Pisteestä A pisteeseen B

Menomatka.

Lähdin siis kohti Rovaniemeä tiistaina 05.02.2019, joka oli Runebergin päivä ja isävainaan 91-vuotispäivä. Tismalleen sama päivämäärä kuin vuosi sitten samaan paikkaan mennessä. Lähtiessä oli hurjan kova tuuli ja lunta pysytti vaakatasossa. Matkasin ratikalla Pasilaan ja sieltä junalla lentokentälle. 

Tein lähtöselvityksen automaatilla ja jonotin turvatarkastukseen. Minulta pyydettiin saada ottaa satunnainen pyyhkäisytesti ja se otettiin. Kävin tupakalla ja vessassa ennen portille kävelyä. Todellakin kävelyä sillä kone lähti portilta viisitoista ja sinne oli matkaa.

Olin siis saanut hankittua tammaikuun alussa viimeisen tarjoushintaisen lipun, mutta kone ei ollut läheskään täynnä. Oma paikkani oli käytävän vieressä. Ikkunapaikalla istui joku nainen ja välissämme oleva penkki pysyi tyhjänä.

Eipä sillä muuten ole merkitystä, mutta jos oikealla puolellani oleva tuoli on tyhjä, saan enemmän tilaa kutovammalle kädelleni nostaessani käsinojan ylös.

Lento sujui muutamia pieniä hypyytyksiä lukuunottamatta mukavasti ja laskeuduimme Rovaniemen kentälle. Ensimmäistä kertaa testasin lentokenttätaksin, joka oli pikkubussi. Siihen noustiin saapumisjärjestyksessä ja ennakkovarausta ei tarvinnut.

Bussi ajoi ensin linja-autoasemalle ja sitten rautatieasemalle (ja jatkoi sitten keskustan hotelleille), jossa minä jäin pois. Matka maksoi seitsemän euroa eli oli varsin kohtuuhintainen tavalliseen taksiin verrattuna. Nyt tiedän, ettei kannata vaivata ketään kuskaamaan, kun pääsee noin vaivattomasti, näppärästi ja edullisesti pois kentältä. Onnea on, että äiti asuu niin keskeisellä paikalla.

Kävelin suht reippaasti äidin luo. Vaikka matka kesti kymmenisen minuuttia, ehti sormeni jäätyä liki tunnottomiksi. Pakkasta taisi olla reilut kaksikymmentä astetta ellei lähemmäs kolmekymmentä. Äiti tuli avaamaan alaoven.

Olin ihmeen väsynyt vaikka matka oli nopea ja helppo. Toisaalta kello lähenteli jo puolta yötä. Äiti oli laittanut minulle sängyn valmiiksi ja menimme nukkumaan. Olin perillä.

*    *    *

Meinaan kirjoitella ripotellen sitä sun tätä reissusta, mutta nyt on asioita hoidettavana. Ulkona satelee lunta jään päälle, joten liikkumiseen on varattava aikaa. Onneksi lauhat säät taisivat jo pudottaa suurimman osan katoilla ollutta jäätä ja lunta. Joku naisressukka oli saanut lähistöllä jäätä katolta päälleen ja loukkaantunut. Pitää olla varovainen.

Kivaa keskiviikkoa!

Stanstan SukkaShow

Tein parit sukat itselleni.

Sain Pojaltani joululahjaksi sukkalankoja. Tottakai teen niistä jotain ihan itselle. Aloitin vuoden ensimmäisellä Tallinnan risteilyllä tekemään sukkia Novitan 7veljestä raitalangasta. Jatkoin niitä Mamman luona ja tein ne tänään loppuun.

Toiset sukat valmistuivat eilen illalla. Näitä sukkia kudoin mennen tullen lentokoneessa, bussissa, äidin luona ja loput kotona.

