Oikeasti tomaatti?

Ps. Sebastian.

Olin tänään töissä, kun Tuppo laittoi minulle kuvan. Muutkin saattavat muistaa projektin alun?

Tänne tultuani menin tietysti itsekin kuvaamaan ihmettä. Kyllä, sieltä löytyi tämmöinen:

Olemme jutelleet Tupon kanssa, että ihan sama tuleeko mitään, mutta kasvien kasvamista ja tuuheutumista on ollut hauska seurata. Meillähän ei ole koskaan ollut edes yhteistä kaktusta saati muuta vihreää. 

Tuosta iloissamme juomme juuri jälkiruoaksi ja 'juhlapäivän' kunniaksi (tosin Tupon keskimmäisellä tyttärellä on tänään syntymäpäivä - juhlapäivä siis iskälläkin) leivoskahvit.

Leivokset ovat peräisin ruoka-avusta, jossa kävin eilen.

Palaan vielä kyseiseen asiaan, mutta myöhemmin. Nyt herkutellaan. (Huomaahan Vanha rouvakin?)

Pitäisi vielä nyt illalla lähteä käymään kaupassa sekä Omassa Kotona...

Palataan!

Aurinkoista huomenta!

Tiistaiaamu ja pieni hetki aikaa.

En sitten tiedä, olinko käyttänyt kroppaani siivoushommissa erilailla, mutta eilen aamulla jalat olivat kuin rautakangella tuetut tukit. Suoriuduin työpaikalle, jossa minua odottivat ne loput höyhen-heijastimet. Pussitin ne ensin ja kun tuli aika laittaa ne pahveihin, sain tuliterän sähköllä toimivan nitojan. Ystävystyimme oitis. 😏

Sain tehtyä kaikki valmiiksi ja kun olin valmis, oli enää viisi minuuttia työaikaa jäljellä. Tarkka tyttö. 😊

Täytin juuri äsken työttömyysaikaa koskevan hakemuksen ja pääsin 'kirjaamaan' siihen ensimmäistä kertaa 'kuntouttavassa työtoiminnassa' ja tunnit päälle. Hyvin onnistui ja maksu saapuu torstaina. Nyt vaatteet päälle, eväät mukaan ja kohti nitojaa...

Toimivaa tiistaita teillekin!

Uusi viikko edessä

Miksi on maanantai?

Uuh, nyt kyllä väsyttää. Mitä ilmeisimmin usean päivän tiskailut, siivoilut sekä hillojen keittelyt kostautuu juurikin tähän aamuhetkeen. Silmät eivät meinaa aueta millään. Mutta heräsinpä taas seitsemältä ennen kellonsoittoa. 👀

Ei sinne bingoon tullut eilen paljoa porukkaa, mutta sen verran kumminkin, että vedin viisi kierrosta. Pelien jälkeen kirjoittelin neljä korttia, jotka vein samantien postilaatikkoon. Niitä laatikoita on vähennetty niin, että läheltä tulee mieleen enää vain kaksi.

Minua vastaan tullut Tuppo sopi ystävänsä kanssa, että menemme viettämään iltaa heidän sisäpihalleen. Ankeiden kivitalojen väliin jäävälle sisäpihalle ovat rakentaneet varsin viihtyisän oleskelualueen katoksineen. Yksi suuresti viihtyvyyteen vaikuttanut ystävätär on sama, jonka kanssa jaoin niitä kasvimaan herkkuja, ja hän tuli meidän mukaan. Hän laittoi pallogrillin palamaan ja söimme mahtavasti hiilloksella paistettuja makkaroita. Nekin voi paistaa hyvin tai huonosti. Nyt loistavasti.

Samainen nainen on vallannut naapurinsa kanssa yhden mattoparvekkeen. Nyt siellä kasvaa kukkien lisäksi tomaatteja, paprikoita sekä chilejä.

Kello juoksee - minä en. Vielä. Pitää alkaa tekemään eväsleivät, pukea ja lähteä kävelemään kohti heijastimia. Hassusti toivon, ettei kukaan olisi tehnyt höyhen-heijastimia loppuun vaan ne olisi jätetty minulle. Että saisin sen tunteen, että 'ihan itse tein ne kaikki'. Kyllä se inspiraatio löytyy perille päästyä, uskon niin.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Purkitettua kesää

Sunnuntaipäivää!

