Melankoliaa

Hei.

TIEDÄN, että pitäisi ennemmin mennä vaikka nukkumaan, mutta en mene. Katselin kuvia, joita olen tallentanut koneelle parin viikon sisällä. Ei niissä enää juurikaan järkeä ole, mutta saan niitä laittaessani ajatukset hetkeksi muualle. Äiti on takaisin sairaalassa... 😢

Olisikohan ollut toissaviikon perjantaina, kun olin hetkellisesti muka pirteä. Silloin oli vielä jotain ruokatarvikkeita ja intoa tehdä niistä jotain.

Lähtö... (💓-llinen KIITOS soitostasi, Marjatta!!!) Niin, lähtökohta noissa taisi olla kilo porkkanoita. Siksi ostin kaalia.

Tein oman version (sis. kermaviiliä sekä majoneesia) coleslaw'ia, josta söin osan.

Loput odottavat vieläkin jääkaapissa roskiin viemistä.😞

Osasta jauhelihaa syntyi kastike, jota söin pariin kertaan. Roskiin meni alle puolet.

Osa päätyi kaalipataan...

Kaksi vuoallista pataa. Hmm, taisin syödä sitä pari kertaa ja loput niistäkin meni roskiin.

Kun ei maistu, niin ei maistu. Hävettää. 😶

Näistä jäi syömättä vain yksi.

Nyt jääkaapissa ei ole oikeastaan mitään, mutta eipä ole kovin nälkäkään.

Anonyymi, jonka henkilöllisyyden taidan arvata juurikin laivakommentin vuoksi, oli oikeassa: kävin viikonloppuna laivalla. Tallinnassa, jossa maihin ei pääse.

Hiljaista oli. Reissukaveri arveli, että tämä kuvaamani "paatti" saattaisi kuulua Räikköselle tai Selänteelle. En tiedä, mutta hulppealta näytti.

Ankean harmaata oli eikä mielikään sen pirteämpi ollut.

Tarkoitus oli heittää reput/kassit hyttiin ja kiiruhtaa katsomaan Suomen ensimmäistä jalkapallon EM-turnausta ravintolaan. Hiljaista oli sielläkin, sillä matsi oli tauolla varsin ikävän tilanteen vuoksi. Jatkoimme matkaa Tax Free'hin, teimme ostokset ja palasimme hyttiimme.

Minä avasin yläsängyn, jonne asetuin katsomaan jatketun matsin loppuun. HYVÄ SUOMI!!! 👌

Jännää sinänsä, että nukuimme molemmat reissukaverin kanssa omissa yläsängyissämme. Niissä on paremmat peitot ja tyynyt!

Mitäpä sitten? Reissu tehty, äidin uutiset kuultu ja SUOMI VOITTI! 🇫🇮

Oikeasti kaipaisin ns. normaalia elämää, mutta siihen pääsemiseen saattaa mennä tovi. Ei minulla nyt muuta.

Kaikkea hyvää teille!

Lumi sininen - heijastin

Huh huh.

Mittariin kun katsoo, niin tulee mieleen monta asiaa mitä tekisi mieluummin kuin lähtisi töihin.

Tuli eilen töissä mieleen, että vaikka tekemäni työ vaikuttaa todella yksitoikkoiselta, niin voi siinäkin olla tarkkana. Itse tarkastan, että joka pussissa on mitä pitääkin. Ei minun laskea tarvitse, vilkaisu riittää. Laitoin edelleen niitä pahveja heijastimiin ja setti, joka piti olla pusseihin laitettuna, oli tämä:

Tein noita kolme täyttä laatikollista ja yli kymmenestä puuttui joku noista osista. Useiten ketju tai tuo kimaltava 'koru', mutta yksi pussi oli huippu - siinä oli osia tuplamäärä.

Sain työpöydän tyhjäksi puoli tuntia ennen työajan päättymistä, joten en vielä tiedä mitä tänään teen.

Töiden jälkeen on jännää tiedossa... 😉 

EDIT. Piti päästä moottoripyörän kyytiin, mutta homma peruuntui.

Paahteista perjantaita!

Nuttu oikein

HYVÄÄ huomenta!