Näistä tuli itselle reissusukat. Moni varmaan tietää tilanteen, kun on pakannut lomalle hellemekot, bikinit sun muut ja sitten hotellihuoneen laattalattia onkin yllättävän kylmä. Silloin sukissa ei tarvitse olla juurikaan vartta. Luonnossa värit ovat räikeämmät kuin kuvassa.

En siis kutonut noita kahdessa päivässä. Vielä on kolmannet sukat kesken ja niissä on vasta ensimmäinen varsi valmis. Listalla on vielä yhdet sukat ja parit lapaset. Ainakin. Ärrälle on tullut lisää tilaamiani sukkalankoja ja käyn noutamassa ne huomenna.

R.I.P. Olli Lindholm

Tiistai-iltaa!

Kierrepipolle kaveriksi kaulaliina

Terveisiä Rovaniemeltä!

Tulin sieltä viime yönä ja tuntuu, että kerrottavaa on paljon. Siirtelin juuri kuvat (vähän reilu sata) koneelle ja päätin aloittaa 'helpoimmasta'.

Kuten jo tiedätte, niin kudoin ennen reissua äidille kierrepipon. Vähän se oli pituudeltaan iso, mutta äiti tykkäsi. Kehui eniten sitä, kuinka se 'istuu' paikallaan takin hupun alla. Olin ottanut mukaan kerän samaa lankaa muka toista pipoa varten, mutta päätinkin tehdä pipolle pariksi kaulaliinan. Kuinka ollakaan, niin se lanka loppui kesken. Vähänkö harmitti tiedostaa, että samaa lankaa olisi ollut vielä kerä, mutta ei mukana.

Googletin, että lankaa (muka) löytyisi Rovaniemen Prismasta.

La 09.02.2019. Taivas oli harmaa, mutta kävelykeli oli loistava. Pakkasta vain muutama aste (kymmenen) eikä tuulta nimeksikään. Toppahousut jalassa ja reppu selässä suhistelin menemään reilun kilometrin matkan kohteeseen.

Eteläkeskuksen Prismaa on laajennettu pitkään ja hartaasti. Kyllä se olikin I.S.O.! Vein samalla pussillisen muovijätettä äidin luota. (Hatunnosto kierrätyksestä melkein 87-vuotiaalle äidilleni!) On muuten todella outoa, jos pitää paikkansa, että Rovaniemellä olisi VAIN kaksi muovinkeräyspistettä eikä kumpikaan lähellä keskustaa?! Nytkin keräyspiste oli siirretty vastapuolelle massiivista rakennusta ja sain kiertää koko valtavan kompleksin.

Veikkaan, että kävelin sisällä vähintään kilometrin hakiessani yhtä lankakerää ja rinkelipussia.

Eipä siellä sitten ollutkaan Novitan Kajoa eikä muutakaan vastaavan oloista lankaa. Ainoa 'lähellä oleva' oli tuossa tarjouslaarissa.

Novitan Kierre maksoi siellä vähän vaille viisi euroa.

Katsoin, että sisäosan vihertävä ja ulkoreunan ruskea voisivat sopia aiempaan lankaan. En vielä ostaessani tajunnut, että jouduin käyttämään niitä yhtä aikaa. Kävelin vielä toisen kilometrin, jotta löysin äidille ne rinkelit.

Kassalla kysyin takanani seisovilta naisilta, onko paikassa pikakassaa. Kappas, se oli nenäni edessä. Liian lähellä niin isossa paikassa? Ihan vähän nolotti.

Mutta kuinka minä nautinkaan märästä selästäni huolimatta kävelyreitin antimista! Lumi narisi jalkojen alla, oli hiljaista ja seesteää.

Muistan ajatelleeni, että JOS asuisin tuolla, niin olisi melkein pakko omistaa auto. Niin kaukana kaikki paikat ovat toisistaan.

Kudoin huivia yötä myöten ja aamulla loput. En halunnut enää kantaa sitä takaisin Helsinkiin.