Nyt kyllä tuntuu kropassa kolmen edellisen päivän riehumiset. Tekisi mieli kammeta takaisin sänkyyn, mutta en ehdi.

Yhdellä entisellä työkaverillani on palsta (kasvimaa siis) Itä-Helsingissä. Hän ilmoitteli facebook'issa, että sato on valtava ja sen pohjalta teimme treffit. Sain kaksi kassillista vähän kaikenlaista. Minä puolestani tein toiset treffit heti perään erään toisen ystävättären kanssa ja jaoimme saaliin.

Oli kesäkurpitsoita, punajuuria, lehtikaalia, sipuleita, lehtimangoldia, yrttejä ja vaikka mitä.

Annoin loppupeleissä suurimman osan työkseenkin kokkaavalle ystävälleni, koska pyrin olemaan realisti oman käyttöni suhteen.

Osan sipuleista jätin Tupon luo ja Omaan Kotiin toin kolme.

Ja kaksi keltaista kesäkurpitsaa.

Kannoin repussa "hyvin pakattuna" Mammalta saamani lasipurkit. 😄

Kävin ostamassa kaupasta punasipuleita, suippopaprikaa sekä punaisia chilejä.

Jaksoin eilen illalla pilkkoa toisen kesäkurpitsan, paprikat, keltasipulit, chiliä sekä kolme porkkanaa. Levittelin ne uunipellille ja roiskin päälle hunajaa. Kerrottakoon, että hetken mielijohteesta ripottelin myös vähän kanelia. Hitti vai huti? Selvinnee myöhemmin. Paahdoin jonkun aikaa grillivastuksen alla.

Sitten väsymys voitti. Annoin palasten jäähtyä, kippasin rasiaan ja laitoin yöksi jääkaappiin.

Tuo oli siinä mielessä näppärä ratkaisu, että samalla sain ravisteltua nuo sekaisin.

Jotenkin alkoi tuntua siltä, ettei nuo Mammalta saadut purkit riitä ja siksi laitoin taloyhtiön suljetulle kierrätyssivulle kyselyn lisäpurkeista. Nainen kadun toisesta päästä vastasi ja sain noutaa rappukäytävästä kolme purkkia lisää. Paluumatkalla törmäsin vielä oman rapun naapuriin, jolta sain kaksi purkkia lisää. Nyt pitäisi riittää.

Olen juonut kaksi mukillista kahvia tässä naputellessa ja nyt on aika lähteä keittiöön keittelemään lientä noille...

No niin. Laitoin liemeen etikkaa, vettä, hillosokeria (tavallista ei "jostain syystä" nyt ollut..), suolaa, rouhittua mustapippuria sekä korianteria, jonka sopivuudesta en ole ollenkaan varma...

Purkeissa ovat ja odottavat jäähtymistä. Olisihan noihin kiva laittaa jotkut nätit etiketit, mutta jotenkin minusta tuntuu, että sisältö selviää ilman niitäkin. 😜

Mietin jo, että palaisinko illalla tekemään loput, mutta kai ne on nyt tehtävä, jotta pääsisin ensi yöksi Tupon kainaloon. Eipä olla tiistain jälkeen tavattu.

Hommat hoidettu, mutta menen NYT suihkuun ja kerron sitten loput sillä aikaa kun hiukset kuivuu...

Paprikat olin pilkkonut jo illalla jääkaappiin ja nyt oli chilien vuoro. Jätin mukaan vähän siemeniä tulisuuden takaamiseksi.

Ja sitten punasipulit.

Olihan noissa vähän silppuamista ja pilkkomista.

Keittelin öljyssä sen aikaa, kun taas vaihteeksi tiskasin. Maustoin suolalla ja mustapippurilla.

Lisäsin silmämääräisesti hillosokeria, kiehautin ja näppejäni poltellen annostelin kuumiin lasipurkkeihin. Olisin soseuttanut mikäli sauvasekoittimeni ei olisi Tupon luona...

Urakka hoidettu. Nyt voisin mutustella eiliseltä jääneen pizzapalan, etsiä jonkun paidan farkkujen (olleet jalassa viimeksi tiistaina!?) seuraksi, pakata reppuni ja lähteä kipittämään kohti TheBaaria peluuttamaan mahdollista bingoporukkaa. Onneksi vartin kävelymatkaan on vielä tunti toiminta-aikaa.

Kiitos seurastanne ja heippa!

Syyskuu etuajassa? En tykkää.

