Sauna, kahvia, hiusväri ja hyvää ruokaa

Alkaa olla viikonloppu lopuillaan, ikävä kyllä.

Hellouta, kuten uuden naisystävän löytäneellä MP:llä on tapana sanoa. Mies on jo kihloissa (kuukauden yhdessäolon jälkeen) ja muuttamassa naisensa kanssa yhteen. Asuntokin on jo valmiina, joten onnea heille! Pitää varmaan palauttaa moottoripyöräkypärä, mutta eipä ole pitkä matka...

Lähdin siis perjantaina juhannuskaverin luo saunomaan. Ihan mahtavat 😆 kaksi kuvaa matkalta, heh. Ratikalla Pasilaan ja lentokenttäjunalla loput.

Ennen lähtöä sain vihdoinkin aikaiseksi laittaa matkakorttiin oman puhelinnumeroni pienellä lapulla. Että jos se sattuisi putoamaan jonnekin, niin saattaisi varmemmin löytää takaisin.

Oli tällit miehen kanssa paikallisessa, juotiin yhdet ja käveltiin hänen luokseen. Viemäni mukit pääsivät miehen edesmenneen äitinsä maalaamien viereen, jonne ne selvästikin kuuluivat. 💜

En ehtinyt laittaa väriä päähäni ennen saunaa, koska imuroin lattiat. Ai että, kyllä Stansta taas nautti saunan lämmöstä! 💘 Katsottiin Jussi-gaalaa ja syötiin hyvää ruokaa, kiitos!

Kävin eilen aamulla kahvit juotuani keittokomeron kimppuun.

Tulihan siitä 'vähän' siistimpi? 😇

Lähdimme tarjoushaukkoina Prismaan ostamaan kahvia. Kummallekin kolme pakettia kympillä.

Paluumatkalla mies halusi baariin, joten kävimme yksillä.

Valitsin ikkunapöydän, josta oli mahtavaa katsoa alta meneviä junia. Jokin niissä viehättää. 🚆 <-- onpa outo junan kuva?

Takaisin palattuamme aloitimme värjäämään hiuksiani. Ohjeet olivat ihan sairaan pientä tekstiä. Onneksi tajusin ottaa kuvat, jotta sain suurennettua ja luettua ne.

Hitsi, lukulasini jäivät sinne!

Hiuksista tuli keltaiset, kuten arvelinkin. Käyn kohta pesemässä ne taas ja käytän hopeashampoota, jos se vaikka poistaisi vähän keltaisuutta. Otin ennen ja jälkeen kuvat, mutta ei niistä julkaisukelpoisia tullut. 🙈

Noin kolmen metrin päässä asunnon parvekkeesta (ei kuvassa) on linnunpönttö. Olin virheellisesti kuvitellut, ettei siellä asustaisi ketään. Väärin. En ehtinyt odottamaan kännykän kameran tarkennusta.

Kännykästä puheen ollen: juhannuskaverin tytär lupasi laittaa Pojaltani saadun puhelimen käyttökuntoon ensi viikolla. 👌

Marjatan lähettämän kortin, KIITOS, myötä toivottelen teille aurinkoista Palmusunnuntaita! 💛 

Yliopiston almanakkatiedostosta löytyy melkoisen pitkä selostus päivän merkityksestä sekä siihen liittyvistä traditioista. Täällä. 

En jaksa tänäkään vuonna innostua mitenkään pääsiäisestä. Voisin tietysti edes askarrella äidille kortin. Hän ilahtuisi siitä varmasti! 🐤🐥💛

Juhlitko sinä pääsiäistä? Miten?

Vaikka mitä, mutta myös KUKKANEN!

Kylläpä on sumuista.

Sitä oli eilinen Suomen peli (jalkapallo) Wales'ia vastaan myös. Kismitti. Hävittiin 4-1, pahus. 😞

Juteltiin eilen illalla äidin kanssa melkein puolitoista tuntia. Yksi aihe koski Rovaniemellä olevaa asuinaluetta nimeltään Tapiola. Alvar Aallon kädenjälki näkyy. Siitä oli tehty paikallislehteen artikkeli, jossa haastateltiin nykyisiä asukkaita. Itse kävin aikoinaan yhdessä rivitalon asunnoista (siinä oli kolme kerrosta), koska luokallani olleet kolmoset asuivat siellä. Heidän äitinsä oli minun äitini työkaveri.