Nyt äidillä on setti "samaa sarjaa". Ettei hänellä mitään muka ennestään olisi, mutta siitä toisella kertaa. Mietin vielä, että jos tekisin toisen kierrepipon, pienemmän, olemassa olevasta samasta langasta. Ehkä teen niin, mutta ensin vähän kaikkea muuta...

Reissulla sattui ja tapahtui vaikka mitä kivaa, ihanaa ja yllättävää, mutta kiusaksenne ripottelen niitä hetki kerrallaan. Oikeasti mässäilen kokemuksilla ihan itsekkäästi ja kirjaan ne itsellekin tänne muistiin. Koska minä voin. 😏

Nyt on pieni hetki paluuta arkeen; menen laittamaan pyykit koneeseen ja puran laukun loppuun. Lähden pienelle kumpparilenkille ja samalla reissulla haen pussillisen Adlibriksen lankoja, jotka on jostain oudosta syystä toimitettu kauempana olevalle R-kioskille.

Palaan piakkoin...

Pipo lähtee lentoon

Alkaa olla h-hetki käsillä.

Laukku on pakattu ja toivottavasti kaikki on mukana.

Pipo kudottiin tasona. Hieman oli hankalaa arvioida kokoa.

Siinä se nyt on; kierrepipo äidille.

Testasin omaan päähän. (Onpa kamalat hiukset!) Lämmin tuo ainakin on. Pakkasin mukaan kerän samaa lankaa, niin voin kutoa perillä perinteisemmän version.

Ulkona tuulee ja pyryttää. Mahtaa tulla huikea lentokokemus. Nyt pitää syödä ja pukea. Sitten poiketa automaatilla ja käydä lataamassa arvoa matkakortille. Ratikalla Pasilaan ja junalla lentokentälle. Ja koneella Rovaniemelle.

En ehkä kirjoittele Rovaniemeltä, mutta jälkeenpäin varmasti.

Heippa! 😃

Näillä mennään...

Parempaan suuntaan, luulisin.

 

Sain sentään jotain tänään aikaiseksi. Askel eteenpäin?

Perus aloituskuva? Joo-o. Sain haettua lentolaukun ym. Mamman luota. Samalla tapasin Ystävätär K:n, jolle sain jauhettua pois pahaa mieltäni.

Kävin samalla reissulla kaupassa. Kysyin tekstiviestillä mitä Tuppo haluaisi syödä. "Vaikka perunoita ja jauhelihakastiketta". Saamasi pitää.

Toinen koneellinen pyykkiä on pyörimässä.

*Soitan äidille nyt.*

Äiti oli iloisen kuuloinen ja odottelee kovasti minua sinne. Ehkä se iloinen ääni vähän helpotti. Tuli tunne, että olen tervetullut.

Tein itselleni porkkana-bataatti-perunamuusia.

Ja lopuista porkkanoista rakuunaporkkanoita.

Ja sitä jauhelihakastiketta.

Syön ja alan kutomaan loppuun sitä äidin pipoa. "Älä ota mitään stressiä", sanoi äitini juuri. Enpä. Harmitaa itselläkin tämä tapa murehtia kaikkia pieniä asioita etukäteen. Niillä on tapana lutviutua, eikö?

Hyvää yötä!

Ps. Ja kiitos kun olette!

Mitä jos..?

Tämä maanantaiaamu oli täynnä suru-uutisia.

Avasin tietokoneen ja facebook'in:

R.I.P. Matti Nykänen (viime yönä..)
R.I.P. Ismo Kallio (02.02.2019)
R.I.P. Harri Marstio (31.01.2019)

Masentaa muutenkin. Vähän kaikki; oma aikaansaamattomuus, Rovaniemelle lähtö, raha-asiat. Pitää pestä pyykkiä ja etsiä toinen talvitakki. Hakea lentolaukku Mamman luota ja pakata. Jääkaappi on tyhjä. On käytävä ennen lähtöä kynsihuollossa. Onneksi lähtö on huomenna vasta illalla.