ÖtökkäShow loppusuoralla - toivottavasti!?!

NYT on kaikki kaappien kipot, kannut, kulhot, vuoat, tarjottimet, rasiat, siivilät, tabletit, purkit, purnukat sekä astiat tiskattu.

Kaapit myrkytetty Raid'illa ja pesty ylt'ympäriinsä moneen kertaan. Mielestäni olisin jo ansainnut ötököttömän keittiön eikä niitä illan mittaan enää näkynytkään kahta enempää.

Vielä pitää imuroida ja pestä lattia, mutta teen sen aamulla. Kello on meinaan jo yksi yöllä. 👀

Vielä minä illalla aloitin lapasen kutomisen samalla, kun katsoin Tähdet tähdet-avausjaksoa. "Pitää heittäytyä ja mennä mukavuusalueen ulkopuolelle", joopa joo. Noita kommentteja tulee varmasti riittämään yhdeksän seuraavaa viikkoa siinä kuin "hyvin vedetty"-kommentteja esimerkiksi Voice'ssa. Vedetty mitä? Ensimmäisen jakson perusteella omiksi suosikeikseni valikoituivat Hanna Pakarinen sekä Päivi Lepistö.

Aloitin MUKA tekemään hillokkeita, mutta voimat loppuivat kesken. Ja selkä. Silppusin sitä sun tätä ja paahdoin ne uunissa, mutta tyydyin siirtämään ne kippoon, jonka laitan kohta jääkaappiin odottamaan jatkotoimenpiteitä. (Toki niistä tulee oma postaus jossain vaiheessa, heh heh..)

Euron kinkku-ananaspizzan uusi elämä? Paprikaa, chiliä, metukkaa sekä punasipulia. Jaksoin syödä vain puolet - loput varmaan 'huomenna' iltapäivällä ennen bingoon lähtöä... (Tulisipa sinne pelaajia!)

Hyvin muistui mieleen miksi vankilassa kutsuttiin sulatejuustosiivuja 'kitalakijuustoiksi' - kyllä ne jäävät suussa kiinni niin kitalakeen kuin hampaisiinkin. 😝

Ja just äsken tuli tämä. "Maksat vain kaksi euroa"? Huijausta. EN vastaa.

Yleensä syyskuu on ollut minulle kuukausista vaikein, mutta alkoiko se tänä vuonna jo pari viikkoa etuajassa? En tykkää.

Hyvää yötä ja parempaa huomenta!

Show must go on...

Hei taas!

Enpä minä niin vain alkanutkaan raivaamaan sitä alakaappia. Keksin, että minulla on tukihakemus tekemättä. Ennen sitä piti käydä mobiilipankissa tallentamassa kahden kuukauden tiliotteet. Sitten Kelan sivulle täyttämään hakulomake. Se onnistui muuten helposti mitä nyt kännykkäni näyttö on niin pientä pränttiä, että joka sivun joutuu suurentamaan osuakseen oikeaan ruutuun. Sitten piti vielä palata laittamaan ne tiliotteet hakemuksen liitteiksi. Tehty.

Ajattelin, että "ei ota jos ei annakaan" ja täytin Helsingin kaupungille hakemuksen erityistarpeiden vuoksi. Jääköön nyt tässä muut syyt ja perusteet yksityisasiakseni, mutta kerroin ötökkätilanteesta ja siitä, että jouduin heittämään kaikki ruokatarvikkeet pois. Että apu tulisi tarpeen. Ensimmäisellä kerralla lomake herjasi OIKEAA sosiaaliturvatunnustani ja kaikki piti aloittaa alusta.

Tuossa välissä ajattelin turvautua chat'in apuun...
- hei, kuinka voin auttaa?
- vieläkö olet siellä?
- mikä hakemus on kyseessä?

Ja minä vastasin, mutta kolmannen vastauksen jälkeen chat 'sulki suunsa'. Onnistuin lopuksi itse ja sain ilmoituksen hakemuksen perille menemisestä. Aikaa kului pal-jon. Mutta tehty.

*      *      *

Ilmeisesti puhelimen pitkään näpyttely söi aikaisen heräämisen lisäksi voimia (ja kärsivällisyyttä?), sillä syötyäni kellahdin pitkäkseni ja nukuin puolitoista tuntia päiväunia. Juon juuri kahvia herätäkseni ja sitten aloitan kaapin raivaamisen. Nyt mietin, että kai minun on pakko mennä kauppaan ostamaan tiskiaine, sillä vanha ei riitä.

