Kyllä Stansta osaa

Hyviä hymiöitä. 😍

Tein eväät töihin, vaikka arvasin oikein: siellä oli edelleen leipää ja leikkeleitä tarjolla. Niinpä aloitin ahkeran työpäiväni kahvittelemalla. 😅

Tästä nostan itse itselleni hattua, että ymmärsin mennä kutsumaan liikuntarajoitteisen vanhan työkaverini mukaan. Hänet, joka auttoi kolme vuotta sitten kyytien kanssa, kun kärsin nilkkamurtumasta sekä iskiaksesta. Että "tulehan, niin minä teen sinulle leivät ja kaadan kahvit!". Tuli ja oli niin mielissään.

"Mitä leipää otat ja mitä siihen laitetaan", kysyin.
"Ruisleipää, kinkkua, juustoa, kurkkua ja paprikaa", hän vastasi hymyillen.
"Mitäs kahviin?
"Maitoa, ei muuta."
"Olkaa hyvä, madam!", jonka jälkeen ilme palkitsi kertoen kaiken. 😊
 

Että hänet huomioitiin! 💘 Istuin seurassa, kunnes hän oli leipien lisäksi syönyt muutaman tarjolla olleen keksin ja juonut kahvinsa loppuun. Ole hyvä - talo tarjosi.

Työt sinänsä tuntuivat puuduttavalta. Samoja tarroja samoihin vihkosiin. Viimeinen tunti oli ns. kitutunti, kun tuntui, etteivät silmät pysy auki. Vielä oli siivousreissu edessä. Anna minun kaikki jaksaa...

*     *     *

Ehkä ne uusiutuvat voimavarat löytyivät perillä Täti A:n luona. Tosin ehdin vähän säikähtää, kun hän ei tullut heti avaamaan ovea. Kuuli kuitenkin puhelimen, kun soitin, ja avasi sitten oven. En malttanut siivota ensin, vaan annoin hänelle aamulla väsäämäni pääsiäiskortin sekä sen ponchon. Täti oli vähän hämillään, mutta silleen hyvällä tavalla.

Olipa sattumaa, että hänellä oli kokonaan mustat vaatteet päällä! Hän laittoi vaatteen ylleen, jolloin pyysin lupaa saada ottaa valokuvan. Että äidille. Sain luvan ja katsokaas, menikö oikeaan osoitteeseen? Enemmän kuin sopiva?

Reilun vartin päästä nainen totesi vaatteen olevan kuuma ja riisui sen pois. I-ha-naa, hän totesi ja kertoi palelevansa usein. Siivosin asunnon. Juotiin kahvit evässämpylöideni kera. Sitten pakkasimme itsemme ulos! Tästä ISO KIITOS Liskonaiselle, joka pönkitti itsevarmuuttani toimia luontevasti vanhusten/liikuntarajoitteisten ihmisten kanssa (matkalla sata vuotta sitten kokoontumisajoihin Hannin luo)! Kiitos! Teille molemmille! 💝

Olin koko ajan askeleen selän takana. Täti A. sai itse suoriutua ovista, vaihtaa ulkoiluvälinevarastossa (käynti ulkokautta ja kolme plus kaksi porrasta) kävelykeppinsä rollaattoriin, palata ulos, kävellä roskahuoneelle ja avata sen oven. Minä hoidin lajittelun.

Ehdotuksestani teimme vielä pienen lenkin. Nainen veti useamman kerran pitkään happea - se on ollut hänellä tavoittamattomissa lähes koko talven. Naapurinkin kanssa jutusteltiin, kun kerran tavattiin. Jätin "vahingossa" reppuni eteiseen, jotta pääsin varmistamaan rouvan kotiin pääsyn. 😏

Halaus ja pääsiäisen toivotukset! "Nähdään taas", hän sanoi kommentoiden, että "olet kuin toinen tytär" ja että "meillä on sellainen yhteys". Ei kuulemma soittanut, koska tiesi minun menevän tänään. 💕 Menin tietysti.

*     *     *

Niin hyvää mieltä nostattavia tapahtumia tänään! Voinko nyt, vaikka uuvuttaa hyvällä tavalla, vaihtaa verkkarit farkkuihin ja kävellä ostamaan tarjouksesta kaksi Aurajuustoa viidellä eurolla ja käydä samalla reissulla 'yhdellä' lähibaarissa? Jospa se viemiini paskaruokiin suuttunutkin olisi paikalla? Voisi selvittää senkin pois mieltä jäytämästä? Näillä mennään ja nukutaan aamulla toivottavasti piiiiitkään. Onhan se pitkäperjantai...

Joko teillä on pääsiäinen alkanut? Miten?