.
Kävin matkalla kaupassa ostamassa lisätarpeita tortilloihin, joita söimme illalla. Hih, ei kuvaa tällä kertaa.
Näitä hassun innovatiivisia pyörätelineitä oli kaksi.
Pysähdyimme vielä Tauno Palon puistoon, jossa tulee käytyä aniharvoin. Tien toisella puolella olevilla Josafatin kallioilla viihdymme useammin. Ainakin kesällä.
Toimme ostokset kotiin ja jatkoimme vielä yhteen puistoon. Tälle krokotiilille pitäisi keksiä nimi??? Ehdota?
Soitin illalla äidille ja koska huolestuin, niin soitin myös Naapurittarelle. Hän kävi katsomassa, soitti ja kertoi, että nyt ei kaikki ole hyvin. Hän oli käskenyt äitiä ottamaan puhelimen sängyn viereen ja käski soittaa vaikka keskellä yötä. Huolestuttaa. 😢
Ilmankos ei nukuta!? Kello on vähän yli kuusi aamulla ja valvon odottamassa, että voisin soittaa äidille. Onneksi tänään on tiistai eli kotihoitopäivä. Tuntuu, että jotain on tapahtumassa. TOIVOTTAVASTI olen väärässä!!! Lähettäkää äidille enkeleitä, jooko? 🙏
Liskonainen oli linkittänyt facebook'issa tekstin, joka pistää ajattelemaan. Jos Sinulla on aikaa, niin suosittelen käymään lukemassa lusikkateorian täällä.
Huomenta tähän päivään!
Aurinko paistaa taas.
Istuin eilen melkein puolitoista tuntia parvekkeella ja juttelin äidin kanssa puhelimessa. Tunnin verran puhuimme niitä sun näitä, mutta sitten otin puheeksi päivämäärän. Että tiedostiko hän, että isän poisnukkumisesta oli tasan neljä vuotta? Ei ollut ajatellut asiaa tarkemmin, mutta "joskus näihin aikoihin".
Tuli itselle paha mieli, että 'tässä minä nyt muistutin asiasta'. Otin muiston esille, vaikka äiti ei ehkä halunnut menetykselle päivämäärää. Juttelimme päivään liittyvistä asioista ja siitä miten äiti silloin koki isän lähdön. Kertoi siitä hetkestä, kuinka piti väsynyttä miestä kädestä ja sanoi: "lähde vaan, lähde rauhassa, minä pärjään kyllä!". Kaksi henkäystä ja mies nukkui pois.
Äiti kertoi, että se on kirkas hetki. Tulee tunne, että on jonkun suuremman äärellä. 💓
Hän ei ollut kutsunut hoitajaa vaan oli katsonut kellon olevan tasan viisitoista. Kun hoitaja oli saapunut, oli äiti kertonut, että "eksitus klo.15.00.". Kertoi, että häneltä ei missään vaiheessa kysytty kuinka hän voi. Se tuntui meistä molemmista todella pahalta. Myöhemmin äiti oli puhunut asiasta jollekin hoitajalle ja siihen oli luvattu puuttua.
Puolisen tuntia puhelimme päivästä neljä vuotta sitten ja kerroin lukeneeni täältä blogistani Poikani kanssa tekemästämme reissusta. Että enpä olisi ilman blogipäiväkirjaa muistanut, että Pojan kello pysähtyi vaarin poismenon aikaan.
Ja sitten parvekkeelle lensi kimalainen. ISO kimalainen!
Minä tietysti ryntäsin sisälle ja katsoin lasin läpi kuinka otus pörräili ympäri parveketta. Itse en uskaltanut mennä sinne, mutta Tuppo-rohkea otti minulle pörriäisestä kuvan. Lopeteltiin äidin kanssa puhelu, mutta hetken päästä soitin vielä uudestaan.
Sanoin äidille, että "mitä jos se olikin isä, joka tuli merkkipäivänään tervehtimään?". Että voisiko tulla ensi kerralla vaikka perhosena? Äiti naurahti ja kysyi: "voisikko sie ajatella isääs perhosena?". No EN. Saatiin hyvänmielen naurut. Pus. 💕
Sytytin kynttilän kolme varttia myöhemmin, tasan kolmelta. Ikävä, mutta rauhallisella tavalla.
Aloitin uuden sukan. Yksi silmukka kiertäen oikein, yksi nurin -resori mustalla langalla edistyi hitaasti. Pääsin varren kuvion alkuun, kun Tuppo teki lähtöä ulos. Mieleni taisi olla vähän apea, joten päätin lähteä mukaan tuulettumaan. Puolitoista tuntia kierreltiin ennen kun palattiin katsomaan Masked Singer'iä.