Kahvin valmistumista odotellessa puuhailin muuta. Pesin eilen maustekaapissa asuvat mukit. Olen ostanut ne kaksikymmentäviisi vuotta sitten Kreikasta punaviinin juomista varten. Montaa kertaa eivät ole käytössä olleet. Nostin ne puhtaina takaisin paikoilleen, jossa ovat vuosia olleet.

Pitkään rikkinäisinä käytössä olleet kaksi lautasta lähtevät roskiin. Onneksi jää vielä neljä ehjää.

Olen saanut jostain, Mammalta ehkä, kaksi jouluaiheista mukia, jotka olivat edelleen paketissa. Nyt pesen ne ja päätän käyttötarkoituksesta myöhemmin.

Ehkä tästä puuhaamisesta saattaa sittenkin olla jotain hyötyäkin? 😄

*      *      *

Toivottavasti kukaan ei ajattele, että laiskottelen tässä koneen ääressä..? Pidän pieniä taukoja silloin, kun tuntuu, ettei urakka lopu koskaan eikä mitenkään. Tekemällä ainakaan. Katsoin kyllä pari ohjelmaa telkkarista ja tein samalla yhden patalapun valmiiksi.

Ylähylly on tyhjä, myrkytetty ja odottaa pesua. Takana näkyy vanhat maalarinteipit, jotka pitää ottaa pois. Se ällöttää ja paljon! Ensin pitää etsiä uutta teippiä tilalle. Örf. 😝

Tiskialtaissa ja niiden ympärillä on kaikki ylähyllyn kipot sun muut. Miten tuossa mahtuu muka tiskaamaan?

Kävin juuri kaupassa ja ostin lisää tiskiainetta.

Taitaa olla elokuun viimeinen hellepäivä ja hiki kyllä lentää. 

Mutta jo tässä vaiheessa ISO KIITOS, kun kuljette mukanani tässä hemmetin projektissa!!! 💖

*      *      *

No niin, tämän päivän hommat on hoidettu. Kaikki ylähyllyn kipot, korit sun muut olen pessyt. Valtasivat kaiken tilan ruokapöydältä.

Ylähylly ovineen on pesty ja hylly myrkytetty pariin otteeseen. Ihan siistiltä, ainakin nyt, näyttää.

Alahyllyllä on niin isoja vuokia, tarjottimia, kulhoja ja kaikkea, etteivät ne mahdu yhtä aikaa kuivumaan mihinkään. Toivottavasti tuo  hyllyjen eriaikainen putsaaminen ei aiheuta mitään harmia.

Perjantai-ilta ja kello on vähän puoli yksitoista. (Ja täällä neljäs kirsisääski sisällä... kylläpä niitä nyt riittää!) Olisinkohan 'ansainnut' avata Latviasta tuomani vodka-pullon (4,95€) - mitä olette mieltä? Jos yhden tai kaksi drinkkiä nauttisin? 😋

En voi olla ajattelematta sitä, että JOS saisin jatkettua samalla tarmolla(?) asunnossa eteenpäin. Sarkaa kyllä todellakin riittäisi! Eikä muuten olisi yhtään huonompi ajatus... Palaan vielä viettämään aamukahvihetkeä seurassanne ennen kun julkaisen tämän.

Myöhäisiltaa ja hyvää yötä!

*      *      *

Lauantaiaamun huomenta!

Eipä ole tänä aamuna rytmityksestä puhettakaan. Syytän Latvian lientä, joka kirvoitti katselemaan vanhoja valokuvia nyyhkymusiikin säestämänä viiteen saakka aamulla. Ei se haittaa, eihän? 👀

16 vuotta ja kiloa sitten. 😜

Kale-kukkula, Alanya, Turkki.

Myöhäisillan puhelu Naapurittaren kanssa lisäsi haikeaa mieltä, sillä nyt ei äidillä ole kaikki hyvin. Oli kompuroinut kotonaan saunan jälkeen. Ei onneksi pahasti eikä loukannut itseään, mutta silti. Soitan kohta, kunhan juon kahvit ensin.

Väkisinkin tulee mieleen, että olisinpa lähempänä häntä. Auttaisin kaikin keinoin päivittäin, jos välimatkaa olisi vähemmän kuin kahdeksan ja puoli sataa kilometriä. Katsoin jo lentoja ensi kuun puolelle.