Kannatti (ja kannatti?) eilen kahlata kumppareineen ÄsBaariin bingoon: voitin neljä kertaa! Ikävä kyllä voittoja ei saanut rahana. Kävin myös TheBaarin bingossa (koska tuuraaja), mutta en voittanut siellä mitään.

"Love football - hate racism"

Äidin pipo on loppusuoralla ja se on pakko kutoa loppuun sillä teen sitä metallipäisellä pyöröpuikolla. En uskalla ottaa riskiä, että pakkaisin sen puikon mukaan. Puisia ja muovisia otan kyllä. Myös katkenneen cubics-puikon, jonka vaihtamisesta (takuu voimassa) olen sopinut rovaniemeläisen lankakaupan kanssa. Ehkä pakkaan mukaan myös lankoja, jotta en ostaisi niitä lisää.

Onko se aivan väärin, että minua ahdistaa lähteä reissuun? Äidin kanssa on usein aika hankalaa sillä ollaan monista asioista eri mieltä. Ja nyt saattaa olla 'Se Viimeinen' reissu lapsuudenkotiin sillä koti laitetaan myyntiin. Joudun käymään isävainaan papereita läpi ja silppuamaan niitä äidin ostamalla silppurilla. Jotain tavaroita pitäisi kai jo pakatakin. Äiti on kova hössöttämään ja sekin ahdistaa. Njääh.

Jos pukisin ja liikkuisin nyt kauppaan sekä Mamman luona käymään, niin illaksi jäisi suihku, pipon valmiiksi tekeminen ja Matti-ohjelmien katsominen. Ja ruoan tekeminen. Ja pakkaaminen. Pyykit voisin laittaa koneeseen heti ja siten saisin puhtaita vaatteita mukaan.

Anteeksi, että jupisen TAAS!

Mitä JOS lupaan, että huomenna aamulla kirjoitan tänne iloisemmalla, valoisammalla ja optimistisemmalla mielellä? Että olen saanut kaikki hommat hoidettua, olen lähdössä kynsihuoltoon ja laukkukin on jo pakattu? Ainakin lupaan yrittää ja pyrkiä siihen, jooko?

Alkanutta viikkoa.

Vuoden ensimmäinen

Kävin yksin Tallinnassa (31.01.2019).

Ajatus päiväristeilylle lähtemisestä syntyi aika nopeasti. Piti päästä jonnekin hetkeksi. Lainasin Mammalta vähän rahaa sillä ns. rahapäivä oli vasta seuraavana päivänä. Kuten lähes aina, niin uni ei tullut millään ja nukuin vain kolmisen tuntia ennen aamua. En kai koskaan ennen ole ollut niin ajoissa terminaalissa.

Istahdin odottamaan laivaan pääsyä ja ehdin kutoa pätkän sukan vartta. Pakkasin sitten kutimen reppuun ja siirryin vakiokohdalle, josta tiedän pääseväni nopeasti laivaan. Vein laukun (ensimmäistä kertaa) laukkujen säilytyshuoneeseen, joka lukitaan risteilyn ajaksi. Oli helpompaa olla pelkän repun kanssa.

Pääsin vakiopaikkaani tanssiravintolan takanurkkaan. Siinä muuten niin pimeässä ravintolassa tulee valoa kahdesta ikkunasta. Vieressä istui vanhempi intialainen pariskunta. Nainen ei puhunut sanaakaan, mutta mies yritti kommunikoida vähän englanniksi. Että Intiassa on kuuma ja Suomessa kylmä. Ihanko totta.

Aurinko pilkisteli merellä, mutta vain hetken aikaa. Taisi olla tämän viikon selkein ja tuulettomin päivä, onneksi.

Ikkunoista hohkasi ikävästi kylmää ilmaa selkään.

Lavalla esiintyi 'Vanha liitto'. Bändi, jonka vanhat konkarit olivat keikkailleet ties missä bändeissä ja kokoontuneet sitten yhteen viihdyttämään ainakin risteilykansaa. Musiikki oli vanhaa perussettiä.