Ohjelman jälkeen kävin vielä yksin ulkona ja puhisin puiston puille pahaa mieltäni kolme varttia. (Joku koira teki takkini hihaan palkeenkielen hampaillaan..) Palattuani nukahdin harvinaisen aikaisin ja nukuin muutaman tunnin, jonka jälkeen herättyäni Tuppo vaistosi mielialani. Että vieläkin ahdistaa ja jotenkin harmittaa. Kyllä mies tietää miten naisensa...
Olen nähnyt kahtena yönä peräkkäin unta mummostani. Koskaan ennen en ole. Tosin kerroin unesta eilen äidilleni ja se saattoi aiheuttaa saman ihanan naisen paluun. Molemmissa unissa oli kukat isossa roolissa, mutta mummovainaa olikin ihan mestari kasvattamaan kukkia. Pieni, mutta todella suurisydäminen karjalaisnainen eli melkein satayksi vuotiaaksi. 💖
Kuten olen kertonut, niin minut on adoptoitu. Muistan hyvin, kuinka pikkutyttönä kysyin mummolta rakastaako hän minua, vaikka en ole verisukulainen. Muistan myös sen melkein kipua aiheuttaneen halauksen, kun hän sanoi: "ÄLÄ KOSKAAN enää kysy moista!". Enkä kysynyt.
Saatan olla hieman taikauskoinen, mutta en voi olla ajattelematta, että eihän äidinäiti vaan olisi kertomassa minulle, että olisi tulossa hakemaan tytärtään, eihän?! En voi olla ajattelematta, että sitten kun äitiä ei enää ole (se hetki on väistämättä joskus edessä), niin onko minulla enää ketään? On toki Poika ja Pojanpoika, sisko ja veli sekä toivottavasti edelleen Tuppo. Mutta kuitenkin.
No niin, nyt tuo on 'sylkäisty ulos' mielestäni. Päätän, että tästä tulee ihan hyvä päivä ja siirryn jatkamaan sen sukan kutomista.
KIITOS, että sain avautua!
Ja taas mennään hellan äärelle.
Jauheliha vaan on niin helppoa, hyvää ja moneen taipuvaa. Suhteellisen edullistakin moneen muuhun lihatuotteeseen verrattuna. Minä voisin syödä sitä 'aina'. 😋
Mutta aloitetaan eilisen kokkailun 'purkaminen' sosekeitosta. Kuten aina, niin lavuaariin pääsivät perunat, porkkanat sekä bataatti.
Yritin valita järjestyksen kovimmasta pehmeimpään, kiitos keskenjääneen ammattikoulun (ravintola-alan peruslinja). Ensin siis bataatti, joka oli tylsähköllä veitsellä haastavaa pilkkoa.
Seuraavaksi porkkanat, jotka ovat kovempia kuin...
...perunat.
Keittelin niitä merisuolalla maustetussa vedessä. Seuraavaksi nappasin kaapista (uudesta pussukasta) sipulin, omenan ja punaisen suippopaprikan.
Pottujen, porkkanoiden sekä bataatin muhiessa pilkoin muut.
Paistoin noita aika pitkään miedolla lämmöllä ripauksen sokeria kera.
Otin keitinliemen talteen.
Soseutin perunat, sipulit, porkkanat, paprikat, omenan sekä bataatin sauvasekoittimella, koska meillä ei ole ruokaohjelmissa aina käytettävää blenderiä. Omassa Kotona taitaa olla, mutta en ole käyttänyt sitä koskaan. Tässä välissä keitin Tupolle muutaman perunan.
Yksi syy sosekeiton tekemiseen oli jääkaapissa olevat juustot, joissa ei ollut enää ikää viipyä siellä kauempaa eikä minulla luonnetta jättää niitä käyttämättä.
Näitä ja mitä vaan juustoja pitäisi olla AINA jääkaapissa kaikkea varten, minun mielestäni!!! Ja voita ja kermaa.
Lämmitin kattilassa purkillisen ruokakermaa ja sulatin juustot siihen. Meinasin vahingossa lisätä pippuria, mutta onneksi muistin toisen juuston olevan täynnä sitä.
Lisäsin soseen sekaan pikkuhiljaa keitinlientä surruutellen samalla sauvavatkaimella. Sitten lisäsin norona kerma-juustoseoksen. Lisäsin vielä sekaan vähän Sambal Oelek'ia sekä kasvisfondueta.
Kiehautin nopsaa ja voilá. Tuppo ei minun onnekseni oikein syttynyt tuohon (kuten ei mihinkään sosekeittoon) niin paljon kuin minä, joka jälleen hehkutin keitoistani 'parhaaksi ikinä'. Minulle jää enemmän! 😋
Jauhelihasta tein perinteisen kastikkeen, "koska tykkään siitä AINA".
Olin ostanut aurinkosalaattia.