Nyt sataa. Aamun ötökkäsaldo oli pienin tähän mennessä: ehkä kymmenen yhteensä kaikilla pinnoilla. Jee. Kahvien ja puhelun jälkeen menen kasaamaan muoviastiat pois ruokapöydältä. Päätin jo eilen, että yksikään kanneton rasia tai rasiaton kansi ei tänne jää. Ja sitten alahyllyn kimppuun.

Kiitos seurastanne ja mukavaa päivää!

VMP eli...

VITTU MITÄ PASKAA!?!

Seuraa lukuisa määrä kirosanoja, joten jos uskot ahdistuvasi niistä tahi ötökkäaiheesta, niin kannattaa jättää lukematta!!! 😣

EDIT. Yön jälkeen mieli on jo vähän rauhallisempi, joten siistin hieman (poistin kolme rumaa sanaa, mutta muut jätin) tätä väsyneenä ja kiukkuisena kirjoittamaani tekstiä. En kaikkea kuitenkaan. Lopussa on tekstiä ilman voimasanoja...

Kaivoin jo netistä useita reseptejä ja ammensin niistä vinkkejä kahta erilaista hilloketta varten. Nyt niille ei ole aikaa ja jos vaikka olisikin, niin tuskin enää tänään jaksaisin. Tai kiinnostaisiko muka? Vitut.

Keittiössä aloitin tiskaamalla kaikki kuiva-ainekaapissa olleet astiat. Oli kippoja, kannuja, kulhoja ja vaikka mitä. Ei minulla ole varaa heittää säilytyspurkkeja ja -rasioita pois, vaan pesin ne niin tarkasti ja hyvin kuin pystyin. Tila ja tiskiaine loppuu...

 Ruokapöytäkin on täynnä kuivumassa olevia astioita.

Olin pessyt taas kaikki kaapin pinnat pinnat, jonka jälkeen nostin alapuolella olevalta pöydältä kaksi patakinnasta ja ravistelin niitä tiskialtaan päällä.  Saatana, kymmeniä ötököitä. Alla olevista patalapuista saman verran lisää. Vein tekstiilit vessaan ämpäriin, laitoin pyykkipulveria (sekin loppuu just) ja lorauksen etikkaa. Kuumaa vettä päälle.

Ja sitten (tähän mennessä?!) pahin: äidin opiskeluaikoina itsepunoma leipäkori, jonka toin Rovaniemeltä viime reissulla. Kori oli ollut meillä aina. Pidempään kuin minä siellä eli on yli viisikymmentä vuotta vanha. Pöydällä se oli leipineen joka aterioinnin yhteydessä. Siihen liittyy niin paljon muistoja, isävainaastakin. Ruisleipä, rievä ja rinkelit. Joskus pullaa. 💓

Kopauttelin muistoesinettä tiskialtaassa ja tulos oli kymmeniä ötököitä. Katsokaa vaikka!

Nyt alkoi jo epätoivoitku olla lähellä. Vitutti isosti! 😖😖

Samalla pöydällä oli ikivanha vedenkeitin ja se jonkin aikaa sitten hankkimani leivänpaahdin. Molemmat menee tietysti roskiin. Kukapa niitä käyttäisi, kun ötökät ja niiden munat pyörivät mielessä vielä pitkään. Tottakai siivosin ja puunasin pöytätason moneen kertaan, ja myrkytin.

Pieni hengähdystauko oli paikallaan ja lähdin käymään lähikaupassa. Ei se olut auta, mutta helvetti, jos edes pikkuisen helpottaa.

Ostin heti kymmenen (ja join niistä viisi illan mittaan)!? 

Ainoa myrkky kaupassa oli Raid, joka maksoi 8,50 euroa!?? Ei ollut isoa halvempaa etikkaa (vasemmalla) vaan halvin oli pienempi ja kalliimpi (oikealla). Olihan ne pakko ostaa! Rahaa jäi kymppi viikoksi... (Ei tarvitse mainita noista oluista, kiitti.)

Suihkutin joka raon ja kolon, mutta vieläkin pöydälle kömpii yksittäisiä otuksia myrkystä sekaisin. Mistä vitusta niitä riittää? 😢

Eikä tässä, tietenkään, vielä kaikki. Vilkaisin alakaappiin, jossa pitäisi olla pelkkiä kippoja, tarjottimia, vuokia ja astioita, mutta kun kopautin yhtä, niin totta kai siellä säntäili muutama lajikaveri. Ei saatana!