Nukuin aika hyvin, vaikka joka kerta herätessä oli hiki (ja mietin äitiä, mutta totesin, etten voi täältä käsin mitään, nuku!). Huikka vettä ja takaisin nukkumaan. Heräsin puoli kahdeksalta ja pomppasin ylös. Kahvia odotellessa petasin sängyn ja kastelin kukat. Hyvää kahvia!

Kahvit juotuani päätin tiskata, jotta on töiden jälkeen mukavampi tulla kotiin. Sitten keräsin kuivat pyykit pois, ja tulin juuri suihkusta. Töihinlähtöön on vielä puolitoista tuntia!

Soitanpa tässä välissä äidille ja tiedustelen miten ensimmäinen yö kotona sujui... Sepäs olikin lyhyt puhelu, kun äiti oli juuri ovenraossa lähdössä kuulotutkimukseen. Oli siis saanut saattajan mukaan, hyvä hyvä. Yö oli kuulemma mennyt hyvin ja äiti kuulosti pirteämmältä kuin eilen. 💓

Kappas, Naapuritar soitti perään. Äidille ei oltu tuotu aamulääkkeitä!? 😲
(verenpaine- ja kipulääkkeet, tyroksiini ja ties mitä muuta jäi saamatta?!?)

Kävin viime lauantaina piipahtamassa iltapäiväkaraokessa, jossa innostuin pitkästä aikaa laulamaan. Kappale oli Taiskan Miksi näin. Kappale muistui mieleen tiskatessa ja jäi korvamadoksi. "Muistan kuinka tyttösenä kasvimaata kitkin, kuinka työtä inhosinkaan, joskus melkein itkin. Nyt kun voisin samaa puuhaa melkein rakastaa, ei parvekkeelle mahdu kukkamaa. Miksi näin, kaiken kauniin näämme mielessämme jälkeenpäin. Vasta silloin kun sen menetämme. Miksi näin..." ♪♫...

Äidistä vielä sen verran, että vaikka olisin itse siellä, niin minä en suostuisi ottamaan hänestä vastuuta! Minulla ei ole hoitoalan koulutusta enkä muutenkaan. Toki hoitaisin ruoka-, pankki- ja apteekkiasioita, mutta kyllä kaupungilta PITÄÄ löytyä niihin keinot ja apu! Piste.

Kohta pitää alkaa tekemään eväät ja vaihtaa vaatteet. Pääsen tänään ja huomenna vielä työkaverin kyydillä työmatkat. Jospa ensi viikolla ajelisin sinne vihdoinkin pyörällä. Töiden jälkeen on käytävä kaupan kautta, sillä jääkaapissa ei ole mitään.

Eilistä parempaa päivää!

Nuttu nurin

Kun ei vaan oikein suju.

Minusta tuntuu, että osaan enää valittaa. Olla toimeton, vähän masentunut ja aikaansaamaton. Ei siis kannattaisi kirjoitella tänne ja pilata muiden hyviä kesäfiiliksiä, mutta ajattelin lyhyesti ilmoitella itsestäni.

Olisi jotain kokkailukuvia, mutta kannattaako niistä ruoista kirjoittaa, kun olen hetki sitten kantanut suurimman osan syömättömänä roskiin? 😖

Äiti kotiutettiin tänään eikä mikään mennyt niin kuin piti/oli sovittu. Ei taaskaan! Yhtenä esimerkkinä se, että mukana PITI olla vuorokauden lääkkeet, mutta oli vain tälle päivälle klo.14.- ja iltalääkkeet. Ei edes kipulääkkeitä ensimmäistä kotiyötä varten saati aamulääkkeitä. (Toivon mukaan niitä toimitetaan siellä juuri tähän aikaan, kun kirjoitan tätä..)

Ei ollut ruokaakaan ja jääkaappi ammotti tyhjyyttään (toki pakastimessa on ruokaa, mutta kun muusta käytännöstä PITI olla SOVITTU!). Monen puhelun jälkeen oli tuotu jotain ja äiti-ressukka oli 'syöksynyt' nälkäisenä ruoan kimppuun. Kyllä kai, kun on tottunut useita viikkoja säännöllisiin ruoka-aikoihin. Kyllä minua harmittaa ja suututtaa! Ja pelottaa, ettei vain sattuisi jotain!?!