Kahdeltatoista lavalle nousi Lea Laven, josta tykkään. Ei millään pahalla, mutta kyllä naisen esiintymisessä paistoi ikä. Sanojen kanssa oli hieman hankaluuksia ja samoin kai äänenkin kanssa.

Pakko laittaa tämä kuva vaikka se on sumea zoomauksen vuoksi. Lea hymyilee MINULLE!

En pitänyt kiirettä laivalta lähtemisen kanssa ja pääsin melkoisen vaivatta ulos. Meinasin kuvailla OranssiPalloa, mutta upotettuani nilkkani kinokseen, jäi tämä kuva ainoaksi. Sormetkin meinasivat jäätyä lumisen pallon kanssa.

Kiersin sohjoisen reitin satama-altaan ympäri ja menin Nauticaan.

Voinette arvata, että oli hieman työläs paluumatka terminaalia kohti. Ostin Calle'sta kahdeksantoista litraa (!?) viiniä (kolme kolmen litran pänikkää Mammalle, kolme minulle), muutaman oluen, pullon Vaccaria (Mammalle) ja kartsan tupakkaa. Repussa kulki kaksi viinipänikkää ja oluet, muut lentolaukussa.

Pienipyöräistä lentolaukkua oli todella raskas raahata sohjossa ja reppu painoi selässä. Pysähdyin matkalla hengähtämään ja join tölkin olutta.

Koska laivan lähtöön oli vielä reippaasti aikaa ja koska puhelimen akku uhkasi loppua, niin menin oluelle.

Valitsin pöydän, jonka vieressä oli pistorasia. Olen oppinut pitämään laturin mukana jopa päivän reissulla.

Ravintolassa ei ollut montaa asiakasta.

Koska istuin baaritiskiä vastapäätä, niin tohdin pyytää baarimikkoa pitämään vähän silmällä tavaroitani ja kipitin vessaan.

Vessan avaimenperä ei ollut ihan pienimmästä päästä.

Palasin laivaan ja laitoin lentolaukun säilytykseen. Ravintola, jossa esiintyy trubaduuri ja jossa on myöhemmin karaoke, oli remontoitu. Poissa oli loosit ja ilme oli raikkaampi.

Olen joskus valittanutkin laivayhtiölle siitä, että laivalla oli liian vähän pistokkeita. Nyt niitä oli laitettu runsaasti. Jäin sille puolelle kunnes akku oli täynnä. Sitten siirryin tanssiravintolan puolelle, mutta en saanut nurkkapaikkaa. Istuin silti selkä ikkunaa vasten. Väsytti, mutta en tohtinut kellahtaa sohvalle. Söin eväsleivät ennen kun ravintola täyttyi.

Olin MUKA päättänyt, etten pelaa bingoa. Kuinkas sitten kävikään.

Bingoa pelattiin vain kolmeen riviin saakka. Pääsin ärsyttävän lähelle, mutta "tämä lappu ei voita". Pahus.

'Vanha liitto' esiintyi ensin ja sitten Lea. Kuuntelin Lean loppuun ja siirryin karaokepuolelle. Lauloin yhden kappaleen, mutta en polkenut kuntopyörää, jolla kerättiin rahaa Itämerelle. Jos olisin polkenut laulaessani, olisin saanut etukortin risteilylle.

Satamassa olin ovella ajoissa ja pääsin vaivattomasti kantamuksineni ulos. Raahauduin ratikkaan ja toiseen ratikkaan. Matkalla soitin Tupolle, että tulisi TheBaariin vastaan. Mies tuli ja kantoi 3X3 litraa viiniä plus tupakat repussa kotiin. 

Minä menin lentolaukun ja kutimen kanssa Mammalle. Siellä oli minulle ruoka valmiina. Nautimme viiniä, juttelimme ja jäin yöksi. Vaikka matka sieltä kotiin ei ole pitkä, en jaksanut enää lähteä kävelemään.

Että sellainen reissu.

Kynttilänpäivää!