Syötyään urheasti sosekeittoa Tuppo sai perunoita, spagettia, jauhelihakastiketta sekä salaattia. Kuva on omasta annoksestani. (Hah, onpa lapsen ruoan näköinen, mutta niin hyvää!)
Innostuin vielä tekemään Ahvenanmaan pannukakkua, joka eroaa perinteisestä mukaan keitettävien mannaryynien vuoksi. Mukailin tätä ohjetta. Kananmunia oli vain kolme, uuni on surkea ja minä vielä surkeampi pannukakun tekijä. Lopputulos näytti varsin värittömältä, lättänältä ja surkealta, mutta maussa ei ollut mitään vikaa.
Että minä tykkään Tuposta: mitä ilmeisimmin mies 'saattaa pitää minusta', sillä hän näki vaivaa rakentaessaan kuvattavan arvoista taideteosta pannarista tänne blogiini?!! Eikö olekin söpö (mies sekä) esillepano? 😻
Ps. Voisitteko kertoa kommenttilaatikossa oman takuuvarman/parhaan pannarireseptin? Kiitos! 😸
Ps2. Vihdoinkin: tänään MÄMMIÄ!!!
Ps3. Isän poisnukkumisesta on päivälleen neljä vuotta. 😢
Aurinkoista lauantaipäivää!
Sainpas valmiiksi.
Eilen aamulla satoi lunta ja räntää. Ei paljon, mutta vähän kuitenkin.
Arvaan kyllä kuka naapurista oli käynyt pihalla toteuttamassa itseään. Hän on vallan reipas ja ujostelematon tuttujen poika. Olisikohan jotain 4-5 vuoden vanha.
Lumiukolta oli pudonnut nenä, toinen silmä ja nappi.
Yritin käydä nostamassa ne paikoilleen, mutta ukko oli jäisen vetäytyvä. Niinpä nostin pudonneet osat päälaelle. Vaadittaneen hieman isompi hyppy rusakolta jos se sattuu apajille.
Mutta ASIAAN!? Sain tänään tehtyä viimeisen sukan Tampereelle lähtevään settiin. Kannatti purkaa se edellinen varsi, sillä nyt värit kohdistuivat vallan mallikkaasti.
Minulta pyydettiin kahdet samanlaiset sukat veljeksille; koot 37 ja 42. Tässä:
Tilaajalle itselleen sekä tyttärelleen löytyi valmiit sukat "varastosta".
Nyt on setti valmis pakattavaksi ja postitettavaksi. Hyvä minä! 😊
Mielessä on parit erilaiset sukat, mutta taidan pitää tämän illan 'vapaata', sillä olen seissyt hellan ääressä useamman tunnin. Niistä huomenna, ja pitkästi.
Ihanaa ja mielenmukaista alkanutta viikonloppua!
"Rakkaalla lapsella on monta nimeä."
Olen kirjoittanut tämän tammikuun lopulla ja jättänyt lojumaan luonnoksena. Laitan tämän nyt, jotta seinälläni olisi muuta kuin kokkailua, koronaa, kahvia, kitisemistä tai kutomista. 😃
Aiempiin kirppis-postauksiin liittyen tuli mieleen lompakot. Lompsat, kukkarot, rahapussit, lämiskät, pussukat, pörssit... Oma pieni lompakkoni on ollut jatkuvassa käytössä vuosia.
Jostain kirppikseltä tuokin on sillä kolikko-osion sisällä lukee Hjalmar Felix.
Nyt kolikkopuolen alta on pinta hajonnut ja on vain ajan kysymys milloin kolikot putoavat verkkokankaan läpi.
Koska kannan mukanani varsin pientä 'käsilaukkua', niin lompsankin on oltava pieni. (Tämä on käytössä edelleen..)
Ostin kirppikseltä 'uuden' vanhan seuraajaksi. Valmiiksi.
Korteille on oltava riittävästi tilaa ja seteleiden (jos niitä on) on mahduttava niitä taittelematta.
Kolikkopuolen pitää olla toimiva ja käytännöllinen.
Tupon luona minulla on oranssi lompakko, jossa säilytän kortteja ynnä muuta, joita en tarvitse mukana. Joskus jemmaan sinne myös rahaa...
Ja kun laitoin blogiini hakusanan 'lompakko', löytyi sieltä juttu sellaisesta, jonka ostin aikoinaan facebook'in kirppissivulta Tupolle.
Tuo on ollut käytössä melkein kuusi vuotta!? Ja on edelleen.
Itse en henkilökohtaisesti osaisi käyttää suurta lompakkoa. Joillakin kulkee mukana 'puoli omaisuutta' ja sisältö on kaikenkattavaa. On käyntikortteja, kuitteja ja vaikka mitä.
Minkälainen lompakko Sinulla on?