*

Tässä tämä minun pieniin asioihin takertuminen TAAS nähdään. Löysin myynnissä olevan asunnon ilmoituksen ko. alueelta ja katsoin kuvat. Pohjapiirrustuskuvassa näkyy vielä niinkutsuttu pieni tuuletushuone, mutta sohvakuvasta näkee, että se on purettu. Hmph. Eikä missään näy mainintaa, ettei talossa ole hissiä, vaikka asunto on 4/4 kerroksessa. 

*

Toisen kerrostalon alakerrassa oli kerhohuone, jossa aloitin viiden vuoden partiotaipaleeni. Vetäjän partionimi oli Nalle, mikä oli loogista, kun hänen sukunimensä oli Karhu. Partioaiheesta syntyi muisteluita äidin kanssa suurleiri Kareliasta vuonna 1979 Kolilla, jonne pääsin osallistumaan porukan (toiseksi?) nuorimpana. Ei sieltä kovin paljoa muistoja ole. 

Löysin leirihuivin, jossa on koko porukan nimikirjoitukset. Nallenkin.

Muistan sieltä kuitenkin varmasti kaksi asiaa. Ensinnäkin nukuin kymmenen hengen teltassa taaimmassa reunassa ja joku tappoi kohdallani hämähäkin, jonka 'pallosta' tuli hurja määrä pieniä hämähäkkejä. Muistini mukaan pääsin vaihtamaan telttaa. 

Toinen muisto on yhteistapaamisilta. Kaikki yhdeksän tuhatta eri maista kotoisin olevaa partiolaista kerääntyivät luonnon muovaamaan 'teatteriin'. Jokaiselle annettiin mennessä pieni kynttilä ja tehtiin kynttiläviesti antamalla omaan kynttilään saadusta tulesta tulta vieressä istuvalle. Ilta hämärtyi, näky oli ikimuistoinen ja tunnelma lähes käsinkosketeltava. Lavalla esiintyi Mikko Alatalo.

*     *     *

Jotain piti eilen illalla syödä nälkäänsä ja kun en jaksanut sen kummemmin alkaa kokkailemaan, niin söin taas nuudeleita ja tonnikalaa.

Makealla chilikastikkeella maustettu tonnikala voisi sopia johonkin ruoanvalmistukseen, mutta näin syötynä se ei ollut hyvää.

Tikkien langanpää kiusaa. Tuntuu, kuin suussa olisi roska, jota ei saa pois. Langan pitäisi kai sulaa viimeistään viikon päästä. Katsoin juuri suuhun: ei ihme, että vaivaa, sillä yksi solmu heiluu langanpään mukana, yäh. Irtoaisipa se pois PIAN! (Leikata en uskalla!) <-- leikkasinpas. Nyt ei enää vaivaa! 😇

Olen menossa illalla kohta juhannuskaverin luo saunaan. Saattaa siellä joutua taas vähän siivoilemaankin, mutta ei se haittaa. Vihdoinkin muistin nostaa kaapin ylähyllyltä mukit, jotka olen luvannut viedä. Miehellä on jotain saman tapaisia, siksi. Näitä mukeja taisi olla alunperin kolme tai neljä, joista yhdessä oli kultaamalla laitettu nimeni. Sitä ei enää ole. 

Olen saanut mukit ehkä 30 -vuotislahjaksi, en ole ihan varma. Voi se olla, että täytin 29. Mukit on käsinmaalannut silloisen avopuolisoni äiti ja muistelen, että olisi ollut jotain puhetta aidoista kultauksista. Jos muistan, niin otan illalla kuvan uudesta pölyyntymispaikasta. 😆

Ovathan nuo ihan kauniit, mutta kun en ole vuosiin käyttänyt, niin anti mennä.

*     *     *

Uskomatonta! Vein äsken metallipurkit roskikseen ja nappasin samalla lasinkeräysastiasta kaksi purkkia uusia pistokkaita varten.

Mitä huomasinkaan noita leikatessani? Yhden puhjenneen kukkasen kahden vuoden tauon jälkeen, HUR-RAA!!! 💚

 

 

Näemmä juttua riittää ja riittää, vaikka voisin lähteä jo liikkumaan tuonne tihkusateeseen. Perillä on kuulemma jo paisti uunissa. 💜

 

Juttelin äsken taas äidin kanssa puoli tuntia (piti kertoa kukasta!) ja samalla pähkäilin ääneen, että ottaisinko hiusvärin mukaan. Otan, koska äidin sanoja lainatakseni: "eihän se siitä huonommaksi voi mennä". Ja että saattaa harmittaa, jos se ei ole mukana. Niin kai sitten.