Eihän se auta kuin alkaa purkamaan kaappia, joka on tupaten täynnä. Mihin ne saa kuivumaan ja mihin minä jo kuivuneet laitan? En sinne kaappiin ainakaan. Ja nyt on sitten täysin turhaa kommentoida mitään tyyliin "tuleepa sekin kaappi käytyä läpi ja siivottua"! Ei todellakaan kannata!

Tottahan se on, että olen laistanut tuon kaapin siivoamisesta aivan liian pitkään, mutta oliko tämä nyt niin mukava syy aloittaa homma? Not. Mutta ei auta itku näilläkään ötökkämarkkinoilla, vaan on alettava hommaan. Ensin vien roskat ja käyn taas tupakalla (ei juma, ensimmäistä kertaa ikinä meinasin unohtaa avaimen matkasta!? Onneksi tajusin ennen kun kolautin oven kiinni!). Sitten soitan äidille...

*      *      *

Pe 21.08. klo.7:47

Vähän parempaa huomenta!

Heräsin kymmentä yli seitsemän eli rytmitys taitaa todellakin toimia. Positiivista. 👍

Toissailtana sisälle tuli kaksi kirsisääskeä (vaaksiainen, hansrakki) ja eilen illalla yksi. Tuppo kertoi, että niistä oli ollut mainintaa iltapäivälehdessä. Nyt katsoin Wikipediasta, että ne syövät TOUKKIA. Ei siis olisi kannattanut tappaa niitä, mutta kun niistä tulee pelkäämäni lukit mieleen. Tuskin saisin nukuttua, jos tietäisin sellaisen lentelevän täällä.

Alakaapin raivaus jäi, mutta sain vielä illalla kerättyä kuivat astiat pois ruokapöydältä. Tein niille tilaa ikkunalaudalle ja pinosin sinne. Lasikulhot ja säilytyskipot vasemmalle.

Kannut oikealle.

Olen joskus ollut hulluna kaikenlaisiin peltipurkkeihin ja sen huomaa. Pesin kaikki ns. kahvikaapissa olleet ja nyt ne mahtuivat pöydälle kuivumaan. Mihinköhän ne nyt kuivina änkeisin?

Taisin aloittaa siivoilun eilen joskus kahden aikaan iltapäivällä ja lopetin yöllä tasan kahdeltatoista. Välissä juttelin äidin kanssa puhelimessa. Samoin Naapurittaren kanssa kolme pitkää puhelua. Söinkin vasta yöllä ensimmäisen ja ainoan kerran koko päivänä. Jaksoin katsoa hetken telkkaria ja sitten uni voitti. Ötökät eivät tulleet uniin, mutta kaksi hämähäkkiä kyllä.

Ai niin, Sebastian mainitsi kommentissaan jauhopaketin. Siitä tuli mieleen kerta, jolloin minun piti alkaa leipomaan, mutta jauhopussissa oli 'kuokkavieraita'. Kaivoin postauksen esiin. Ei kai ötökät voi olla sieltä kahden kuukauden takaa peräisin, kun niitä ei ole tänä aikana näkynyt?

Herättyäni menin keittämään kahvia (jota en raaskinut heittää roskiin) ja katsastamaan ötökkätilanteen: kuiva-ainekaapissa kuusi, pöydällä kymmenen ja kahvikaapissa yksi. Ajattele Stansta positiivisen kautta - paljon vähemmän kuin eilen?! Tapoin paskiaiset yksitellen ja saatoin ne vessanpöntön lepoon. 

Jippii, soitin juuri Pelastusarmeijan ruoka-apuun ja sain ajan maanantaille. Ne ruoat on toki vietävä Tupon luo. Onneksi minulla on vielä euron pizza syömättä ja pakkasessa eineslihapullia. Jääkaapissa leipää. Pärjää viikonlopun yli. 😊

Kolme mukillista kahvia olen tässä hörppinyt, joten jos heti aloitan alakaapin raivauksen (riittäisipä tiskiaine), niin voisin alkaa sen jälkeen tekemään niitä hillokkeita. Onneksi tajusin laittaa tänne tullessa ostamani hillosokerin jääkaappiin, niin sitä uskaltaa käyttää.

Hyvää alkavaa viikonloppua!