BingoHaaste, osa 1.

Jutellaanko hiihtämisestä? 🎿

Koska todellakin tykkään näistä blogihaasteista, niin lähden mukaan Repolaisen uuteen alkaneen vuoden haasteeseen: tammikuun bingo. Ei se johdu järjestelmällisyydestäni 😆, mutta aloitan ensimmäisestä sanasta. Ja meinaan postata sana kerrallaan...

SUKSIA

Eipä sillä, etteikö minulla olisi saamani sukset sekä sauvat kellarissa käyttämättöminä ja niihin sopivat monot eteisen komerossa. Juuri tällä hetkellä ei olisi lumesta puutetta, mutta latuja ei ole näkyvissä. 😅

Niinpä kaivoin esiin aiheeseen liittyviä kuvia lapsuudesta. Isä oli kova ja paras hiihtämään! Hyvä, että ehdin viikonloppuna syödä aamupuuroani loppuun, kun isä jo pakkasi autoon meidän kolmen hiihtovarusteet. Sitten mentiin. Välillä tuntureille ja toisinaan ihan vain Ounasvaaralle. Äiti piti huolen mukaan otettavista eväistä.

Tuon punaisen kypärämyssyn ja monot muistan. Myös sen, että häpesin tuota haalaria, koska koin olevani liian vanha lasten haalariin. Äidin päällä oleva anorakki oli hänen ompelemansa - minulla oli samanlainen. 💗

Kelta-lilat Järvisetkin muistan. Ne taisivat olla jotkut "puolilasikuituiset"? Eväissä oli aina mukana ainakin rusinoita ja muutama pala suklaata, jotta jaksoi taas. 💗

Ounasvaarasta puheenollen: muistan, kuinka monot kopisivat hiihtomajan lankkulattioilla ja kaakao tai mehu olivat suuta polttavan kuumaa. Koin ylpeyttä olla siellä vanhempieni kanssa, koska me kävimme hyvin harvoin missään ns. kahvilla. 💕 Nyt herkistää. Ikävä.

Taustalla on vuonna 1949 valmistunut Ounasvaaran maja. Rakennuksen ja reilun hehtaarin tontin omistaa (vielä?) Ounasvaaran Hiihtoseura (OH), jonka toimintaan isä vahvasti liittyi. Nyt paikassa toimii vuokralla Royal Reindeer -yritys, joka tarjoaa tilauksesta mm. cateringiä.

Jonain vuonna 70 -luvulla osallistuin Hopeasompa -hiihtokilpailuihin. Paljoa en siitä muista, eikä sijoituksella ollut merkistystä. Osallistuminen oli (isälle?) tärkeintä.

Kuten olen joskus kertonut, niin voitin kultaa tarhan hiihtokisoissa. Koulussa olin muistaakseni kerran kuudes ja toisella kertaa kahdeksas. Noista on muistona vanerimitali ja kaksi kaiverrettua lusikkaa.

Muisteltiin äidin siunaustilaisuudessa serkun vaimon kanssa, että yönä, josta seuraavana päivänä täytin 19 vuotta, olin heillä Kankaanpäässä äidin kanssa ja hiihdimme keskiyöllä ympäri peltoa täysikuun loisteessa. Jännää, että hänkin muisti sen. 

Minä puolestani kerroin serkulle muistavani hetken hänen isänsä sylissä. Löysin siitä kuvan.

Serkku on ihan isänsä näköinen. Miten tuon ikäinen tyttö sai 'esiintyä' pelkissä sukkahousuissa???

Suksitaan seuraavaan sanaan... 😄