 

Keksin vielä ottaa mukaan lähibaarista synttärilahjaksi saamani 'baaritiskimaton', jonka vien miehelle.

NYT tavarat reppuun, vaatteiden vaihto ja liikkeelle mars!

Ihanaa alkavaa viikonloppua!

5./2024

Tallinna 20.-21.03.2024.

Eipä reissusta ole mitään uutta saati ihmeellistä kerrottavaa, mutta äkkiäkös minä teen tikusta (tai vaikka tölkeistä) asiaa, heh. Jottei postaus ala taas kananmunakuvalla, niin laitan paluumatkalla ottamani jääkuvan ensimmäiseksi. 😄

Nyt sitten vasta se kananmunakuva. 😁 Keksin ennen lähtöä, että pakkaan siivutetut munat omaan rasiaansa, koska en kumminkaan pystyisi haukkaamaan kokonaista sämpylää. Koska juustotkin olivat yksittäispakattuja, niin halkaisin vain sämpylät ja voitelin ne valmiiksi.

Kerrankin kävi mäihä, koska seiska olisi mennyt nenän edestä, ellei kuskin olisi ollut pakko nousta ratikasta kääntämään manuaalisesti kiskojen vaihteita. Käytin tilanteen hyväkseni ja livahdin etuovesta sisään. Seuraava ratikka tuli vaihtaessa jo kolmen minuutin päästä ja niin olin terminaalissa puoli tuntia etuajassa.

Toisin kuin laittamassani kommentissa väitin, niin hytti ei ollut ns. tuttu. Viereisissä olen kyllä ollut, joten käytävä oli tutun reitin varrella.

Koska StanstaLandiaan on käsittääkseni eksynyt uusiakin lukijoita mukaan (tervetuloa!), niin tohdin toistaa itseäni. Hmm, haluan etsiä tähän yhden kuvan jostain vanhasta reissupäivityksestä, hetkinen... Kas tässä. Kuva on helmikuiselta reissulta ja pointtina on esitellä, miltä sänky näyttää hyttiin mennessä.

Lättänä petauspatja on niin kapea, että itselläni ällöttää ajatus siitä, että oma ihoni koskettaisi tuota alla olevaa froteeta, johon muutkin ovat osuneet.

Levitän aina lakanan niin, että se menee laitojen yli. Tungen liian pitkän tyynyliinan pään sisään ja katson, että peitto on hyvin pussilakanan sisällä. Tällä kertaa en ottanut lisätyynyä yläpunkasta.

Istuskelin hytissä virkaten yhdeksään saakka, jolloin 'Suomen kaunein koti, kesämökit', päättyi. Laiva muuten lähti vartin etuajassa.

Jos muka ette ole rivien välistä lukeneet, niin minähän en lasiin sylje. Heräteostoksena ostin tarjouksesta Jaloviina -pullon.

Vaikka omien juomien nauttiminen on hyteissä kielletty, niin ostin muutaman kahden euron lonkeron...

...sekä pari euron siideri -tölkkiä, jotka olivat ennestään minulle maistamattomia. Join hytissä vain kaksi-kolme tölkkiä ja loput raahasin kotiin. 😇

Koska ostin noita irtotölkkejä, niin kassatäti kääntyi ottamaan selkänsä takaa kassin. Ensin kieltäydyin siitä (minulla on jo vastaava, enkä ole koskaan käyttänyt sitä), mutta...

...täti kertoi iloisesti, että hän käyttää. Virossa on kuulemma laajat valikoimat alkoholittomia (niin varmaan..) siidereitä, joten hän on kertomansa mukaan ostanut kahdeksan erilaista ja antanut kassin lahjaksi. "No, anna se sitten", minä sanoin, kiitin, ja täytin kassin hytissä tölkeillä.

Tupakalla käydessä totesin trubaduurin olevan entuudestaan tuttu keskivertosoittaja ja kun katselin niukkaa vesipullojensa kanssa istuvaa yleisöä, niin palasin hyttiin. Olin eväisiin tyytyväinen - niin illalla, kuin aamullakin.

Jos olisin taitellut virkkuun "kulmittain", niin olisin voinut ommella sen kiinni.