Ilman Naapurittaren paikallaoloa, apua, puolien pitämistä... en todellakaan tiedä. Äidillä ei ollut kotiin palatessa mukanaan käteistä, pankkikorttia eikä edes KOTIAVAINTA!?? 😢

Olemme soitelleet Naapurittaren kanssa tänään NELJÄ puolen tunnin puhelua - ja hän varmasti hurjan määrän puheluita niiden lisäksi. En tohdi enää soittaa äidille, joka on varmasti päivästä totaalisen poikki. Naapurittarelle ISO 💖.

Jo eilen illalla kaikki kotiutumiseen liittyvät asiat harmittivat niin, että minulle iski pitkästä aikaa migreeni. Oksetti todella paljon ja vasta aamuyöstä uskalsin ottaa särkylääkkeen ilman oksentamisen pelkoa. Voitte uskoa, että nukuin huonosti. En mennyt töihin, mutta sain luvan korvata tämän päivän perjantaina. Mutta täällä siis olen...

Helteistä yötä.

TAAS "Stanstan soosia", mutta Rovaniemellä

Kun ei väsytä tarpeeksi, niin..?

Niin palataanpa sitten Rovaniemelle. Yksi varma asia Rovaniemellä oli, että teen "Stanstan soosia" äidille. Hänellä kun on lihaton (ja laktoositon) ruokavalio, niin sairaalaruoka on melkoisen väritöntä/mautonta. Tofua, kanaa ja niin edelleen. VÄRIÄ ELÄMÄÄN! 👌

"Stanstan soosilla" saa ihmeitä aikaan? 😊
(Kuva keskussairaalan osasto viiden ilmoitustaululta)

Oikeasti aloitin kahdesta paketista broilerin suikaleita.

Tein niistä kastiketta aurinkokuivatut tomaatit-tuorejuustolla (jeijj, äitikin suosii alennustuotteita!) ja...

 

...pakkasin suurimman osan pienissä rasioissa pakkaseen. Vähän maistoin (aah, mango-curry!) itse. 😇

 

Seuraavaksi otin pakkasesta käsittelyyn broilerin jauhelihaa...

 ...sekä pakastemuusin, jollaiseen en ollut ennen törmännyt.

Maitoa, suolaa ja vähän oikeaa voita - mikä voisi mennä pieleen?

Mausteita riittävästi ja pöperöt sekaisin.

Broilerin jauheliha-perunasose annosrasioihin...

Nimiteipit päälle ja pakkaseen.

Tässä välissä kävin taas sairaalassa ja sitten aloin pilkkomaan.

Ns. esivalmistelin sipulit, paprikat ja omenat keittiössä.

En olisi kuuna päivänä tohtinut pilputa noita olohuoneessa, JOS en olisi ollut yksin!!! 😯

Suomi voitti matsin!!! ...ja This Is Us oli taas ihana!

Ohjelmien jälkeen palasin keittiöön käyttämään punasipulit pannulla samoin kuin omenat sekä punaiset suippopaprikat.

Kippasin kaikki isoon kattilaan...

Annoin muhia tovin, lisäsin mustapippuria, suolaa, ripauksen kanelia sekä pizzamaustetta.

Tölkin paseerattua (yrtti-)tomaattia sekä lirauksen etikkaa.

Tässä välissä saatoin käydä tupakalla ja palatessa samassa rapussa sijaitsevassa kylmäkellarissa.

Hain sieltä mahdollisimman pieniä lasipurkkeja.

Prikulleen sopivan määrän! Soseutin "mössön" sauvasekoittimella.

Lisäsin summittaisesti hillosokeria ja kiehautin. Kello oli noin kaksi yöllä, kun soosit olivat purkeissa ja minä pää tyynyssä.

Valoisaa oli vieläkin! Vähänkö epäreilua, että monta kuukautta joutuvat sietämään kaamosta ja sitten moneen kuukauteen ei aurinko laske ollenkaan??? 😅

Punasipulia oli "liikaa", joten pussitin osan Naapurittarelle.

Kuten jo kerroin, niin äidin kaksi ystävätärtä kävi heti aamulla noutamassa omat soosipurkkinsa ja Naapurittarelle meni suurin. Noita pienenempiä hän voi viedä äidille sairaalaan sitä mukaa, kun tarvii. Itse vein äidille aamulla heti ensimmäisen.

Rakkaudella tehty - Sinua varten! 💓