The PäiväOhjelma

Sellainen sietäisi tehdä!

Vaikka olen työtön, niin en varsinaisesti ole toimeton. Reilun viikon ajan, kuten tiedätte, on toiminta ollut rajallista niin käden kuin nenän vuoksi, mutta muuten sietäisi ajastaa päivän toimintoja. Aamu alkaa ihan kivasti kahvin keittämisellä ja nautin sitä kaksi mukillista tässä läppärin ääressä. Mikäpäs siinä, MUTTA aivan liian usein huomaan jämähtäväni tähän tunneiksi.

Onhan se kiva lueskella blogejanne 💛 ja seilata FB:ssa, mutta kun olisi syytä tehdä muutakin. 

Pitäisi asettaa ns. ruutuaika, jonka jälkeen olisi vain noustava ylös ja siirryttävä jonkun muun homman pariin. Yksi mielessä oleva päivittäinen aika tulisi säätää kutomiselle (sitten, kun käsi kestää). Sellainen minimiaika, josta joustaminen ylöspäin olisi sallittavaa ja jopa suotavaa. Toinen aika tarpeiden mukaan keittiöhommiin.

Ei se pahitteeksi olisi ottaa päivittäiseksi rutiiniksi tehdä pieni lenkki ulkona. Ajalla ei niin paljoa merkitystä kuin toistolla. Tunti tai kaksi raivaamista päivittäin edistäsi toivottua tavoitetta. Voisihan sitä koittaa listata illalla tekemisiä seuraavalle päivälle ja pitää vaan kiinni siitä, että ne tulisi hoidettua? (Hah, sen kun näkisi!?)

No, helppohan se on nyt suunnitella, kun en voi tehdä juuri mitään. Heitinpähän ajatuksen ilmoille.

Kyllästyin valtavaan tiskikasaan ja kipeästä kädestä huolimatta selätin sen. Tuli hyvä mieli, ja hiton kipeä ranne!! Olin ajatellut kutoa Salkkareiden ja Pirunpelin ajan, mutta ei ollut puhettakaan. Hätä keinot keksii: laitoin ranteeseen napakan Suomi-rannekkeen. Se helpotti vähän ja otetut särkylääkkeet lisää.

Täti A. on ihana! 💜 Soitin (vasta) illalla ja kerroin nenän tapahtumat sekä tilanteen. Nainen puolestaan kertoi käyneensä rokotuksissa. Oli saanut korona -piikin lisäksi jonkun erilaisen influenssa -rokotteen ikänsä perusteella. 

Olemme monesti ennenkin puhuneet siitä, kuinka hänestä ja edesmenneessä äidistäni löytyy yhtäläisyyksiä. Tällä kertaa ne olivat omat hampaat, yötä myöten lukeminen sekä se, että 'paasaavat' minulle tupakanpolton lopettamisesta. Toisin kuin äiti hän kertomansa mukaan on itse lopettanut joskus tupakoinnin kymmenien vuosien polttamisen jälkeen. "Pitäähän jonkun jäkättää, kun sulla ei ole enää äitiä tekemässä sitä!". 💜

Huomenta!

Kuten varmaan arvaatte, niin kirjoitin nuo jo illalla. Näin taas kummallisia unia. Yhdessä heräsin kello 11:02 ja olin kauhuissani, koska lääkäriaika olisi ollut yhdeltätoista. Miten niin on tämän aamun meno mielessä? Heräsin ennen kellon soittoa.

Kyllähän minä kudoin illalla kipeästä kädestä huolimatta. Tuntui, ettei se sitä haitannut, mutta nyt aamulla käsi särkee. Otin toki särkylääkkeet ja odotan niiden auttavan. Paranisi jo!! 

Taivas on tasaisen harmaa. Suunnittelen käveleväni Kalasatamaan, jos ei sada. Takaisin päin voin tulla metrolla ja ratikalla, jottei tarvitse pinnistellä ylämäen kanssa. Toivottavasti tikit irtoavat helposti ja kivuttomasti!

Ystävättärestä ei ole kuulunut vielä mitään. Missä ja monelta tapaamme? 💖

No niin, kahvit juotu ja on aika poistua tästä läppärin äärestä. Kolme varttia lähtöön... 👀

Toimeliasta torstaita!