En halunnut, koska toiselle puolelle olisi tullut hallitseva musta raita. En myöskään siksi, että minulla ei olisi ollut enää loppumatkan ajaksi tekemistä.

Heräsin jo seitsemältä, vaikka laiva saapui satamaan 09:30. Ei ollut mitään syytä mennä takakannelle palelemaan ja ottamaan kuvia. Nappasin lasin läpi muutaman.

Jatkoin virkkaamista hytissä, kunnes oli enää pieni nöttönen mustaa lankaa jäljellä. Tähän tarvitsee solmia lisää jämäpätkiä, jotta saan lapun joskus valmiiksi.

Pakkasin mukana olevan lentolaukun ja tyhjän repun sinne sisälle. Kävin vielä ottamassa pari kuvaa.

Millaiseksi te jätätte lähtiessänne hytin tai hotellihuoneen? Siistiksi, tottakai, mutta tämä tuli mieleen, kun laitoin peiton sängyssäni suoraan. Näin on äiti opettanut. 💗 

Monesti näkee lähtiessä avonaisten hyttien ovista sisään (ne ovet tulee jättää lähtiessä auki, kuulutuksessa kehoitetaan tekemään niin) ja usein ne ovat todella sotkuisia. Olen miettinyt sitäkin, että tunnistavatkohan siivoojat, että olen ollut taas risteilyllä..? Miksipä ei - lakanat suoristettu ja muutama tölkki roskiksessa. 😅

Ratikka odotti pysäkillä mennessäni terminaalista ulos. Kävelin siihen ja samalla, kun leimasin lippuni, se lähti liikkeelle. Vaihtokaan ei vienyt kauaa, joten olin tavallista aikaisemmin kotona.

Mainittakoon vielä, että menin nukkumaan kahdeltatoista, joten nukuin ihan mukavat seitsemän tuntia putkeen. Vähän heräämisen jälkeen tuli piiiitkä kuulutus: "arvoisat matkustajat, tervetuloa Viking Line XPRS:lle" plaa-plaa-plaa ja sama eestiksi, ruotsiksi sekä englanniksi. Jos et ollut vielä hereillä, niin nyt viimeistään. Ja samalla alkoi "ikuinen" viu-viu-viu ja tööt-tööt-tööt alla olevalta autokannelta. Että huomenta. Ehdin katsoa Maikkarin aamu-uutiset viisi kertaa.

Sellainen reissu ennen seuraavaa samanlaista. 😆

Reippaasti sikiävä tulilatva

Lupailin tehdä näistä postauksen. 🌼

Taisin kommentoida, muistaakseni, Päivien ilot -blogiin tulilatvoistani? Sain vihdoinkin nostettua ne yksitellen "tiskipöydälle" kuvien ottamista varten. Koitin etsiä kuvaa alkuperäisestä kukasta, mutta en löytänyt. Pystyin kuitenkin jäljittämään ajankohdan, jolloin sain alkuperäisen ja se oli tammikuussa 2022. Silloinen "yllätysvieras" osti minulle kukan, jonka lehtiin laitetusta kimalteesta en pitänyt.

Kukka kukki aikansa ja alkoi sitten nuutua. Olin heittää sen jo roskiin, mutta päätinkin jakaa kasvin kahteen purkkiin. Tuosta toukokuussa 2022 tekemästäni jaosta löysin kuvan.

Jo toukokuussa ainakin toinen noista todistettavasti kukki. En tiennyt, että jäivät ainoiksi kukiksi...

Paljon on tapahtunut kahdessa vuodessa! Olen leikannut, juurruttanut ja istuttanut oksia. Makuuhuoneen ikkunalaudalla asustaa kaksi 'jälkeläistä'. Toinen kasvattaa pieniä ja isoja lehtiä moneen suuntaan.

Toinen samassa paikassa oleva kuvittelee kai olevansa puu... 🌳

Keittiön ikkunalaudalla kasvaa kaksi tulilatvaa. Niistä pienempi kasvattaa isojen lehtien lisäksi kiemurtelevia oksia, joissa on pienen pieniä lehtiä.

Kaikista suurin on kuin joku kallioköynnös, joka kasvattaa kaikki oksat samaan suuntaan. Meinaa pieni kukkapurkki vallan kaatua painon voimasta, joten olisi aihetta vaihtaa isompi ruukku tilalle.

Kaksi aikaa sitten juurtumaan laitettua oksaa kasvattavat vahvoja lehtiä ja viihtyvät loistavasti vedessä!? Kannattaako niitä multaan laittaakaan..? 😉

Näiden kaikkien lisäksi olen vienyt pari juurrutettua pistokasta Naapurittarelle Rovaniemelle ja pari istutin juhannuskaverille. Kukkasia ei ole ensimmäisten jälkeen näkynyt.

PitäISI varmaan mm. istuttaa multaan nuo ylläolevat kaksi komeine juurineen (jos vaikka tulevan viikonlopun hommia?). Leikata lisää pistokkaita juurtumaan. Vaihtaa multia ja ruukkuja. Voisihan se olla, että innostuisivat kukkimaan mullan vaihtamisen jälkeen? 

Vielä minulla taitaa joskus olla olohuoneen ikkunalauta, joka on levein, täynnä pelkkiä tulilatvoja ja kaikki peräisin siitä yhdestä saadusta joulukukasta. 😅💚

Onko sinulla tulilatvaa?

Litukassa ennen laivailua

Totuttujen tapojen tonttu.

Vaikka en ole ollut pitkään töissä, niin kaivattu rytmitys toimii jo monella tavalla. Herään aikaisin, koska en malttaisi enää odottaa töihin lähtöä. Lataan kahvinkeittimen aina illalla, jotta aamulla tarvitsee vain napsauttaa keitin päälle. Kahvi valmistuu sillä aikaa, kun puen vaatteet päälle. 

Sama rutinoituminen näkyy töistä tultuakin ja siihen kuuluu mm. blogien lukeminen sekä postauksen kirjoittaminen, vaikka mitään 'järkevää' sanottavaa ei olisikaan - sallinette? 😏

Töissä ei tapahtunut muuta yllättävää, kuin se, että työkaveri muisti tuoda viime viikolla lupaamansa kananmunat. Nainen on ilmeisen herkkä, koska luettuaan kananmunista löytyneistä suolinkaisista, hän ei voinut enää käyttää munia, vaan toi ne minulle. Tässä juuri arvon, että rohkenisinko keittää pari evässämpylöiden väliin vai olisiko paistaminen jotenkin "turvallisempaa"? Lisää aiheesta täällä.

Ymmärrän kyllä työpaikkani sijainnin. Läheisyydessä liikkuu paljon nistejä, mutta yleensä he antavat kävellä rauhassa ohi. Tänään kuitenkin joku nainen pyysi euroa ja viittäkymmentä senttiä. Heti perään joku mies kysyi tupakkaa. Minusta ei ollut iloa kummallekaan. Menin Lidl'iin. 😇

Tarkoitus oli lähinnä ostaa vain paketti sulatejuustoa. Tästä minä nyt tykkään.

Miksi minulle ei ole tullut mieleen, että ko. kaupasta saa tuorejuustoja huomattavasti halvemmalla kuin Alepoista? Rasia maksoi vain 1,09 euroa, kun taas muualla nuo maksavat helposti kolmatta euroa. Ostin kaksi: aurinkokuivatut tomaatit sekä toisen, joka on maustettu ruohosipulilla. Tervetuloa juuressosekeitto! 😃

Tarjouksesta sain kahdeksan pientä mansikkajogurttipurkkia kolmella eurolla. Taidan ottaa pari mukaan laivalle - muista pikkulusikka! <-- nostin jo pöydälle.

Kuten on ollut usein puhetta, niin jääkaapissa ei voi olla liikaa juustoja!

Kehuin viime viikolla, että Xtra:n täytekeksit maksavat noin kolmanneksen nimellä ratsastavasta vastaavasta tuotteesta. Se taisi olla 1,05 0,99 euroa, kun Litukasta löysin paketin 93 sentillä. Jos ottaisin toisen pötkön näitäkin laivalle...

Ostokset tekivät piirun alle kympin. Syömäänkö minä sinne laivalle olen menossa? Ei huono ajatus sekään. 😅

Laitoin juuri veden kiehumaan eli päätin keittää pari kananmunaa (ovat suurimpia näkemiäni pitkään aikaan!). Niiden valmistuttua jätän telkkarin avaamatta ja köllähdän nokosille. Herättyä ruokaa sekä kahvit, sämpylöiden täyttäminen ja repun pakkaaminen. Tuntuu mahtavalta lähteä yksin! 💖 Kevätpäiväntasauspäivää!

Onko päiväsi ollut mieluinen?